She made me fall for her//Finnish

Part 11/Tunnustus

*Alexin POV*

Junen syntymäpäivät olivat eilen. Ilotulitusten jälkeen kaikki tulivat meille, söimme äitini leipomaa kakkua ja muuta herkkua. Sitten olikin jo niin myöhä, joten kaikki jäivät meille yöpymään.
Kello on 3 aamulla juuri nyt. Pelaamme totuutta ja totuutta. Emme viitsineet pelata totuutta ja tehtävää, sillä äitini on jo nukkumassa, emmekä mielellämme halunneet herättää häntä.

"Tykkäätkö kenestäkään?" Eric kysyi Jonathanilta.
Jonathan mulkaisi Ericiä. Tietenkin Eric kysyi tämän kysymyksen tahallee, Harleyn ollessa paikalla.
"Vastaa tai ota yks vaate pois" William virnisti.

Kaikki jotka eivät vastanneen joutuivat ottamaan jonkun vaatteen pois.
Ericillä ja Jonathanilla oli vielä päällä farkut,
Minulla t-paita ja farkut,
Williamilla toinen sukka ja farkut,
Harleylla kaikki paitsi yksi sukka,
Ja Junella kaikki.

Jonathan huokaisi hiljaa ja nyökkäsi.
"Kuka?" June sanoi ja virnisti.
"Heii, ei saa kysyy kahta kysymystä" Jonathan mutisi.
"Kerro!" June sanoi innostuneesti kovempaan ääneen, edelleen virnistäen.
"Shh!" Harley katsoi Junea ja löi tätä käteen.
June vain pyöräytti silmiään ja katsoi Jonathania.
"En mä voi kertoo.." Jonathan sanoi hiljaa.
"Voithan" Eric virnisti.
"Ääh.. MätykkäänHarleysta" Jonathan sanoi nopeasti ja hiljaisella äänellä.
Kukaan meistä ei oikeastaan saanut selvää mitä Jonathan sanoi, paitsi June joka hyppi iloisesti ylös alas. Ja minä, Eric ja William tiesimme jo valmiiksi kenestä hän tykkää.
Minä ja muut pojat, paitsi Jonathan, virnistimme, osittain Junen käytökselle ja osittain Jonathanin tunnustukselle.
Jota Harley ei vieläkään ole oikein ymmärtänyt kunnolla.

"Mitä? Kenestä?" Harley kysyi hämmentyneenä, katsoen meitä muita.
"Sä et voi olla noin kuuro! Se tykkää susta!" June sanoi iloisesti ja hyppäsi Harleyn viereen.
"June!" Jonathan sanoi ja katsoi tätä.
"Mitä? Sä tunnustit sen jo!" June virnisti.
"Musta?" Harley kysyi hiljaa ja katsoi Jonathania.
Harley hymyili ja punastui hieman.
"Ja nyt ois se hetki kun sä tunnustat sun tunteista Jonathania kohtaan" June sanoi ja tökkäsi Harleyta käteen kyynärpäällään.
"June!" Harley huusi ja punastui vielä enemmän.
June alkoi nauramaan.
Harley kaatoi Junen ja istui hänen päälle, kutittaen tätä.
June alkoi nauramaan enemmän. Muut yhtyivät hänen nauruun.
"Mä vihaan sua" Harley mutisi lopettaessaan Junen kutittamisen.
"Nii mäki sua" June nauroi edelleen.
"Okei tolle on annettu liikaa kofeiinia! Kuka on vastuussa tästä?" Eric katsoi Junea ja nauroi.
Me muut nauroimme tälle.
Mutta se oli kyllä totta, June tulee aika hyperiksi jos hän saa liikaa kofeiinia.
"Syytä Alexin äitiä" Harley totesi, noustessaan pois Junen päältä, jättäen hänet makaamaan ja nauramaan maahan.
"Se kyllä väsyy kohta" Harley naurahti hieman.

Nousin ylös ja autoin Junen ylös istumaan, minun ja Harleyn väliin.
"Jos kahvi tekee sille noin, mitä alkoholi teki" William naurahti.
"Se lupas ittellensä ettei koskaan jois itteensä humalaan" Harley kertoi.
"Saa nähdä" William sanoi hiljaa, itselleen enimmäkseen, mutta nyökkäsi hieman.

"Mutta siis, mitä sä June puhuit Harleyn tunteista Jonathania kohtaan" Virnistin ja katsoin vuorotellen Junea ja Harleyta.
Harley katsoi ympärilleen nolostuneesti.
Jonathan katsoi sivusilmällä Harleyta.
Hetken kiusallisen hiljaisuuden jälkeen, Harley meni Jonathanin luo ja suuteli tätä.
June kiljui ja taputti onnesta.

"Mäki tykkään susta" Harley sanoi hiljaa irrottauduttuaan suudelmasta.
Jonathan hymyili ja suuteli Harleyta vielä pienesti.
Tämän jälkeen menimme takaisin pelin pariin. Mutta sitä ei kestänyt kauaa, sillä äitini tuli valittamaan meille äänekkyydestämme.

"Anteeks Mary" June sanoi ja naurahti hieman.
"Saat anteeksi tämän kerran! Ja vain siksi että olet aivan ihana" Äitini virnisti.
"Kiitos!" June huusi vielä hänelle, suljettuaan oven.
Ennen kuin äitini pääsi huoneeseensa kuulimme vielä hänen hiljaisen naurun.

Päätimme lopettaa pelimme. Ihan vain sen takia ettei June kuolisi tähän hänen naurukohtaukseensa. Toisaalta olin iloinen että June nauraa, hänellä on ollut paljon asioita meneillään juuri nyt. Eivätkä ne ole ollut mitään kovin hyviä. Esimerkiksi tämä koko Daniel ja Grace juttu. Grace ei aio vieläkään luovuttaa, hänellä on joku pakkomielle saada June pois HÄNEN talostaan..

Kello on jo 4 aamulla. Kaikki meistä on vain puhelimella. Paitsi June, joka nukahti jo. Ja Harley, joka päätti piirtää mustalla tussilla Junen käsiin ja jalkoihin kukkia.
"Mihin sä Alex muuten meinasit mennä nukkuu? June valtas sun koko sängyn?" William kysyi ja katsoi Junea joka oli levittäytynyt koko sängylleni.
Naurahdin hieman.
"Varmaan Junen patjalla"
"Tai.. sä voisit nukkua Junen vieressä" Eric ehdotti ja heiluttelu toista kulmakarvaansa.
"Mä tiesin et sulla ja Junella on jotain meneillään!" Harley huutaa kuiskaten.
"Ei ees oo!" Kuiskasin tälle takaisin.
"Seli seli" Harley pyöritti silmiään ja jatkoi kukkien piirtämistä.
June tulee olemaan kyllä todella iloinen.

Ehkä noin tunnin päästä me muutkin rupesimme nukkumaan. Kaikki oli tuonut oman patjan, paitsi June oli ottanut kaksi, yhden itselleen ja Harleylle. Mutta nyt June nukkui minun sängyssä ja minä nukuin Junen patjalla.
Ennen kuin nukahdin katsoi Junea hetken aikaa ja hymyilin.
Mietin tätä päivää, se oli ollut yksi parhaista. Ja olen iloinen että Junekin on iloinen, nyt kaiken tämän draaman keskellä.
Pian mieleeni tulee William.
Tunnen kateutta.
Hänkin pitää Junesta.
Minäkin pidän Junesta.
Jos en kertoisi sitä, William kerkeisi ensin.

Huokaisen ja laitan silmäni kiinni.
Hetken päästä tunnen nukahtavani.

*Aamu*

Herään. Katson ympärilleni ja huomaan olevan ainoa hereillä. Nousen varovasti ylös herättämättä ketään.
Virnistän hieman ja kylpyhuoneeseen. Otan sieltä ison sangon ja täytän sen vedellä.
Menen takaisin huoneeseeni, kantaen vettä täynnä olevaa sankoa.

"Herätys!" Huudan ja heitän kaikkien päälle vettä.
Harley ja June kiljahtavat.
William ja Jonathan sanovat muutaman valitun sanan
Ja Eric näyttää vain hyvin vihaiselta.
Katson heitä ja nauran.

"Ei ollu kivaa!" Harley huusi.
"Mun mielestä oli" Sanon ja virnistän.
"Miks mä oon täynnä kukkia?" June sanoi ja katsoi epäilevästi Harleyta.
"Mulla oli tylsää ja sä olit jo nukkumassa" Harley selittää.
June vain huokaisee ja pudistaa päätään.

Silloin tuli hiljaisuus. Ei mikään epämukava hiljaisuus.
Ennen kuin June ja Harley rikkoi sen alkamalla nauramaan. Johon me muut yhdyimme.
"Kiitos ihan sairaasti tästä, tää oli paras syntymäpäivä ikinä" June hymyili leveästi.
Harley hymyili ja halasi Junea.
"Sä oot silti tän porukan vauva" Harley sanoi ja pörrötti Junen hiuksia.
"Hei!" June maurahti ja läpsäisi Harleyn käden pois.

Junehan on siis meistä kaikkein nuorin.
Olemme kaikki jo 17, mutta June täytti viimeisenä. Joten hän on oikeastaan aina ollu tämän porukan vauva.
Ja meidän porukan vanhus on Eric.
Ja se on Ericille ok, sillä se tykkää pomotella kaikkia. Toisaalta kukaan meistä ei koskaan tee mitään mitä Eric 'käskee' meidän tehdä.

"Mun bussi lähtee noin tunnin päästä" Harley sanoi surullisesti.
"Eikä.." June inisi ja halasi Harleyta.
Harley halasi Junea takaisin.
"Mut hei me nähään taas pian" Harley sanoi ja alkoi pakkaamaan tavaroitaan.
June nyökkäsi ja alkoi myös pakkaamaan omia tavaroita.

Saatoimme Harleyn bussipysäkille sillä se oli ihan talojemme vieressä.
"Heippa!" Harley huusi astuessaan bussiin.
Me kaikki vilkutimme Harleylle ja lähdimme meille.
"Mä lähen kotiin nyt, kiitos ihan älyttömästi näistä päivistä" June hymyili ja käveli ulko-ovellemme.
"Ei mitään" Jonathan hymyili takaisin ja halasi Junea.
"Onnee vielä" Eric sanoi ja halasi myös Junea.
"Nähään huomenna koulussa" William naurahti ja halasi Junea.
"Tarviitko huomenna kyydin?" Kysyin halatessani Junea.
"Miks ei" June hymyili ja astui ulos.
"Nähään huomenna naapurin tyttö!" Huusin ja virnistin laittaessani ovea kiinni.

---

11 luku :))
Kiitos ihan sairaasti yli 7k lukukerrasta ja yli 700 votesta!!
Kiitos myös ihanist kommenteist 💗
Yritän vastata kaikkiin kommentteihin mun anteeks jos en saa vastattua kaikkiin :(

Mutta kommentoikaa, äänestäkää ja lukekaa!

Sanoja: 1144