Oothan tässä vielä huomenna

5. luku

Reese
___

Herään jostain ihan muusta kun mun omasta sängystä.

"Huomenta"

Käännyn äänen suuntaan ja näen surullisesti hymyilevän Blake Richardsonin.

Nousen nopeasti istumaan mutta tunnen kuinka viiltävä kipu iskee mun mahaan.

"Ai vittu" sähisen. Blake kävelee mun luo ja istuu sängylle mun viereen.

"Haluuks apuu?"

Nyökkään pienesti, ja poika auttaa mut istumaan sängyn reunalle.

"Tiiän et tää tulee tosi puskist mut voisitsä mitenkää kertoo miks nukuit siellä katoksessa" se sanoo hiljaisuuden jälkeen ja katsoo mua varovasti silmiin.

Painan mun pääni käsiini ja huokaisen syvään.

"Äiti ja Kimmo väittää et se mitä tapahtu on mun syytä" mumisen.

Blake istuu ihan hiljaa, mutta lopulta se hivuttautuu ihan mun lähelle ja ottaa mun kädet sen käsien sisään.

"Mikään mitä tapahtu ei ollu sun syytä mitenkää, muista se. Kaikki on tää on Samun syytä, ja osittain Nicon koska se vaan häipy paikalta"

Pinan mun päätä vielä enemmän alas.

"Reese"

Hymy nousee väkisinkin mun huulille kun kuulen Blaken sanovan mun nimen.

"Kato muhuuuun" se sanoo, ja nostaa mun päätä ottaen kiinni mun leuasta. Mun hymy ei oo vieläkään haihtunut, ja Blakenki naamalle nousee virne kun se huomaa mun hymyn.

"Mikäs nyt noin hymyilyttää?"

"Sä"

"Mikäs mussa"

"Oot kiva" sanon ja otan ensin vaan sen kädestä kiinni, mutta kun katson sitä hetken, niin päätänkin halata sitä.

___
Blake
___

Ollaan halattu tässä Reesen kanssa varmaan nyt jotain 10 minuuttia.

Piirtelen mun sormilla jotain kuvioita blondin selkään samalla kun tuo pitää päätänsä mun olkapäälläni kädet vartaloni ympärillä.

Mun olo on niin hämmentynyt. En ole koskaan edes ajatellut tykkääväni pojista sillä tavalla, mutta viimeisen kuukauden aikana oon katsonut Reeseä koulunkäytävillä aina vähän pidempään. Aina kun Nico ja Samu koittivat saada mua tekemään jotain Reeselle, kieltäydyin heti. En ensinnäkään ole kiusaaja, enkä varsinkaan haluaisi Reeselle mitään pahaa.

Ja nyt pari päivää sitten kun näin Reesen itkevän ihan avoimesti joku vaan loksahti. En oo ajatellut koskaan, mutta ilmeisesti se saa jonkun verran paskaa niskaansa siitä että se on poika joka tykkää pojista, avoimesti oma itsensä. Mitä vittua maailma, me eletään vuotta 2017...

Laitan mun käden vuotta nuoremman pojan hiuksiin, ja vetelen blondeja kiharoita mun sormilla eri suuntiin. Lopuksi pörrötän niitä ja nostan Reesen istumaan katsoen sitä silmiin.

"Pitäskö sun mennä käymään kotona? Luulen et sun porukat.. Tai siis äiti ja Kimmo on huolissaa"

"Ei ne oo varmaa antanu ajatustakaa mulle"

"No Ava sitte"

Reesen katse kirkastuu sekunninsadasosassa.

"Ok mennää"