Oothan tässä vielä huomenna

11. luku

Reese
____

Kello on jotain 8 aamulla, ja meillä molemmilla alkaisi koulu vasta kympiltä. Makaan sängyllä Blakea vastapäätä ja tuijotan sen tummia silmäripsiä.

"Mä tunnen kuinka sä tuijotat mua" Blake mumisee yhtäkkiä.

"Emmä tuijottanu" sanon kääntyen makaamaan toiseen suuntaan, ja kuulen Blaken hymähtävän samalla kun se kiertää kätensä mun vartalon ympäri ja vetää mua lähemmäksi.

Ollaan nukuttu melkein viikko samassa sängyssä, ja vaan siirrytty joka yö vähän lähemmäksi toisiamme. Illalla nukahdin puoliksi Blaken päälle.

Yhtäkkiä herään todellisuuteen kun Blake alkaa hyräillä jotain.

"Mikä biisi toi on? Sä lauloit tota illalla" sanon kääntyen katsomaan sitä.

Blake punastuu "Luulin et nukuit. Se on se mä olen tässä."

"Voitko laulaa sitä mulle?"

"Öm joo tottakai, sulle mä sitä illallaki lauloin."

"Mä olen tässä sua varten
Sua aina suojelen
Kun murheet koittaa meitä voittaa
Vierelläsi taistelen..."

Poika laulaa koko laulun samalla silitellen mun kättä, ja katselen sitä hymyillen.

"Sul on iha sika hyvä ääni, en tienny et säki osaat laulaa noi hyvin" sanon ja käännyn takaisin kyljelleni seinää kohti sulkien silmät vielä hetkeksi.

"Säki vissii osaat?" Blake kysyy, ja kuulen sen äänestä kuinka se virnistelee.

"No siis emmä tiiä kui hyvin mut osaan kuitenki" mumisen vastaukseksi ja käännyn taas takaisin Blakeen päin. Samassa saan pusun mun otsaan.

"No mutta joo huomenta vaan, poikaystävä"

Mun ilme kirkastuu heti sen kuullessani.

"Huomenta" vastaan hymyillen, ja nousen ylös sängystä suunnaten mun treenilaukun luo mihin himassa tungin kaikkia vaatteita.

Vedän jotkut harmaat kollarit jalkaan ja valkosen t-paidan päälle.

"Saanks lainata jotai sun hupparii?" kysyn Blakelta kävellessäni jo sen vaatehuoneeseen.

"Miks ihmeessä" kuulen pojan kysyvän ja samassa se on ilmestynyt ovenrakoon nojailemaan päällään... Ei paljoa mitään.

Kohautan hartioitani sanoen "Ne tuoksuu sulta", ja alan penkomaan hyllyjä.

"Otan tän" heilautan vaaleenpunasta hupparia, annan pusun Blakelle ja kävelen kylppäriin tämän vain naurahtaessa minulle.

___
Blake
___

Ulkona on jo aika lämmin ilma, onhan nyt jo toukokuun alku. Pyöräilen koululle päin Reese mun vieressä sen omalla pyörällään. Käytiin vihdoinkin hakemassa se niiltä. Se näyttää söpöltä siinä mun vaaleenpunaisessa hupparissa, huppu päässä ja sen kiharat sen otsalla.

Kun tullaan lähemmäksi koulua, alan miettiä mitä ihmiset sanovat kun näkevät Reesen ja mut, ja kuulee meijän jutusta.

Vedän omankin hupparin hupun päähän kun laitetaan pyörät lukkoon pyöräkatokseen. Käännyn katsomaan Reeseä joka taistelee lukkonsa kanssa.

"Tarviitko apuu" naurahdan.

"Eiku saan tän itekki"

Tykkään siitä kuinka Reese yrittää aina tehdä kaiken itse mutta ei lopulta yleensä onnistu. Esimerkiksi nyt.