She made me fall for her//Finnish

Part 26/Sininen

Madelynen POV

"Sun äiti on tosi hyvä tekemään ruokaa." Sanon Lolalle. Olemme hänen huoneessa, makaamassa sängyllä. Tulimme juuri syömästä, Lolan äiti oli tehnyt jotain kuubalaista ruokaa ja se oli parasta ruokaa mitä olen koskaan syönyt. "Mun pitää varmaan jäädä tänne vaan ruuan takia." Naurahdan hieman. Lolakin naurahtaa. "Hylkäätkö sä mut mun äidin tekemän ruuan takia? Sattuu suoraan sydämeen Madelyne." Hän sanoo ja nauraa. "Ehkä mä sunkin takia voin jäädä." Hymyilen hieman ja katson Lolaa. Hän katsoo hymyillen kattoaan. Olen aika varma näkeväni pienen punan hänen poskissaan.

"Onko sulla siskoja tai veljiä?" Kysyn Lolalta. "Mulla on isoveli, joka on jo ainakin 20 vuotias." Lola sanoo hiljaa. "Ootteko te läheisiä, ja missä se asuu?" Jatkan kyselemistä. "Cedro, on mun veljen nimi. Se asuu vielä Kuubassa, isän kanssa.." Lola vastaa hiljaisesti. "Ja joo, me ollaan läheisiä." Hän hymyilee pienesti ja kääntyy katsomaan minua. "Entä sun isä?" Kysyn. Lola vetää syvään henkeä. "Me ei olla puheväleissä.. Ja se ei oikeen suostu kutsumaan mua omaks tyttärekseen enää." Lola hymyilee surullisesti. "Sen takia me muutettiin äitin kanssa tänne."

"Mitä teidän väleille tapahtu?" Kysyn ihmeissäni. Miksi joku ei kutsuisi omaa tytärtään tyttäreksi. Ei sillä että minulla ja omilla vanhemmillani olisi hyvät välit, mutta he eivät sentään ole täysin kieltäneet minua perheestä. "Se sai kuulla että tykkään enemmän tytöistä kuin pojista.. Sanoi mun olevan kirottu, paha ihminen, joka ei ansaitse onnea." Lola kuiskaa ja pyyhkii kosteat silmänsä nopeasti. "Anteeks." Lola sanoo nopeasti ja nousee istumaan, katsoen muualle.

"Hei, ei se mitään, se ei oo sun vika. Sä et voi valita ketä sä rakastat, ja kaikkien pitäis saada rakastaa sitä ketä oikeasti rakastaa. Etkä sä oo paha ihminen.." Nousen istumaan Lolan viereen ja laitan käteni hänen ympärilleen, jonkin näköiseen halaukseen. "Mä oon tuntenut sut vaan tän päivän, mikä on aika hullua, mutta sä oot jo nyt paras ja ihanin ihminen kenetkä mä tiiän." Hymyilen hieman ja silitän hänen kättään. "Mä oon todella pahoillani et sun isä sanoi sulle jotain noin kauheaa, mut sun täytyy tietää ettei ne sanat oo totta. Eikä sillä oo mitään oikeutta sanoo tollasta."

Lola alkaa itkemään vielä enemmän, ja yhtäkkiä hän kääntyy halaamaan minua. "Shh, shhh. Kaikki on hyvin." Sanon hiljaa ja silitän hänen selkäänsä. Istuimme siinä yhdessä jonkin aikaa. En tiedä kuinka kauan, voi olla muutamia tai kymmeniä minuutteja, yli tunnin.. En tiedä. Enkä välitä. Halusin vain Lolan tuntevan olonsa paremmaksi.

"Anteeks mä pilasin sun paidan." Lola sanoo hiljaa ja nostaa päänsä pois olkapäältäni. "Mun paita ei oo sua tärkeempi." Vastaan ja hymyilen hieman. "Kiitos, kaikesta. Oikeesti." Lola antaa minulle pienen hymyn. "Mitä vaan sulle." Sanon ja tuijotan Lolan silmiä. Ne ovat niin kauniit, ja surulliset. Ne pitävät paljon sisällään, eivätkä aio päästää sitä kaikkea ulos noin vain. Mutta olen valmis odottamaan, vaikka maailman loppuun saakka.

"Sä sait tietää asioita mun perheestä, eikö se ois vaan reiluu että sä kertoisit mulle asioita sun perheestä." Lola ehdottaa ja ottaa paremman asennon, makuultaan. Menen makaamaan hänen viereensä. "No, mulla ei oo sisaruksia. Minä ja mun vanhemmat ei olla läheisiä, me ei oikeestaan puhuta ollenkaan ja ne on koko ajan jossain muualla. Ja ne.. Ne oli väkivaltaisia.. Mutta sen takia mä asunkin nyt Junen luona." Kerron ja hymyilen helpottuneesti. "Junen luona?" Lola kysyy. "Henry, Junen isän kaveri, jonka luona June asuu, ei oikein välitä mitä siellä tapahatuu. Kuhan kukaan naapureista ei tuu valittamaan melusta, kaikki on hyvin." Selitän Lolalle. Hän nyökkää hieman ja jää tuijottamaan kattoaan jälleen kerran.

"Saanko mä kysyä jotain?" Lola kysyy hetken hiljaisuuden jälkeen. Nyökkään tälle. "Mitä sun ja Williamin välillä tapahtui?" Vedän syvään henkeä ja suljen silmäni. En haluaisi muistella menneitä, varsinkaan Williamin kanssa tapahtuneita asioita. Olin tyhmä suostuessani olemaan Williamin kanssa. Minä vain tarvitsin jonkun joka välittäisi, antaisi vastarakkautta. Tarvitsin sitä. Mutta William ei ollut sinne päinkään. Se oli virhe.

"Kaikki mitä ei olisi pitänyt tapahtua. William oli manipuloiva ja itsekäs ihminen. Hän ei oikeasti välittänyt minusta, joskus hän kävi käsiksi. Mutta hän ei koskaan kerinnyt äärimmäisiin asti, pääsin tilanteesta aina jotenkin pois. Hän manipuloi minua, ja kaikkia muita ihmisiä ympärillään. William ei ole hyvä ihminen, hänen lähelle ei kannata mennä, hän osaa tuhota ihmisiä niin helposti. Sitä ei edes ymmärrä." Sanon hiljaa. Annan parin kyyneleen pudota. "Anteeks, mun ei olis pitänyt kysyä, en tiennyt sen olevan noin vakava asia." Lola sanoo hieman huolestuneesti. "Ei se mitään, siitä on ihan hyvä puhua jollekkin luotettavalle." Annan Lolalle pienen hymyn, jonka hän antaa takaisin minulle.

Jatkoimme jutusteluamme myöhään yöhön asti. Kerroimme tarinoita lapsuudestamme ja muutenkin elämästämme. Lola kertoi minulle Kuubasta, sen kulttuurista, ihmisistä ja sen luonnon kauneudesta. Päätimme joskus mennä sinne yhdessä, lomalle. Minä kerroin hänelle Amerikan tavoista. Hyvistä ja huonoista. Kaikki tiesivät Amerikan olevan menossa alamäkeen päin. Uuden presidentin, rasistisuuden ja kaiken muun sellaisen takia. Mutta on täällä hyviäkin asioita, ihmiset eivät ole vielä luopuneet kaikesta toivosta.

"Madelyne." Lola kuiskaa. Kello oli jo ainakin kolme yöllä ja Lolan äiti oli tullut valittamaan meille kovasta melusta useammankin kerran. Hymähdän hieman. "Mä en tiiä miten mä voisin kiittää sua." Lola sanoo hiljaa. "Mä pelkäsin tänne tuloa. Aattelin kaikkien pysyvän kaukana musta, tai pitävän mua eriarvoisena kuin ne. Mun äitikin pelkäs sitä, mutta nyt mä nään kuinka iloinen se on, tietäessään, että mulla on joku. Ja mäkin oon niin iloinen, sekä kiitollinen tietäessäni sun olevan täällä"

"Sun ei tarvii kiittää mua. Mä oon täällä sua varten, sä voit tulla puhumaan mulle mistä tahansa milloin tahansa." Kuiskaan Lolalle vastaukseksi. Makaamme vastakkain hänen sängyllänsä. Olemme molemmat kyljellämme, hänen sinisen peiton alla. Se oli tarpaaksi suuri meille molemmille. "Mäkin oon täällä sua varten, aina." Lola kuiskaa, ja hivuttautuu hieman minua lähemmäksi. Hymyilen hieman itsekseni ja laitan käteni Lolan kyljen päälle.

Olen hetken aikaa hiljaa. Mietin seuraavia sanojani tarkasti, en halua väliemme tulevan epämukavaksi jos sanon jotain väärää. Uskon Lolan tuntevan samoin kuin minä, vaikka olemme tunteneet toisemme näin lyhyen ajan. Mutta mikä vain on mahdollista, oikeita tunteita ei saa peittää pelolla.

"Sä oot kaunis, sisäisesti ja ulkoisesti." Kuiskaan ja odotan Lolan vastaavan jotain, ennen kuin päätän jatkaa. Avaan silmäni kun kuulen vain hiljaisuutta. Siristän hieman silmiäni nähdäkseni paremmin. Näen Lolan kasvot. Hänen silmänsä ovat kiinni, ja suu hieman raollaan. Kuulen hänen tasaisen hengityksen. Hymyilen ja vedän nukkuvaa Lolaa vielä lähemmäksi.

"Mä taisin löytää itselleni sen yhden oikean, joista kaikissa tarinoissa puhutaan." Kuiskaan vielä viimeisen kerran, ennen nukahtamistani.

---

🙏

Ei enää montaa lukua jäljellä. 4? 🙃

Kiitos kaikille kaikesta, ootte ihania! 💋

Yhtään ship nimiä näille kahelle? Tai shippaatteko niitä yhdessä? Keitä kaikkia shippaatte yhessä?

Muistakaa että kaikki ihmiset on tärkeitä ja samanarvoisia. Ketään ei voi työntää alemmas tai syrjiä värin, uskonnon, seksuaalisen suuntautumisen tai minkään muunkaan ihmiseen liittyvän syyn takia! Love wins all the hate 💜

Q: Miten menee?

A: -

Kommentoikaa, äänestäkää ja lukekaa! 🖤

Love y'all ❣