Oothan tässä vielä huomenna

8. luku

Blake
___

Musta tuntuu siltä kun olisin nähnyt Reesen viimeksi viikko sitten, vaikka oikeesti siitä on vasta jotain 12 tuntia.

Kun me kävellään pysäkiltä koululle, huomaan että sillä on edelleen päällä mun huppari, ja tämä asia saa mut jotenkin hymyilemään.

"Mitä virnuilet" Reese sanoo korjaten hiuksiaan.

"Sulla on mun huppari vieläki" sanon virne edelleen mun huulilla.

Blondi siirtää katseensa maahan.

"Tykkään siitä, se on kivan pehmee"

Nauran ja heitän toisen käden Reesen hartioille ja puristan sitä mun kylkeä vasten.

"SÄ Reese oot kivan pehmee" hymähdän, ja Reese räjähtää jostain syystä kovaääniseen nauruun.

Katselen hymyillen sitä taas vaihteeksi. Musta on kiva saada se nauramaan. Sen nauru on niin ihana.

Tullaan koulun oville, ja kaikki kääntyvät katsomaan meitä. En tiedä mistä niiden ilmeiden järkytys johtuu. Siitäkö että Reese on taas koulussa sen katoksessa nukkumis jutun jälkeen? Vai että mä hengaan Reesen kanssa? Vai että mun käsi on sen hartioilla?

Mutta sitten muistan Reesen kasvot.

Ja Reesekin näyttää tajunneen sen, sillä se vetää hupun päähänsä ja kääntää katseensa maahan.

Ruhjeet sen kasvoissa näyttävät kieltämättä aika pahalta. Otsassa iso haava joka punottaa, silmäkulmassa ja samassa poskessa valtavat mustat mustelmat, ja nenästä iho on rikki vieläkin. On sillä leukapielessä yksi laastarikin vielä.

"Älä välitä niiden tuijotuksesta" kuiskaan sille, mutta Reese vain kävelee eteepäin.

Kelloa katsoessani tajuan että mun matikan tunti alkaa ihan just.

"Nähään koulun jälkee tossa aulassa sitte, onkse okei?" sanon, ja Reese mutisee myöntävän vastauksen hiljaa. Sanon sille vielä moikat ja lähden kävelemään kohti matikan luokkia, mutta vilkaisen kuitenkin vielä olkani yli taakse jäävää poikaa.

___
Reese
___

Vihdoinkin toi hemmetin kello soi. Istuin koko tunnin takapulpetissa huppupäässä ja pidin katseeni tiukasti pulpetissa. Tunsin kokoajan kuinka joku kääntyi katsomaan mua ja mun naamaa, ja se suoraan sanottuna vitutti mua. Ihan helvetisti.

Ryntään nopeasti luokasta ulos vain törmätäkseni kahteen poikaan. Samu ja Nico.

"Reese" Samu hengähtää.

En liiku mihinkään. En halua, enkä edes pysty.

"Hei kamu me ollaa pahoillaa et sun siskoille piti laittaa pari laastaria" Nico sanoo ja taputtaa mua olkapäälle.

Mitä vittua?

"Anteeks mitä sä just sanoit" sanon naurahtaen kuivasti. Kiehun sisältä.

"Sun siskoista? Niille piti varmaan laittaa vähän laastaria nassuu ku niitten isoveikka kaato ne kiville"

"Mitä helvettiä te tääl selitätte" Blake ilmestyy paikalle.

"Ja pelastaja saapuu" Samu huutaa kovaan ääneen kaikille käytävällä istuville jotka seuraavat tilannetta tiiviisti.

"Nyt vittu se turpa kii" sanon hampaideni välistä, ja oon jo lyömässä Samua, mutta Blake ehtii ottaa mun käsistä kiinni.

"Reese rauhotu" Se sanoo katsoen suoraan mun silmiin.