Oothan tässä vielä huomenna

4. luku

Reese
___

Lasken persemäkeä kiviä pitkin alas, siihen mihin tiputtiin tyttöjen kanssa.

Kivillä näkyy vähän verta. Istun siihen kohtaan ja katselen alaspäin. Kivirinteen alapuolella on toinen puisto, lisää keinuja ja karuselleja. Siellä juoksee tosi paljon lapsia.

Päädyn katselemaan niitä puiston lapsia koko illan.

___

Säpsähdän ku tajuan että on pimentynyt jo aika paljon.

Nousen ylös kiveltä ja lähden kapuamaan muita kiviä pitkin takaisin ylös olevalle leikkikentälle, ja sille polulle.

Kävelen päämäärättömästi pois puistosta, kadulle, ja siitä lähden laahustamaan himaa päin.

Puistosta kävelee meille viis minuuttia. Nyt mulla menee viistoista.

Vasemmasta kengästä on mennyt pohja rikki, ja huppariin tuli kylkeen reikä siihen kohtaan mihin se kivi iski. Bomberi on ihan riekaleina kyynärpäistä.

Saavun meidän kodin eteen, mutta jään siihen talon eteen seisomaan. Äitin ja Kimmon autot on pihassa. Näen kolme ihmistä ruokapöydän ääressä.

Äiti ja Kimmo syövät hiljaa, ja Ava istuu hiljaa eikä koskekkaan muroihinsa.

Hei miks vitussa sille on laitettu noita muroja? Ei noi sovi gluteenittomalle.

Käännän mun pään pois kirkkaasta ikkunasta ennenkuin alan sen enempää itkeä, ja suuntaan takaisin kadulle. En ollut tervetullut kotiin enää.

Ilma alkaa viilentyä, onhan nyt kuitenkin vielä toukokuu ja kello on varmaan lähemmäs 11 illalla. Potkin kiviä matkalla ja yhtäkkiä löydän itseni koulun pyöräkatoksesta. Käyn makaamaan siihen likaiselle penkille, ja väsymys ottaa musta vallan.

___
Blake
___

Kävelen alakertaan ihan unessa vielä, ja toivotan hyvät huomenet mutsille ja faijalle jotka ovat lähdössä töihin.

Kaadan kaapista jotain muroja lautaselle ja alan syömään niitä samalla selaillen yön aikana tulleita snäppejä.

Ei mene kauaa kun huomaan että kello on jo 7.45 ja mun eka tunti alkaisi 8.00. Heitän lippiksen päähäni väärinpäin ja vedän niket jalkaan. Otan pyörän katoksesta ja lähden polkemaan koululle.

Kun saavun pihaan, pyöräkatokselle on kerääntynyt kauheasti jengiä. Nicoa ja Samua ei näy missään. Hyvä vaan. Mitenhän Reese voi, toivottavasti se sai sen porukat kiinni...

Talutan mun pyörää tungoksen läpi ja laitan sen lukkoon katoksen reunaan. Sivusilmällä huomaan kuinka kaikki tuijottaa katoksen perälle. Vilkasen sinne itsekkin, enkä voi uskoa mun silmiä.

"MITÄ VITTUA TUIJOTATTE, EIKS TEIL ALA TUNNIT" huudan tuijottavalle väkijoukolle joka selkeästi pelästyy mua "NONI SITÄ VÄHÄ MINÄKI, HOPHOP"

Kaikki lähtevät valumaan koulurakennusta päin, ja juoksen nopeasti katoksen perällä olevan penkin luo.

"Reese??! Reese mitä vittua, herää!!" Kuiskin ja ravistan samalla poikaa. Se on ihan kylmä.

"Reese herää" sanon jo vähän lujempaa ja koitan lämmittää pojan kasvoja.

Hitaasti se avaa sen siniset silmät, ja katsoo mua ensin hämmentyneenä, mutta sitten vähän hätääntyneenä.

"Hei Reese ei oo mitää hätää, tässä on mä vaan" sanon kun pojan silmät alkavat uhkaavasti täyttyä kyynelistä.