She made me fall for her//Finnish

Part 23/Yö Junella

*Junen POV*

Madelyne on vaihtamassa vaatteitaan kylppärissä, joten päätin laittaa viestiä Alexille.

Junelta
Alexille

'Madelyne jää tänne yöks..'

Alexilta
Junelle

'Häh? Miks ihmeessä??'

Junelta
Alexille

'Sen vanhemmilla on joku juttu.. mutta älä huoli kyllä mä selviin, ei Madelyne nyt niin paha oo..'

Alexilta
Junelle

'Älä anna sen sanojen kuitenkaan vaikuttaa suhun, jos se sanoo jotain pahaa, okei?'

Junelta
Alexille

'En en, pitää mennä, öitä 💋'

Alexilta
Junelle

'Öitä ❤️'

Hymyilen hieman ja laitan puhelimeni latautumaan yöpöydälleni. Madelyne tulee kylpyhuoneetani pois, hänellä oli päällään minun yli iso t-paita ja shortsit.
"Kuule June.." Madelyne aloittaa ja istuu viereeni sängylleni.
Käännyn katsomaan häntä.
"Mä.. Mä oon.. äh.."
"Mä oon pahoillani siitä kaikesta mitä mä oon sanonut ja tehnyt sulle.." Madelyne sanoo nopeasti ja katsoo pois.

Tuijotan Madelynea hieman shokissa.

"Se kaikki mitä mä oon sanonut ja tehnyt.. On ollut niin väärin, ja mä oon tosi pahoillani siitä kaikesta, sillä sä et ansainnut sitä kaikkee.. Ja ehkä, me voitais aloittaa puhtaalta pöydältä?" Madelyne sanoo hermostuneesti ja katsoo lattiaa.

"Sä saat anteeks, aloitetaan puhtaalta pöydältä" Katson Madelynea ja hymyilen.
"Oikeesti?" Madelyne nostaa päänsä ylös katsoakseen minua. Nyökkään hieman ja halaan Madelynea, ja hän halaa minua takaisin.

"Voitko sä nyt kertoa mikä sulla oli, silloin siellä pukuhuoneessa?" Kysyn varovaisesti.
"Äh.. Se oli vaan pikku juttu, William ja tällee.." Madelyne naurahtaa hieman väkinäisesti.
"Ootko sä varma?"
"Uhm.. No siis.." Madelyne katsoo lattiaa ja näen kuinka hänen poskillensa alkaa valumaan kyyneleitä.
"Meillä ei oo paras suhde.. William on oikee mäntti" Madelyne naurahtaa hieman ja yrittää pyyhkiä kyyneleitään pois.
"Se tota.. se voi olla aika väkivaltainen.." Madelyne alkoi itkemään kunnolla.
"Hei hei.. kaikki on okei... kaikki on okei.." Sanoin hijaa ja asetin käteni Madelynen ympärille.

Pidin Madelynea sylissäni ainakin 20 minuuttia, mutta se ei haitannut minua. Halusin hänen päästävän kaikki kyyneleet ulos. Madelyne ei nimittäin vaikuttanut olevan kovin läheinen vanhempiensa kanssa, minkä takia hän ei varmaan puhu heidään kanssa paljoa.

"Satuttaako William fyysisesti sua?" Kysyn varovaisesti, sekä hieman vihaisesti. Vaikka minä ja Madelyne ei vielä ollakaan kovin läheisiä, en silti halua hänen kärsivän Williamin kanssa.
"No, välillä, se lyö ja tälleen.." Madelyne sanoo hyvin hiljaa. Vedän syvään henkeä ja nyökkään hieman.
"Voinko mä soittaa Alexille ja kertoa sille tästä? Joten me voitais kaikki mennä huomenna sen luo ja sä voit erota siitä lopullisesti, sun ei tarvitsisi tehdä sitä yksin" Katson Madelynea joka nyökkää hieman.
"Oota tässä" Menen nopeasti huoneeni ulkopuolelle ja soitan Alexille.

"Moi June" Kuulen Alexin äänen kolmen piippauksen jälkeen.
"Hei Alex, kuule Madelyne kertoi mulle just, että William on lyönyt sitä, useammankin kerran.." Selitän hiljaa.
"Mitä? Williamko? En mä aatellut sen tekevän koskaan mitään sellasta..." Alex mutisee.
"Niin.. Mutta siis Madelyne pyysi anteeksi multa ja sitten se kertoi tän kaiken.." Selitän nopeasti.
"Joten voitaisko me mennä huomenna koulussa puhumaan Williamille?"
"Joo, joo todellakin, vaikka mä en hirveästi tykkääkään Madelynestä väkivalta on silti väärin" Alex sanoo.
"Okei hyvä kiitti.. Nähään huomenna, oot ihana.." Hymyilen hieman.
"Niin säkin. Öitä" Alex sanoo ennen kuin hän lopettaa puhelun.

Puhelun loputtua menen takaisin huoneeseeni Madelynen luo. Näen Madelynen katsomassa lipaston päällä olevia perhekuviani.
"Onko tässä sun äiti ja isä?" Madelyne kysyy ja osoittaa kuvaa jossa isäni ja äitini hymyilevät leveästi, pieni nyytti käsissään.
"Joo.." Hymyilen hieman ja katson kuvaa.
"Ja tässä on sä?" Madelyne hymyilee hieman ja osoittaa nyyttiä äitini sylissä.
"Jep, viikon vanhana" Naurahdan hieman.
"He näyttävät iloisilta.." Madelyne sanoo hiljaa ja vilkaisee minua sivusilmällä.
Nyökkään ja istun takaisin sängylleni.

Hetken päästä Madelyne laittaa kuvan takaisin paikoilleen ja istuu vierelleni sängylle.
"Saanko mä kysyä.. mitä.. mitä sun.." Madelyne mumisee.
"Mitä mun vanhemmille kävi?" Kysyn ja käännyn katsomaan häntä.
"Niin.. Mä oon kuullut vain huhuja.. ja valheita, Williamilta.." Madelyne sanoo hiljaa.
"No siis.. Mun isä joutui auto-onnettomuuteen, kun mä olin kolme vuotta.. Ja se oli oikeestaan Henryn syytä.." Vedän syvään henkeä ennen kuin jatkan.
"Ja silloin mun äiti muuttui.. Siitä tulu alkoholisti ja muuta.. Se kuoli syöpään kun mä olin viisi.." Sanon hiljaa ja pyyhin kostuneet silmäni paitani hihaan.
"Mä oon todella pahoillani.." Madelyne kuiskaa ja katsoo lattiaa.
"Ei se mitään, sä et tiennyt" Hymyilen pienesti.

"Entä sun vanhemmat? Millasia ne on?" Kysyn lyhyen hiljaisuuden jälkeen.
"Ehm.. Ne.. Niitä ei.. Ne ei oo hyviä vanhempia, niitä ei kiinnosta mun elämä.. Ja niin" Madelyne kohauttaa olkapäitään.
"Eikai.. eikai ne satuta sua?" Kysyn varovaisesti.
"Öhm.. No siis.." Madelyne naurahtaa hieman hermostuneesti.
"Ei?" Madelyne kysyy enemmän kuin sanoo.
"Madelyne? Eikai ne oikeesti satuta sua?" Kysyn huolestuneesti.
"Ne ei oo täydellisiä vanhempia.." Madelyne katsoo minua pieni hymy huulillaan ja kyyneleitä silmissään.
"Mutta se ei oo reilua! Eikä oikein, ei ne saa satuttaa sua, ei ketään saa satuttaa.." Katson Madelynea hieman ihmeissäni.
"Mä en voi tehdä sille mitään, mulla ei oo vaihtoehtoa.." Madelynen poskelle vierähtää muutama kyynel.
"Sulla on aina vaihtoehtoja, asialle voi aina tehä jotain. Sä voit vaikka soittaa jonnekkin!"
"Ja minne mä sitten menisin? Mulla ei oo enempää sukulaisia, mä en voi asua yksin, eikä mulla oo kavereita kenen luo mennä.." Madelynen ääni värähtelee.

Olen hetken aikaa hiljaa ja katson lattiaa. Mietin minne Madelyne voisi mennä.. Hän voisi.. Mutta Harley tulisi vihaamaan sitä.. Voi ei.. Mun on pakko..

"Sä voisit tulla tänne!" Sanon nopeasti.
"Mitä? June.. En mä voi vaan tulla tänne.. Asumaan" Madelaine sanoo ja katsoo minua hieman oudosti.
"No totta kai voit tulla! Henry ei oikeesti välitä ketä täällä asuu.. Ja mun huoneessa on tilaa vielä yhelle patjalle lisää" Hymyilen Madelynelle hieman.
"Sä oot ihan liian kiltti.." Madelyne mumisee hiljaa.
"Mutta oikeesti Madelyne, mieti sitä, okei?" Hän nyökkää ja hymyilee hieman.

Nousen sängyltäni ja levitän ylimääräisen patjan lattialle, sänkyni viereen, Madelynelle. Otan myös peiton ja tyynyn kaapistani esille.

"Tässä on sulle nukkumis kamat, mulla on herätyskello soimassa puoli kuudelta aamulla. Riittääkö se aika sulle valmistautumiseen?" Istun takaisin sängylleni, Madelynen istuessa patjallensa.
"Kyllä mä sillä pärjään. Saanko muuten lainata sulta jotain vaatteita huomenna kouluun?" Madelyne kysyy hiljaa ja menee peittonsa alle.
"Joo" Hymyilen hieman ja menen sammuttamaan valot.

Valojen sammuessa hyppään mahdollisimman nopeasti takaisin sänkyni päälle ja menen peiton alle.
Kuulen Madelynen kikattavan hieman.

"Kuule, ihan mikä tahansa mörkö vois saada mun jalasta kiinni, jos mä en hyppää mun sängylle" Sanon totisesti.
"Mhmm.." Madelyne naurahtaa hieman äänekkäämmin.
"Älä nyt" Alan itsekin nauramaan.

Hetken naurujen jälkeen painan pääni tyynyyn ja suljen silmäni.
"Öitä" Sanon Madelynelle.
"Öitä.. ja kiitos, June.." Kuulen Madelynen kuiskaavan ennen kuin nukahdan.

—-

Hei ja anteeks heti tähän alkuun! Mulla on ollut vähän taukoa kirjoittamisesta :/
Ja jos jotain tällästä on kirjotan siitä sinne keskusteluihin info juttua, joten käykää välillä kurkkaamassa sitä!

Mutta uus kappale on valmis! Toivottavasti tykkäätte 😇

Q: Lempimaa? (Ei oo väliä ootko käynyt vai et)

A: Australia ❣️

Kommentoikaa, äänestäkää ja lukekaa! ✨
Love y'all 💜

Sanoja: 1084