She made me fall for her//Finnish

Part 12/1 vastaus

*Alexin POV*

Olimme viimeisellä tunnilla, joka oli historiaa.
Istuin Junen vieressä, juttelimme oikeastaan koko ajan ja välillä nauroimme. Yritimme olla mahdollisimman hiljaisia, mutta se ei ihan onnistunut..

"Neiti Simons?" Historian opettajamme sanoi.
"Mitä?" June katsoi historian opettajaamme.
"Milloin toinen maailmansota alkoi ja loppui?"
June katsoi vain hieman hämmästyneenä opettajaamme.
"Alkoi 1. syyskuuta 1939 ja loppui 2. syyskuuta 1945" sanoin nopeasti Junen puolesta.
"Kiitos neiti Simons" historian opettajamme sanoi.
"Koska vain" virnistin ja koko luokkamme naurahti hieman.
"Kiitos" June kuiskasi ja hymyili.
Loppu tunnin yritimme kuunnella tarkemmin, siis yritimme. Päätimme kuitenkin vain jutella.
Sovimme menevämme meille koulun jälkeen.
June lupasi kertoa enemmän hänen ja Henryn tilanteesta.

Historian tunti meni hitaasti, mutta loppui kuitenkin lopulta. Menimme Junen kanssa moottoripyöräni kyytiin ja ajoimme meille.
Menimme suoraan olohuoneeseen, äitini ei ollut kotona, hänellä oli töitä.
"Pelataanko?" Kysyin ja näytin pleikkarin ohjaimia.
June nyökkäsi ja otti toisen ohjaimen kädestäni. Laitoin levyn pelikoneeseen ja istuin sohvalle Junen viereen.
"Overwatch?" June kysyi ja nauroi hieman.
Nyökkäsin hymyillen.
"Sä et voi sitten syyttää mua jos me hävitään, sillä mä oon surkee pelaaja" June nauraa.
"Kattoo nyt" Virnistän ja aloitan pelin.
Hän vain löi minua käteen ja aloimme pelaamaan.

Pelasimme ainakin tunnin. Tai enemmänkin, ajankulumme katosi pelatessa. Mutta nyt istuimme vain sohvalla ja katsoimme Netflixiä.
"Voinko mä kertoo sulle jotain?" June kysyy hiljaa, edelleen katsoen telkkaria.
"Mhm" Mutisen ja nyökkäsin.
"Henry ei oo oikeesti mun isä" June sanoo hiljaa.
"Mitä?" Katson Junea järkyttynyt ilme kasvoillani.
June huokaisi hieman ja pausetti elokuvan, jota olimme katsomassa.
"Mä kerron sulle mun elämästä, okei?" June kysyy ja katsoo minua.
Nyökkään nopeasti.
"Mun isä kuoli kun mä olin kolme vuotias, autokolarissa, siitä päivästä lähtien mun äidistä tuli alkoholisti ja mun äiti ei siis hoitanut mua kunnolla. Viisi vuotiaana mun äitikin kuoli, syöpään. Silloin mä menin asumaan mun äidin puolen mummolle ja papalle, isän puolen mummu ja pappa oli jo kuollut ja muutenkin sen suku oli ihan tuntematonta mulle" June kertoi ja veti syvään henkeä ennen kuin jatkoi.
"Ne kuoli kun mä olin kymmenen, ihan vaan vanhuuteen. Silloin mä jouduin meneen Henryn luo asumaan. Se oli perhetuttu, mutta ei milläkään lailla sukua. Mä olin tosi yksinäinen siellä, mua kiusattiin koulussa, enkä ollu tarpeeks läheinen Henryn kanssa et voisin puhuu sille. Sitte se rupes seurustelee jonkun naisen kanssa, jonka kanssa se sai Hazelin. Se nainen jätti Henryn ja Hazelin, sano ettei ollut valmis tullakseen äidiksi" June naurahti hieman ja pudisti päätään.
"Ja mitä mun ja Henryn väliin tulee, mä vihaan sitä. Yks syy on se et Henry ajoi sitä autoa missä mun isä kuoli, mä toivoin aina että se olis ollu Henry joka kuoli, eikä mun isä. Henry esitti olevansa tosi hyvä ystävä mun isän ja äidin kanssa, oikeesti se vaan käytti niitä saadakseen rahaa ja muuta. Mä sain tietää sen kun se puhu jollekkin naiselle, sen aikaselle naisystävällä uskoisin" June katsoi minua silmiin, huomasin hänen silmänsä olevan kosteat.
"Ja se on muutenkin vaan iso kasa paskaa" June naurahti ja pyyhki silmänsä kämmeniinsä.
Katsoin hetken Junea ennen kuin halasin häntä. Hän jähmettyi ensin hiukan, mutta rentouduttuaan June halasi minua takaisin.
Pysyimme siinä muutaman minuutin, ennen kuin peräännyimme.
"Kiitos" June sanoi hiljaa surullinen hymy kasvoillaan.
"Mä en oo kertonu tätä kellekkään muulle kuin Harleylle, joten sun täytyy luvata ettet kerro tätä kellekkään"
Nyökkäsin ja hymyilin hieman.
June hymyili ja nosti pikkurillinsä esille. Naurahdin ja nostin omani esille ja yhdistimme ne, molemmat hymyillen.

"Mun pitää varmaan lähtee" June sanoi katsoen kelloa.
"Tai sä voit jäädä"
"Yöks?"
"Mm" Hymyilin hieman.
"Millon sun äiti tulee?"
"Yheksältä, sillä on tänään iltavuoro"
June nyökkäsi hieman.
"Mä käyn hakeen huomiselle vaatteet ja tuun sitten takasin" June hymyili ja nousi ylös.
"Eli sä jäät yöks?"
"Joo, mut sun pitää sitte antaa mulle sun paita yökkäriks" June virnisti hieman.
Nostin peukun ylös ennen kuin June lähti nauraen kotiinsa.

Hymyilin vain itsekseni ja istuin sohvalla.
Kello oli kahdeksan.
Äitini tulisi noin tunnin päästä.
Ja Junen pitäisi tulla pian takaisin.
Mietin kuinka voisin kertoa Junelle pitäväni hänestä ja milloin.
Entä jos sillä ei ole tunteita minua kohtaan.
Jos hän pitää minua vain ystävänään.
Sitten välimme olisivat todella epämukavat.
Ja nyt olemme kuin parhaat kaverit, ainakin melkein.
Olen iloinen että June kertoi sentään minulle lapsuudestaan ja vihastaan Henryä kohtaan.
Ainakin hän luottaa minuun. Se on hyvä.

Koputus ovella sain minut pois ajatusmaailmastani. June oli ovella.
Nousin sohvalta ja menin avaamaan oven.
"Tuu si-.." Aloitin sanomaan.
"Tulin jo!" June sanoi ja hyppäsi sohvalle.
Nauroin ja istuin Junen viereen.
"Grace oli taas meillä.." June huokaisi.
"Siitä ja Henrystä on tullu tosi läheisii, Hazelkin tykkää Gracesta paljon" June naurahti hieman.
"Ne ei vaan tiiä millanen se oikeesti on" Laitoin käteni Junen olkapäiden päälle.
"Niin kai" Hän laittoi päänsä olkapäälleni.

Pitäisikö mun kertoo sille.
Pilaisko se meidän välit.
En mä voi kertoo, ainakaan vielä.
Mutta William tykkää Junesta myös.
Entä jos se kertoo Junelle ensin ja jos Junella on tunteita sitä kohtaan.
Miks elämä on näin monimutkaista..

"Kerro mulle sun elämästä" June sanoi ja katsoi minua.
"Mulla on aina tylsä elämä. Elän mun äidin kaa, isä kuoli noin kaksi vuotta sitten. Olin ennen kauhee kusipää, siinä se sitten oikeestaan oli" Hymyilin hieman.
June kikatti hieman.
"Eikös teillä muuten ollut koira?" Kysyin kummastuneena.
En ollut nähnyt sitä pitkään aikaan.
June huokaisi.
"Joo, mutta Henry vei sen pois, Gracen takia, se on allerginen koirille"
"Sitten kun me saadaan se pois teidän talosta, me lähetään heti hakemaan se pikkunen takasin" Sanoin hymyillen.
June hymyili ja nyökkäsi.
"Mikä sen nimi muuten on?"
"Diva" Hän naurahti hieman.
Naurahdin hieman myös.

Pian ovi avautui ja äitini tuli sieltä.
"Alex?" Äitini sanoi eteisestä.
"Niin?"
"Onko täällä Junen kengät?"
"Ehkä" Naurahdin hieman.
Äitini tuli olohuoneeseen.
"Moi Mary" June hymyili.
"Yötä täällä?"
June ja minä nyökkäsimme samaan aikaan.
"Ootteko te nyt niinkuin..?" Äitini katsoi meitä ja osoitti meitä molempia vuorotellen, suuri hymy huulillaan.
"Ei olla" Sanoimme samaan aikaan ja menimme hieman kauemmaksi toisistamme.
"Vielä.." Äitini sanoi hiljaa ja meni hymyillen keittiöön.
Ja jätti meidät istumaan noloina sohvalle.
"Sun äiti on mahtava" June kikatti hieman.
"Säkin oot kyllä mahtava" Äitini tuli takaisin olohuoneeseen ja pörrötti Junen hiuksia.
"Kuule, sä oot ihan kuin tytär mulle, joten sä voit tulla kertomaan mulle ihan mitä tahansa, okei?" Äitini sanoi hymyillen.
June nyökkäsi ja hymyili hänelle.

"Henry ei oo mun isä" June sanoi nopeasti katsoen Äitiäni.
"Mitä?" Äitini kysyi järkyttyneenä.
"Mä selitän sulle" June hymyili ja kertoi tarinansa uudelleen.

---

12. luku DONE ✌🏻

Mitä ihmettä? Oikeesti? 10k lukukertaa ja melkein tuhat votea! Kiitos!! ❤️
Oon ihan sairaan kiitollinen oikeesti, ootte ihan sairaan ihania 💗 ja kiitos teidän kaikista ihanista kommenteista myös ❤️

Mitä haluaisitte tällein 10k kunniaks?
Jos haluutte voitte kysyy multa mitä tahansa haluutte kommenteissa 😇
Tai sitten voitte ehottaa jotain mitä voisin tehä 10k kunniaks, jos teillä on jotain ideoita!

Mutta, äänestäkää, kommentoikaa ja lukekaa!

Sanoja: 1108