you again : l.r.h [finnish]

7

sori ku näit lukui tulee nyt aika paljon, mut oon mökillä ja tääl on ihan suuuuuper tylsää ni tekee mieli kirjottaa :33

Olen koko päivän tuijottanut kattoa ja miettinyt häntä. En saa Lukea mielestäni vaikka kuinka yrittäisinkin. Kaikki ne tunteet mitä muutama vuosi sitten omistin, palasivat mutta vielä voimakkaampina. Voi olla outoa jos pidän hänestä vieläkin, vaikka se olikin vain kouluajan ihastus. Mutta ei minulle. Kaikki olivat hänen kimpussaan paitsi minä. En uskaltanut, en halunnut. Hän kiusasi joitan tyttöjä, mutta ei minua ja siksi pysyinkin kaukana hänestä. En halunnut tulla kiusatuksi.

Koulussa olin oikeasti todella, todella ihastunut häneen enkä edes tiedä miksi. Jotenkin hän vain sai minut hypnoosiin joka kerta kun hän katsoi minua, eli aina. Hän tuijotti minua ilmeillä josta en ollut edes varma, ja se pelotti minua. Hän varmasti ajatteli päässään kuinka tälläinen ruma, lyhyt, friikki tuijotti häntä joka päivä. Pahinta on se että kaikki ne tunteen ovat palanneet, ja vahvempana.

Ystäväni Henry lupasi tulla käymään, sillä hän tiesi että olin pahalla päällä. Hän sanoi tuovansa kiinalaista ruokaa ja Disney-elokuvia.

:::

Henry oli jo tullut ja ruokien ihana tuoksu oli vallannut kotini. Katsoimme elokuvaa, ja tungimme suumme täyteen ruokaa.

"Oi, toi bambi on niin sö-", Henryn lause keskeytyi kun joku pimpotti ovikelloa. "Taas joku pilaa tunnelman", tuhahdin ja nousin ylös sohvalta. Avasin oven nopeasti ja olin jo valmis huutamaan häirikölle, mutta kun tunnistin kasvot jotka katsoivat minua.

"Luke mitä sä teet täällä?", huokaisin ja nojasin ovenkarmiin. Katsoimme hiljaa toisiamme ja aloin jo kyllästyä tähän. "Sano nyt asias", tuhahdin ja laitoin kädet puuskaan. "Mä, tota, öö", hän änkytti ja kuulin tutun äänen takaani: "Mitäs täällä tapahtuu?" Henry kysyi.

Näin Luken naaman katsovan Henryä ja minua vuorotellen punaisine kasvoineen. Yhtäkkiä hän vain juoksi ylös omaan asuntoonsa ja kuulimme vain oven paukahtavan kiinni. "Kuka toi oli?", Henry kysyi ihmeissään ja katsoi minua. Hieroin otsaani hermostuneesti ja pudistin päätäni. "Ei kukaan enää", sanoin ja rojahdin sohvalle.

:::

Henry tuhisi vierelläni, mutta itse en saanut unta. Yläkerrasta kuului huutoääniä ja se ei todellakaan helpottanut unen saantia.

"VOI VITTU MIKEY! OKEI OKEI, MÄ TYKKÄÄN SCARISTA IHAN VITUSTI, NE KAIKKI TUNTEET TULI TAKASIN  HETI KU MÄ TUNNISTIN SEN RAPUSSA! OOTKO NYT VITTU TYYTYVÄINEN KU MYÖNSIN?", kuulin Luken äänen huutavan yläkerrasta kurkkusuorana.

Mitä?

pitäiskö mun kirjottaa välillä Luken näkökulmasta vaiii mitä mieltä ootte? :-)