She made me fall for her//Finnish

Part 2/Auringonpaiste

*Alexin POV*

On kulunut jo 4 päivää, siitä kun June tuli kouluumme. Eikä hän vieläkään näytä mitään kiinnostusta minua kohtaan, enkä ole saanut tietää hänestä vielä mitään uutta, sillä tämä auringonpaiste ei kyllä helpolla puhu.
June viettää joka välitunnin puhelimellaan, hän on soittanut yleensä jollekin pojalle jonka nimi on Daniel. Aina kun näen Junen puhumassa hänelle, en tiedä miksi, mutta jokin pistää vatsassani.. Se on varmaan vain sitä kun en ole vieläkään saanut hänen numeroaan tai häntä rakastumaan minuun. Jonkun ihmeen takia, en ole enää tehnyt yhden yön juttuja, aivan kuin se tuntuisi väärältä. Mutta eihän Alex Lowerhall ajattele mikä on väärin tai oikein.

Ravistan päätäni saadakseni typerät ajatukset pois. Olen kotona yksin tällä hetkellä, sillä äidilläni on töitä ja meillä on vapaata koulusta tänään. Tarvitsen jotain muuta ajateltavaa, joten soitan yhdelle muijalle koulustani. Ehkä hän saisi minut unohtamaan nämä ajatukset ja Junen.

Muija vastasi heti soittooni. Hän lupasi tulla heti tänne, pitämään vähän hauskaa. Ja muutaman minuutin kuluttua ovikello soikin. Virnistin itselleni ja menin avaamaan oven ja siinä se muija seisoikin. Hänen nimi taisi olla Bianca? Ehkä? En koskaan muista heidän nimiään, en muista kenenkään koulumme muijan nimeä, paisti Junen..

"Aloitetaanko hauskanpito" Bianca sanoi ja siveli kättäni sormellaan.
"Kuules, mua ei taidakaan nyt huvittaa" sanoin ja paiskasin oven kiinni.
Mitä vittua mä just tein, siinä oli hyvä mahollisuus! Mutta ei, mun piti paiskata ovi kiinni sen pienen auringonpaisteen takia! Mä paiskasin oven? Auringonpaisteen takia? Ei, ei, en varmana. Mun aivot ja olemattomat tunteet vaan yrittää huijata mua. Se sen on pakko olla, en mä tekis mitään auringonpaisteen takia. Miks mä ees kutsun sitä auringonpaisteeks? En mä keksi kellekkään mitään tyhmiä lempinimiä! Miks mä sitten Junelle keksin?!

Seisoessani edelleen oven edessä, äitini tulee sisään katsoen minua oudosti.
"Odotatko sä jotain?"
Pudistin vain päätäni.
"Hyvä! Sillä me menemme tänään Simonseille syömään" äitini hymyili iloisesti.
Nyökkään laiskasti ja menen istumaan sohvalle.
"Lähdetään noin tunnin päästä!" Äitini huusi keittiöstä.
Ja sen tunnin jonka olisin voinut viettää Biancan kanssa, vietin katsoen telkkaria ja miettien auringonpaistetta. Miks ihmeessä mä nyt mietin sitä?
Mun ois vaan pitäny antaa Biancan tulla tänne..
Mut se ois voinut satuttaa Judea.
Ei sillä oo mitään tunteita mua kohtaan! Eikä mullakaan ole todellakaan mitään tunteita sitä kohtaan!

Kun keskustelin vielä tätä keskustelua itseni kanssa, äitini tuli eteeni ja läpsäisi minua hellästi käsivarteen. Tällöin säpsähdin ja lopetin keskusteluni.
"Miksi sinä et ole vieläkään vaihtanut vaatteitasi?" Äitini tiuskaisi.
"Mitä vikaa muka näissä vaatteissa on?" Katsoin vaatteitani. Jaa, olen ollut koko päivän yövaatteissani, mumisin jotain itselleni ja menin huoneeseeni vaihtamaan vaatteet. Ja sitten juoksin taas alakertaan, äitini oli jo lähtövalmiina, minä laitoin vain kenkäni jalkaan ja lähdimme.
"Miks me mennään sinne?" Mumisin äidilleni.
"Koska, minä ja Henry olemme ystäviä" äitini hymyili.
"Ja ajattelimme että sinusta ja Junestakin voisi tulla"
Naurahdin vähäisen. Minusta ja Junesta ei voisi tulla mitään, hän tulee olemaan vain minun yhden yön juttuni ja siihen loppuu sitten meidän 'juttu'.

Pienen kävelymatkan jälkeen olemme taas heidän ulko-ovellaan ja taas sen tulee avaamaan Henry.
"Tervetuloa taas!" Henry sanoo iloisesti ja kättelee meitä molempia.
"Tulkaa odottamaan pöytään" hän ohjaa meidät pöydällä, jossa Hazel jo istuu.
"Minun pitää käydä vielä hakemassa June" Henry hymyilee hieman vaivalloisesti ja lähtee yläkertaan, sillä välin kun minä ja äiti istuuduimme.
"Mua ei kiinnosta tulla syömään mitään kenenkään kaa!" Kuuluu Junen kiljuminen.
Pian sen jälkeen kuului Henryn ääni karjumassa;
"Nyt tulet alas, vieraat ovat jo siellä!"
Hazel rupesi vain kikattamaan.
"Onko tämä normaalia täällä" äitini kuiskasi minulle.
"No ihan kuin mä sitä tietäisin" vastasin.
Äitini katsoi minua hetken ja kääntyi sitten Hazelin puoleen.
"Onko tämä huutaminen ja karjuminen täällä normaalia?" Äitini kysyi Hazelilta.
"On iskän ja Junen välillä" Hazel kikatti.
"Eikä se haittaa sinua?" Äitini jatkoi.
Hazel vain pudisti päätään ja hymyili.
"Tarviikohan ne apua?" Äitini hätäili ja katsoi minua, sekä Hazelia.
Hazel pudisti päätään.
"Ainoa joka tarvii apua on iskä, sillä June on aikamoinen ärripurri" Hazel kikatti ja tämä sai minutkin hymyilemään.
Pian kuuluikin portaiden töminää.
"Päästä irti" kuului Junen tiuskaisu.
Ja vihdoin Henry tuli ruokailuhuoneeseen, June perässään pitäen ranteestaan kiinni. Mitäköhän sille kävi? Miks mä ajattelen tälläsii? Mua ei kiinnosta mikä Junella on, mua ei kiinnosta June!
"Anteeksi että kesti" Henry sanoi ja hymyili, istuessaan äitiäni vastapäätä, June istui minua vastapäätä ja Hazel istui pöydän päässä, minun ja Junen välissä.
"Onko kaikki hyvin? Tänne alas kuului aika kovaa kiljumista" äitini kysyi varovasti ja katsoi vuorotellen Henryä ja Junea.
"On on" Henry sanoi nopeasti ja hymyili.
"Käyn tekemässä ruoan loppuun ja tuon sen pöytään" Henry jatkoi ja lähti keittiöön päin.
"Minä tulen auttamaan" äitini lähti perään.
Heidän mennessään keittiöön, minä katsoin Junea ja virnistin.
"Mä en tiennytkään että auringonpaiste onkin noin iso ärripurri"
June antoi vain kylmän katseen minulle ja Hazelille, joka rupesi kikattamaan.
"Saanko mä lainata suukkoa? Mä lupaan antaa sen takaisin" virnistin Junelle.
"Totta kai" June hymyili.
Saanko mä siltä oikeesti suukon? Onks se nyt rakastunut muhun ihan kokonaan?
June tuli mun luo, laittoi sen naaman mun naaman eteen ja katsoi mua silmiin.

Mä nojasin lähemmäs, mutta sitten June siirsi päänsä kauemmas ja liiskas suoraan mun naamaan suklaan, jonka nimi on suukko.
"Sä oikeesti uskoit" June rupesi nauramaan ja meni takaisin omalle paikalleen istumaan.
Ja Hazelkin rupesi nauramaan.
"Sun ei muuten tarvii palauttaa tota" June sanoi edelleen nauraen.
Mä otin tän liiskaantuneen suklaan pois mun naamasta ja laitoin sen mun paperin väliin. Hymyillen. Vaikka se nolas mut!
"Mikä idiootti" June sanoi hiljaa ja kikatti edelleen.
Silloin mun hymy hyytyi, kun mä näin minkä takia June piti sen ranteesta kiinni, siinä oli pahan näköinen jälki. Tekikö se sen ite? Vai sen isä? Miks mä taas ees välitän?
Saan ajatukset katoamaan kun mun äiti ja Henry tulee takaisin ruuan kanssa. He laittavat ruuan pöytään ja istuvat paikoilleen.
"Kulta sulla on jotain.. sun naamassas" äiti sanoo ja osoittaa sormellaan mun naamaa.
Annoin kylmän katseen Junelle, kun hän alkoi kikattamaan, sekä äidilleni, sillä hän sanoi minua kullaksi. Äiti vain hymyili vähän ja rupesi ottamaan ruokaa ja lopulta kaikki muutkin ottivat.

"No kertopaakas vähän teidän perheestänne" Henry sanoi.
"No, minä ja Alex asumme kahdestaan, Alexin isä kuoli noin kaksi vuotta sitten syöpään" äitini kertoi.
"Otan osaa" Henry sanoi.
June katsoi minua ja minä hymyilin hänelle, hän antoi pienen hymyn takaisin.
"Kerros teidän" äitini hymyili.
Ennen kun Henry kerkesi edes aloittamaan puhumisen, June yskäisi.
"Se on arka aihe Junelle" Henry sanoi vaivalloisesti.
"Aivan, ei tarvitse kertoa, myöhemmin sitten kun olet valmis" äitini hymyili ymmärtäväisesti ja katsoi Junea.
Söimme loppuun hiljaisuudessa. Vaivalloisessa sellaisessa.

Syönnin jälkeen, minut ja June pakotettiin Junen huoneeseen. Hazel meni päiväunille ja minun äitini ja Henry jäivät alakertaan. Minä ja June istuimme Junen sängyllä. Kumpikaan ei puhunut mitään.
"Onko sun takataskussa puhelin? Sillä mä kuulen ton perseen kutsuvan mua" sanoin ja virnistin Junelle. Joka vain pyöritti silmiään. Miten mun iskulauseetkaan ei tehoa?
"Mitä sä haluat tehä?" Kysyn.
June vain kohautti olkapäitään.
"Sun kanssa on sitten tosi vaikee keskustella" sanoin, yrittäen tehdä katsekontaktia Junen kanssa.
"Ihan niinku mä siitä välittäisin" June mutisi.
"20 kysymystä ja 20 vastausta" sanoin.
June katsoi minua oudosti.

"Pelataan 20 kysymystä ja 20 vastausta"

---

Jee toinen osa valmis 😁
Toivottavasti tykkäätte! Älkää olko hiljasia lukijoita!
Nähdään ensi osassa 🌸
Sanoja: 1172