She made me fall for her//Finnish

Part 7/Rantabileet #2

*Alexin POV*

Pitkän vesisodan jälkeen päätimme mennä pyyhkeille ottamaan aurinkoa. Tai no, tytöt meni, minä ja pojat jäimme rakentamaan hiekkalinnaa. Päätimme tehdä siitä todella suuren ja hienon. Mutta se ei ihan mennyt niin.. Ensinnäkin Eric rikkoi sen kaksi kertaa. William toi sangollisen VETTÄ kun pyysin sangollista märkää hiekkaa ja hän päätti sitte kaataa sen hiekkalinnamme päälle. Ja Jonathan kompastui suoraan hiekkalinnamme päälle. Lopulta minä menetin hermoni ja menin hyppimään hiekkalinnamme päälle. Siihen loppui sen hiekkalinnan tarina. Emme tienneet ensiksi mitä tehdä, mutta sitte William sai loistavan idean ärsyttää tyttöjä.

Tyhjensimme kaikki neljä ämpäriämme ja täytimme ne vedellä. Menimme mahdollisimman hiljaa tyttöjen luo. Seisoimme ringissä tyttöjen vieressä.
"Yksi...kaksi..." kuiskasin hiljaa.
"Kolme!" Huusin ja nopeasti me kaikki heitimme vetemme Junen ja Harleyn päälle.

June ja Harley nousivat nopeasti ylös kiljuen. Minä ja pojat aloimme nauraa.
"Idiootit!" Kuulin Junen huutavan, ennen kuin tunsin jonkun osuvan ja tarttuvan selkääni. Käännyin ympäri ja näin kuinka June heitti uudestaan jotain, mutta tällä kertaa se osui ja tarttui vatsaani. Ja se jotain oli hiekkaa. Nyt June saa katua tätä.
Lähden kävelemään hitaasti Junea kohti virnistäen. June lähtee juoksemaan nauraen minua karkuun ja minä rupean juoksemaan hänen peräänsä. June ei voita tätä. Minun eo tarvitse edes juosta kauaa ennen kuin saan Junen kiinni. Laitan käteni hänen vyötärön ympärille ja nostan hänet ilmaan, Junen edelleen nauraessa ja kiljuessa.
Syökö hän oikeasti ikinä mitään? Hän on kevyt kuin höyhen.
Tiputan hänet maahan ja kieritän häntä hiekassa, kunnes hänen koko vartaloonsa on tarttunut hiekkaa. Lopulta istun hänen vatsansa päälle ettei hän pääse ylös.

"Syötkö sä ikinä mitään?" Kysyn Junelta hänen rauhoittuessa.
"Ei se syö" Harley vastaa ennen Junea tullessaan luoksemme.
"Syönhän" June sanoo.
"Sussa ei oo mitään muuta kun luuta ja nahkaa" Harley sanoo ja potkaisee hieman hiekkaa Junen vatsan päälle.
"Ja lihakset" William lisää tullessaan luoksemme, Eric ja Jonathan hänen perässään.
Me kaikki käännämme katseemme Williamiin.
"Mitä? Kai teki näätte että sillä on kunnon lihakset"
"Onko joku pihkassa Juneen" Harley virnisti Williamille.
"E-en" William änkytti ja punastui.
Näin myös Junen punastuvan hieman. Jokin vatsassani väänsi, en tykännyt siitä.
"Käyään pesee ittemme ja mennään sitten toho ravintolaan syömään" yskäisin ja nousin ylös. Lähdin vain kävelemään merelle päin, en edes auttanut Junea ylös. Mikä se tunne on? Ja miksi?

Istuimme ravintolassa kaikki hiiren hiljaa. Kukaan ei puhunut. Se omi kiusallinen hiljaisuus. Kukaan ei edes tehnyt katsekontaktia kenenkään kanssa. Kaikki vain söivät tai joivat.
Hiljaisuuden kuitenkin rikkoi Junen puhelin, se rupesi soimaan.
"Sori" June mutisi ja meni ulos puhumaan.
"Hei William voitko sä lähettää mulle sen kuvan?" Harley kysyi hiljaa.
William vain nyökkäsi hieman.
Harleylla oli jo meidän kaikkien numero, mutta mä en ole vieläkään saanut Junen numeroa. Onkohan Williamilla se? Miks mua kiinnostaa?

Pian June tuli turhautuneen ja järkyttyneen näköisenä takaisin pöytäämme.
"Henry?" Harley kysyi varovasti.
June nyökkäsi hieman.
"Mitä se sano?" Harley kysyi.
June katsoi Harleyta hetken aikaa.
"Se kutsui Danielin meille.." June sanoi hiljaa.
"Millon se tulee?" Harley katsoi Junea huolestuneesti.
"Tänään" June sanoi hyvin hiljaa.
"En mä halua nähä sitä"
"Mutta nyt sä voit erota siitä" Harley lohdutti.
"Mutta se on meillä sunnuntaihin asti!" June melkein huusi. Muut ravintolan asiakkaat kääntyivät katsomaan Junea.
"Mennäänkö ulos?" William kysyi varovasti.
Nyökkäsin hieman ja autoin Junen seisomaan ja ulos ravintolasta. Hänen silmänsä olivat elottomat. Niistä puuttui se ainainen valo. June on todella järkyttynyt..

Päätimme lähteä pois rannalta. William vei ensin minut, Junen ja Harleyn kotiin. June lähti nopeasti kotiansa päin ja minä lähdin omaani, mutta Harley tuli nopeasti vetämään minut Junen taloa kohti.
"Tuu mukaan" Harley sanoi nopeasti.
Nyökkäsin ja lähdin Harleyn kanssa kävelemään Junen perään. Eteisessä June heitti nopeasti kenkänsä pois ja lähti olohuonetta kohti. Minä ja Harley kävelimme hänen perässään.
"Henry!" June huusi kovaa, mutta jähmettyi kun hän saapui olohuoneeseen.
Olohuoneessa oli Daniel..
Minä ja Harley seurasimme varovasti tilannetta Junen vierestä.

"Moi June" Daniel sanoi iloisesti ja lähti kävelemään Junea kohti.
"Älä tuu lähemmäks" June sanoi hiljaa ja otti pari askelta taaksepäin.
"Mitä?" Daniel kysyi hämmentyneenä.
"Tarvitaanko minua täällä?" Henry kysyi.
Harley pudisti päätään ja Henry lähti pois olohuoneesta.
"Mitä sä tarkotat June?" Daniel kysyi ja meni vielä lähemmäksi Junea.
"Sä oot pettäny mua.. sä et koskaan rakastanu mua.." June sanoi hiljaa ja käveli vielä taaksepäin kunnes hän törmäsi seinään.
"Mitä?" Daniel kysyi vielä hämmentyneempänä.
"Älä esitä ettet sä tiedä!" June huusi.
"Sä seurustelit mun kanssa vaan säälistä!" June jatkoi huutaen.
Daniel vain hymyili hieman ja käveli edelleen Junea päin.
Eikö se tajua että mekin ollaan täällä?
"Aw, voi ei, pikku June sai tietää" Daniel sanoi ivallisesti.
Pitäiskö tohon mennä väliin vai ei?
"Älä tuu mua lähemmäks!"
"Mä en koskaan rakastanu sua, mä seurustelin sun kanssa vaan sen takia kun sä olit niin säälittävä!" Daniel sanoi korottaen ääntään. Ja June näytti pelokkaalta.
Lähdin kävelemään hieman Danielia päin, mutta Harley pysäytti minut. Eihän tommonen idiootti saa puhuu Junelle noin!
"Älä puutu niitten asiaan" Harley kuiskasi.
"Mutta June on peloissaan" kuiskaan Harleylle.
Harley katsoo June huolissaan, mutta ei kuitenkaan päästä minua heidän luokseen.

"Senkin kusipää, lähe pois täältä!" June huusi.
"Älä sä huuda mulle!" Daniel huusi tällä kertaa.
"Mä vittu huudan sulle jos mä haluan! Nyt häivy täältä!" June huusi ja tönäisi Danielia kauemmaksi.
"Nyt riitti!" Daniel huusi ja löi Junea täysiä poskelle.
June jähmettyi. Hän vain katsoi Danielia. Kyyneleet silmissä. Se riitti minulle.

Menin Danielin ja Junen väliin. Töinäisin Danielin lattialle.
"Etkö sä kuullu kun June sanoi et sun pitää häipyä!" Huusin Danielille.
"Rauha" Daniel naurahti.
"Ulos täältä!" Huusin ja nostin Danielin hänen hupparistaan ylös.
"Okei okei, mut tää ei tuu loppuun tähän" Daniel sanoi ja lähti pois.
Katsoin Junea. Hän oli edelleen ihan paikoillaan, peloissaan.
"June!" Harley huusi ja meni halaamaan Junea.
June ei halannut takaisin. Hän vain tuijotti tyhjyyteen.
"Sattuko suhun?" Harley hätiköi.
Katsoin Junen poskea, se oli aivan punainen.
"June ootko sä kunnossa?" Kysyn hiljaa.
June pudistaa päätänsä hieman.
"Mä haluun olla yksin" June kuiskaa ja menee huoneeseensa.
"Mitä tapahtui?" Henry kysyy katsoessaan minua ja Harleyta huolissaan.
"Ei kuulu sulle" Harley sanoo hieman vihaisesti ja menee Junen perään ja minä seuraan häntä.

Olemme koputtaneet Junen huoneen oveen ainakin vartin jo. Mutta hän ei ole suostunut avaamaan oveansa.
"June avaa ovi" Harley sanoi koputtaessaan Junen oveen varmaan tuhannen kerran.
Oven takaa kuului vain Junen itkua.
"June mä en halua että sä itket sen kusipään takia" Harley sanoi.
"En mä usko et se enää sen takia itkee" sanon hiljaa.
Harley vain katsoo minua.
"No siis voihan se senkin takia, mutta se löi kuitenkin vitun kovaa"
Harley nyökkäsi hieman huolissaan.
Jatkoimme koputtelua vielä toisen vartin, kunnes June tuli avaamaan oven.
"June ootko sä kunnossa?" Harley nousi ylös nopeasti.
June nyökkäsi.
"Varma?" Kysyin ja nousin myös ylös.
"Joo, sehän oli vaa yks kusipää" June sanoo ja hymyilee hieman.
"Mut se uhkaili sua" Harley sanoo, katsoen Junes huolissaan.
"Ja se löi sua aika vitun kovaa" sanon ja katson Junea myös huolissaan.
Junen kasvot muuttuivat hetkessä tekohymystä huolestuneeseen ilmeeseen.
"Se ei kuitenkaan asu täällä, joten kaikki on ok" June sanoi hiljaa ja huokaisi.
Minä ja Harley nyökkäsimme.

Jäin hetkeksi aikaa vielä Junen luo, ennen kuin lähdin kotiin. Kotona olin vasta yhdentoista aikaan illalla.
"Oliko kivaa?" Äitini tuli nopeasti luokseni ovelle ja halasi minua.
Nyökkäsin hieman.
"Mä meen jo nukkuu" hymyilin hieman äidilleni ja menin huoneeseeni.
Onneksi se kusipää ei asu täällä, Junen ei olisi kovin turvallista olla täällä. Ties mitä se kusipää tekee.

Kun mä seuraavan kerran sen nään, se saa katua syntymäänsä..

---

Ensimmäisenä mä haluan sanoa ISON kiitoksen teille kaikille lukijoille!! Mulla on jo nyt yli 800 lukukertaa! Kiitos!! Ja kiitos kaikille ihanista kommenteista ❤️ saan niistä lisää halua jatkaa tätä tarinaa ja saan tietää että tästä tykätään, kiitos ihan älyttömästi❣️❣️

Ja tässä on nyt 7 luku :))
Kommentoikaa, äänestäkää, lukekaa
Kiitos ja näkemiin 😽

Sanoja: 1263