Oothan tässä vielä huomenna

13. luku

Blake
____

Katon hiljaisena pala kurkussa ensin Reeseä, joka haukkoo nyt henkeään lattialla, sitten poliisia joka istuu tuolissaan, ja viimesenä sossuja jotka ovat istuneet huoneen nurkkaan ja pitävät katseensa lattiassa.

"Mitä.. vittua" Reese kuiskaa lattialta noustessaan, samalla kun se repii sen liian pitkäksi kasvaneita kiharoita.

Yhtäkkiä se alkaa nauramaan.

"Kuulitteko te just mitä tää äijä sano" se kysyy nauraen lähinnä sossuilta jotka katsovat poikaa neuvottomana.

"Tämä... Tämä mulkku tässä. Sanoi että mun pikkusiskot. Kyllä vittu pikkusiskot, ja mutsi ois muka kuollu? Mitä vittua" Reese nauraa, ja mua pelottaa sen käytös vähän.

Katson poliisia joka taas katsoo pöydällä olevia papereitaan, ja näyttää yhtäkkiä jopa ehkä vähän surulliselta.

"Reese sä olet vielä alaikäinen joten meidän täytyy hoitaa sulle sijais koti" toinen sossuista tokasee, ja mun järkytys senkun kasvaa. Reese taas ei ole kuulevinaankaan mitään ja se vaan makaa kippurassa lattialla.

"M-mitä siis häh" mä kysyn Reesen puolesta.

"Näillä näkymin Reeselle on vapaa paikka tuosta keskustan nuorten kodista, paikan nimi on Pihlajamäki" toinen sossuista kertoo minulle, ja katson niitä järkyttyneenä.

"Mä en nyt ymmärrä, ei tässä oo mitään järkee! Mistä helvetistä saatte päähänne että tää mies ampuis oman perheensä? Kai -kai te itekki tajuutte kuinka sairaalta toi kuulostaa!" Sanon vahvalla äänellä ja nousen seisomaan samalla nostaen lattialla olevan blondin pojan istumaan.

Poliisi mumisee jotain itsekseen ja etsii pöydältä papereita, jotka osottautuvat valokuviksi.

"Reese tunnetko sä hänet?" poliisi kysyy, ja vilkasen itsekkin kuvaa.

Kyllä siinä on ihan selvästi Kimmo, se Reesen isäpuoli. Poika nyökkää juuri ja juuri näkyvästi katsoessaan poliisia suoraan silmiin suu hieman raollaan, ja poliisi mumisee taas jotain.

"Se varmaan riittää todistamaan että tässä tapauksessa on kyse sun perheestä. Musta tuntuu että tää homma on tältä päivältä purkissa, mä tuun jututtamaan sua myöhemmin vielä mutta mä annan Janeten ja Annen jatkaa tästä" se sanoo ja poistuu huoneesta.

"En usko että tässä kauheesti on mitään muuta kun että meidän pitäis mennä pakkaamaan sun tavarat ja siirtää ne sitten tonne Pihlajamäkeen" Janette sanoo ja hymyilee pienesti Reeselle joka näyttää olevan aivan pihalla tästä maailmasta tällä hetkellä katsellessaan kattoa ja repiessään kynsiään. Mä en käsitä tätä. Mä en käsitä.

____
Reese
____

Seuraan sossuja niiden kävellessä meidän etuovea kohti. Tai siis meidän entisen talon etuovea kohti. Tai siis. En vaan tajua mitään, siis onko äiti kuollut? Ja Ava ja Neela? Heh heh. Musta tuntuu ku olisin jossain unessa, kaikki on vähän jännän näköstä.

"Reese onko sulla huono olo, näytät vähän kalpeelta" se toinen sossuista kysyy. Sivuutan sen kysymyksen täysin, ja sanon vaan "Meen mun huoneesee"

Kävelen aulan läpi kohti portaita. Sisällä on poliiseja tutkimassa, ja joka puolella näkyy jotain sinisiä nauhoja joissa lukee poliisi.

"Tämä on rikospaikka, pyydän teitä poistumaan" Joku poliisi tulee mun luo ja ottaa minua käsivarresta kiinni.

"Päästä vittu irti asun täällä" mumisen sille ravistaen mun kättä irti, ja se katsoo minua yhtäkkiä säälien.

"Sinä olet Reese?"

Kaikki on varmaa saanu tiedon siitä kuinka tässä perheessä oli vielä yksi poika jonka perhe on nyt kuollu ja nyt... Voi vittu.

"Oon ja jos mitenkään sallit menisin pakkaa mun kamat" sanon neutraalilla ilmeellä ja riuhtasen mun käden irti sen otteesta.

Heittelen mun vaattekaapin sisällön muutamiin treenikasseihin, ja siirryn seuraavaksi lipaston luo. Sen päällä on muutama kuva tytöistä. Katson niitä hymyillen, ja otan toisen kuvan käteen missä on vaan Ava. Mun pienet prinsessat.

___
Anne
___

Kävelen Reesen huoneeseen tarkistamaan miten sen pakkaaminen sujuu, mutta kohtaankin eri näyn kuin ajattelin.

En löydä sieltä itkevää poikaa, vaan pojan joka istuu lattialla hymyillen ja selaa jotakin valokuvia.

"Reese joko sä pakkasit?" Kysyn varovasti, ja hymyilen pojalle.

"Emmä ehtiny ku löysin näitä kuvia, ootko sä tavannu mun siskoja?" Se kysyy aivan yllättäen, kuin olisin joku sukulainen.

"Een mä ole tavann.."

"Sun pitäis joku päivä, ne on kaks maailman ihmeellisintä lasta"

Reese kääntää albumin sivua ja sen hymy vaan kasvaa. Mun on pakko kääntyä kattomaan toiseen suuntaan ja vien käden suulleni yrittäen rauhoittua. Nämä on näitä pahimpia hetkiä mun työssä. Poika on shokissa eikä tajua mitä on tapahtunut.

"Tää on otettu ihan vähän aikaa sitten. Neela puhaltaa neljää kynttilää ja Ava itkee vieressä. Se pelkää tulta. Se on semmonen vähän herkkis" Reese naurahtaa ja menee seuraavalle sivulle. Minun on pakko istua siihen lattialle pojan viereen.

"Tässä on yks kuva iskästä" poika irrottaa sen albumista "Iskä kuoli kun mä olin 10, se ammuttiin" poika kertoo minulle, niin kuin se kertoisi että linnut osaavat lentää.

Katson silmät suurina kuinka se kääntää taas sivua.

"Tässä ollaan me kaikki, äiti iskä ja minä" Reese hymyilee, mutta nyt sillä on vähän surullinen hymy.

"Mä rakastin iskää tosi paljon, olin semmonen iskän poika. Kun se kuoli musta tuntu etten pystyny enää elämään, mutta kaks vuotta siitä niin mun siskot synty ja siitä asti mä oon pärjänny tosi hyvin. Ne on semmonen valopilkku mun elämässä. Ainaku Kimmo ja äiti riitelee niin ne tulee mun luokse ja keksitään aina jotain kivaa tekemistä yhessä ettei kenenkää meistä kolmesta tarvi kuunnella sitä huutoa"

"Mä vein ne kerran ihan vaan jäätelölle, ja se oli yks parhaita hetkiä ikinä. Neela sai jätskiä joka puolelle naamaa ja sitten Ava halus tehä samanlailla perässä koska "siskoa ei jätetä" ja sitten ne pääty sotkemaan munkin naaman" Reese hymyilee itsekseen.

Katselen kyyneleet silmissä pojan pörröisiä hiuksia ja hentoja pisamia vähän ruskettuneella iholla. Vasta 17 vuotias, ja joutunut kärsimään niin paljon jo elämänsä aikana.

"Noniin katotaampas nää sun tavarat loppuun" sanon rauhallisesti noustessani sängyn viereen seisomaan, ja Reese tulee auttamaan minua viimeisten vaatteiden pakkaamisessa.

Poika ei vieläkään ole tajunnut että sen muu perhe on kuollut.

______

A/N: HYVÄÄ KESÄLOMAA KAIKILLE