Oothan tässä vielä huomenna

16. luku

Blake
___

Kävelen parhaillaan Pihlajamäkeen ehkä viimeistä kertaa. Reesellä on nimittäin tänään synttärit, ja sen täyttäessä 18 sillä on vapaus muuttaa mihin se itse haluaa.

Ja se muuttaa mun luo.

Tai ei meille niinkuin mun lapsuuskotiin, vaan mun omaan kämppään. Kyllä, ostin oman kämpän. Se on sellainen pieni kaksio keskustassa, just hyvä mulle. Tai meille.

Ollaan raahattu jo jotain Reesen kamoja sinne kämpälle, esimerkiksi suurin osa sen vaatteista. Eihän sillä paljoa mitään olekkaan täällä.

"Huomenta Anne" huikkaan naiselle joka juo aulassa kahvia ja lukee päivän lehteä.

"Ai katos Blake, kiva nähä sua taas, onhan siitä nyt jo herranjestas yli 12 tuntia kun viimeks nähtiin" Anne virnistelee ja pyöräytän mun silmiä.

"Ootas haen kakun keittiöstä" nainen sanoo ja katoaa ilmeisesti keittiöön, ja sillä välin mä lähden jo kävelemään kohti Reesen huonetta.

12...13...14. Se on Reesen huone.

Anne on muiden talon työntekijöiden kanssa tullut siihen käytävään myös, ja avaan hiljaa oven. Tunkeudutaan kaikki Reesen pieneen huoneeseen, ja mun tekis mieli sulaa.

Reese nukkuu siinä paidattomana, peittoa halaten, ja se on kuolannu vähän sen tyynylle.

Hymyä mun kasvoilla ei voi estää ja kyllä ne muutkin naiset siinä huoneessa hymyilee ja joukosta kuuluu muutama "se on kyllä niin ihana tapaus".

Anne laskee kolmeen ja me aletaan laulaa kovaan ääneen paljon onnea vaan.

Reese säpsähtää unestaan ja vaikuttaa hetken vähän järkyttyneeltä noustessaan istumaan. Mä en kestä kuinka ihanalta se näyttää, sen kihara tukka on ihan miten sattuu ja sen suu on vähän auki kun se tuijottaa meitä kaikkia ihan hämmentyneenä.

"Hyvää syntymäpäivää Reese" joku huikkaa laulun päätteeksi ja Reese vastaa onnitteluun unisella hymyllä. Muutkin sanovat onnea, ja sitten on mun vuoro.

Menen halaamaan sankaria. Tai no oikeastaan hyppään sen päälle siihen sängylle, ja rutistan sitä niin kovaa kun pystyn.

"Onnea rakaas" sanon sen korvaan, ja lopuksi annan sille nopean pusun huulille.

"Kiitti" poika hymyilee vieläkin unisesti, ja nojaa päätään mun rintaani vasten.

"Me annetaan teille rauha ja siirrytään tästä pois. Tulkaa molemmat kohta aamupalalle" Anne huikkaa ennenkuin sulkee huoneen oven.

"Mä en ehtiny hommaa mitään lahjaa sul..."

"Blake älä viitti, emmä haluu lahjoja" Reese keskeyttää mut kiertäen kätensä mun kaulan ympärille.

"Sä oot kaikista paras lahja mitä kukaan voi toivoo" se lisää vielä, ja pieni puna nousee sen poskille.

"Okei toi oli tosi söpöö" nauran ja lösähdän makaamaan Reesen päälle siihen sängylle.

"Mutta kyllä mä toin sulle tämmösen kukkapuskan, enhän mä muuten olis poikaystävä enkä mikää" hymyilen ja nostan lattialle jääneet kukat Reesen mahalle.

"Kiitti" se nauraa ja laittaa ne yöpöydälleen.

Maataan siinä hiljaisuudessa, ja mä piirtelen Reesen paljaalle vatsalle kuvioita. Se on yks niistä oudoista jutuista joista tää blondi tykkää ihan hemmetisti, mulla ei ole mitään tietoa että miksi. Tuntuu vaan kuulemma kivalta.