Oothan tässä vielä huomenna

1. luku

Reese
___

Pidän mun katseeni tiukasti lattiassa kävellessäni koulun käytävällä seinän viertä. Yksi koulupäivä muiden joukossa, eikä Miksu ollut taaskaan koulussa.

Oon just tulossa mun lokeron kohdalle, kun yhtäkkiä joku kamppaa mut suoraan käytävän tolppaa päin, ja kaadun maahan.

"Varo vähä hintti" Samu murahtaa ja jatkaa matkaansa katsomatta muhun päin.

Painan katseeni maahan, heitän hupun päähän ja nousen lattialta vaivasesti. Koko käytävä tuijottaa mua. Great.

Tunnen kuinka mun silmäkulma on alkanut turpoamaan, joten kävelen ripeästi vessoille ja katson itseäni huokasten peilistä.

Laitan kylmän veden valumaan hanasta, ja kumarrun pesemään mun kasvot sillä. Ja antakaa mun kertoa siitä kivun määrästä. Ai. vittu.

Poistun vessasta vähin äänin ja lähden kävelemään koulun ulko-ovia päin nopeaa tahtia, ja koulun porteilta juoksen lopulta koko matkan kotiin asti.

Astun eteiseen hiljaa ja alan ottamaan kenkiäni pois, kunnes miehen hirveä huuto kaikuu talossa. Taas äiti ja se riitelee.

Nousen nopeasti portaat ylös ja hiippailen ripeästi huoneeseeni toivoen ettei kumpikaan aikuisista huomannut mua. Suljen huoneen oven ja rojahdan makaamaan sängylleni.

Jumala auttakoon mikä päivä.

En olisi tarvinut mitään niistä lyönneistä mitä sain Samulta aamulla pukkarissa.

Tai no, ehkä ansaitsin ne. En tiedä oikeastaan miksi se mua löi.

Sitten kuuluu kuinka joku tavara tippuu olohuoneessa ennenkuin äiti alkaa kiljua kurkkusuorana.

"Sanoit aamulla iha helvetin selkeesti että voit hakee tytöt hoidosta, joten voitko selittää miksi mulle soitetaan töihin että kello on jo sen verran että päiväkoti menee kiinni ihan kohta ja tytöt ovat vieläkin siellä" kuulen äitin huutavan mun isäpuolelle, Kimmolle.

"Sanoin jo ainakin kolme kertaa että se oli täysi vahinko, että satuin unohtamaan. Mutta haluaisitko sä selittää miten Reesen tilille oli ilmestyny kakskymppiä tostanoin vaan eilen? Luulin että sovittiin ettei sitä rahaa noin vain laiteta sinne" Kimmo huutaa takasin.

"Se pyysi johonkin juttuun rahaa ni annoin mikäs siinä nyt mättää" äiti vastaa laskien ääntään vähän.

Yhtäkkiä mun huoneen oven kahva painuu pienesti alaspäin, ja huomaan että joku yrittää avata sitä. Menen nopeasti ovelle, ja nään mun 3 vuotiaat siskot siinä oven takana silmät täynnä kyyneliä.

"Hei shh ei mitää hätää" sanon nopeasti ja vedän ne sisälle mun huoneeseen laittaen oven kiinni.

"Ne taas liitelee" Ava itkee samalla kun Neela nyökyttää päätään siskonsa vieressä. Menen tyttöjen viereen kyykkyyn ja otan molemmat halaukseen.

Huokaisen hiljaa ja koitan pitää omat kyyneleeni kurissa. En voi itkeä kaksosten edessä.

Tätä on jatkunut jo ihan helvetin pitkään. Aikuiset ei varmaan itse tajua kuinka ne hajottaa tätä perhettä kokoajan enemmän ja enemmän.

"Hei iha rauhassa nyt tytöt, ei täs mitää"

Molemmat irrottautuvat musta ja peruuttavat taakse päin pyyhkien silmiään paidan hihaan, kunnes Neela katsoo mua kunnolla silmiin.

"Leese mitä sun simmussa on tossa?" se kysyy silmät suurina ja osoittaa mun ohimoa.

Samassa muistan mustan silmän ja huitaisen käden nopeasti sen päälle.

"Törmäsin mun oveen aamulla, ei mitää vakavaa" hymyilen kummallekkin mahdollisimman vakuuttavasti.

Tytöt lähtevät kävelemään mun sänkyä kohti ja istuvat molemmat siihen taputtaen niiden välissä olevaa paikkaa.

"Leese laula meille" Ava sanoo hymyillen, ja Neela nyökyttää päätään. Hymähdän ja nousen lattialta istumaan sängylle siihen niiden väliin.

Otan molemmat pienikokoset tytöt mun reisille istumaan ja haron niiden vaaleita kiharoita jotenkin vähän järjestykseen. Äiti varmaan unohti taas harjata niiden hiukset aamulla.

Hyräilen hiljaa biisin alkua.

Palaan kotiin päin sankan savun seasta
On vastaantulijoita, on kuoppa kadussa
On puinen asema, on tehdas suljettu
Pidän kädet puuskassa, piilossa tuulelta
Jos en tietäis että siellä oot, en jatkais
En katsettani maasta sais

Laulan ensimmäisen säkeistön, ja molemmat tytöt tarraavat pienillä käsillään mun sormista kiinni, ja laulavat kertosäkeessä ne kaikki kohdat jotka ne osaavat.

Pimeän tultua mä puristan sun kättäs
Oothan tässä vielä huomenna
Sä sanot loppuun lauseet, jotka aloitan
Ja keräät talteen palaset kun hajoan
Niin oothan tässä vielä huomenna
Sä oothan tässä vielä huomenna

Tämä kappale laulettiin iskän hautajaisissa, ja se on jäänyt mulle vähän sellaiseksi rauhottautumis lauluksi. Lauletaan tätä usein tyttöjen kanssa.

"Leese laula toineki säkeistö jooko?"

______

Siivoan tyttöjen leluja koreihin niiden huoneessa. Miten ne osaavatkin levittää nämä kaikki aina näin levälleen.

"Mitä jos meette vaihtaa vaatteet ni lähetään puistoo?" Kysyn ja lyön kädet yhteen saaden tytöt innostumaan.

"Joojoojoo mennää!!" kaksoset huutavat yhdessä ja juoksevat jo eteiseen.

Kerään loput lelut kasaan ja menen omaan huoneeseeni. Heitän mun hupparin päälle mustan bomberin ja vaihdan farkut adidaksiin. Lähden kävelemään rappusia alas kuunnellen kuinka porukat kinaa vieläkin jostain.

Tytöt odottavat eteisessä yrittäen saada takkejaan päälle. Naurahtaen autan niitä, laitan niiden converset niille jalkaan, ja etin eteisen hyllyltä niiden pipot jotka on täynnä jotain pöllöjä. Vielä hanskat käteen ja...

"Menoks!" hymyilen kummallekkin ja ne lähteevät samantien juosten ovesta pihalle.

Huikkaan aikuisille että me mennään ulkoilemaan, mutta eiväthän ne mitään kuule niiden oman huudon yli.

______