you again : l.r.h [finnish]

3

ÄÄÄK teit on jo jotenki tosi paljon hahah, kiitos ihan superisti <3

   Heräsin kovaan meteliin joka tuli jostain. Hieroin silmiäni ja huokaisin kovaan ääneen ja laitoin tyynyn naamani päälle. Yritin tottua meteliin mutta se oli vaikeaa sillä se kokoajan loppui ja alkoi uudestaan. Äänenvoimakkuuskin vaihteli edestakaisin.

"VITTU!", huusin ja nousin sängystä. Otin aamutakkini nopeasti sänkyni vierestä ja kävelin olohuoneeseen. Sidoin hiukseni nopeasti kiinni ja laitoin aamutossuni jalkaan.

Hortoilin rapussa etsien asuntoa mistä ääni kuului. Löysinkin sen yläkerrastani ja suljin silmäni. Olin todella turhautunut. En halua herätä tälläiseen meteliin viikonloppuisin!

Hakkasin ovea niin kauan kunnes kuulin musiikin loppuvan. Kuulin jonkun puhuvan oven takaa ennenkuin se aukesi. "Nyt jumalauta se musiikki po-", kerkesin sanoa kunnes näin Luken kasvot katsovan minua oudolla ilmeellä. "S-sori", mutisin ja katsoin jalkojani.

"Herätettiinkö me sut?", Luke kysyi harmissaan. Katsoin häntä ja nyökkäsin hitaasti. "Sori, ei ollu tarkotus. Meidän on vaan pakko harjotella", hän sanoi. Katsoin häntä ihmeissäni ja kysyin sitten: "Harjotella? Mitä varten?".

"Tuu sisälle me selitetään", Luke sanoi ja veti minut sisälle asuntoonsa. Se oli paljon isompi kuin minun omani, mutta täällä selvästikin asui joku muu kuin vain Luke.

Luke johdatti minut yhteen huoneeseen missä kolme poikaa tekivät jotain puhelimillaan. "Jätkät, tässä on Scarlett", Luke esitteli ja sai poikien päät kääntymään minua kohti. Poskeni olivat varmaan todella punaiset tällä hetkellä, sillä he kaikki olivat todella hyvännäköisiä.

"Moi Scarlett, mä oon Calum", sanoi poika joka näytti aasialaiselta. "Mä oon Michael, mut voit sano Mikey!", sanoi vihreähiuksinen poika joka piteli kitaraa käsissään. "Ja mä oon Ashton", sanoi suloinen poika rumpujen takaa.

"Moi, te voitte kutsuu mua Scariksi", sanoin hymyillen näille. "No niin, eli siis istu alas", Luke sanoi ja ohjasi minut sohvalle joka oli kaikkien soittimien edessä. He siis soittivat sitä musiikkia!

"Me ollaan bändi, 5 Seconds of Summer ja me asutaan täällä nelisteen, sen takia me harjoitellaan", Luke sanoo ylpeänä. En tiennytkään että hän osaa soittaa. "Ei me mitään hyviä olla, muutamia keikkoja me soitetaan baareissa sun muissa mutta kyllä me sillä pystytään kaikki elää", Ashton sanoi hymyillen ja sai minutkin hymyilemään. Hänellä oli todella suloinen hymy.

"Sori kun me herätettiin sut", Calum sanoi ja katsoi minua pahoittelevasti. "Ei se mitään, olisin varmaan muutenkin herännyt kohta", naurahdin ja katsoin Lukea. Hän hymyili minulle ja sai poskeni aivan tulipunaisiksi.

"No, mun pitäis varmaan mennä", sanoin kiusallisesti ja aloin nousta sohvalta. "Ei älä mee! Me voidaan soittaa sulle", Luke sanoi ja otti kitaran joka nojasi seinää vasten. "Mä näytän ihan kamalalta! En haluu vaivata teitä enempää", mutisin.

"Et sä ole vaivaksi, jää nyt", Michael pyysi ja sai minut myöntymään ihanalla koiranpentuilmeellä. "Hyvä on sitten", sanoin ja nojasin sohvan selkänojaan.

:::

Pojat soittivat minulle muutamia biisejä ja pakko myöntää, he olivat todella hyviä. He pääsisivät vielä pitkälle urallaan, olin varma siitä.

"Te ootte niin hyviä!", sanoin ja taputin käsiäni yhteen. "Kiitos", pojat sanoivat ylpeänä ja hymyilivät minulle. "Nyt mun pitää kyl oikeesti mennä, mut kiitos ku soititte mulle!", sanoin ja nousin sohvalta. "Mä voin saattaa sut!",  Luke sanoo takaani. "Luke mä osaan kyllä kävellä alakertaan mun omaan kotiin", naurahdin ja avasin oven. "Tiedän", Luke sanoi. Tunsin hänen tuijottavan minua ja se sai minut kääntymään. Seisoin portailla ja katsoin häntä. "Moikka", sanoin ja hymyilin tälle. "Moikka", hän sanoi ja sulki oven.

Kävelin rappuset hitaasti alas mutta Luken ääni keskeytti minut. "Scar odota!", hän sanoi. Käännyin katsomaan ylös ja näin hymyilevän Luken edessäni.

"Sä et näytä kamalalta, vaan todella kauniilta".