Avaan hitaasti silmäni. Katselen ympärilleni ja räväytän silmäni paremmin auki. En tiedä missä olen, ja pienoinen paniikki alkaa iskeä. Muistan hyvin mitä oli tapahtunut. Metsästäjät ja vanhempani...Amber! Missä Amber on?! Nousen pikaisesti ylös ja juoksen huoneen ovelle, koitan ovea ja sen ollessa lukossa, rupean hakkaamaan nyrkeilläni sitä. "Päästäkää mut!" huudan ja hakkaan ovea entistä kovemmin. Parin minuutin päästä en jaksa enää ja lyyhistyn lattialle. Huohotan ja päätäni huimaa. Mustat pisteet hyppivät silmissäni ja tajuan saavani paniikkikohtauksen. "Ei nyt, ei nyt" hoen hiljaa, sillä en aio olla heikko juuri nyt.
Yllätyksekseni pystyn pitämään kohtauksen kurissa. Istun lattialla vielä hetken, kunnes nousen seisomaan ja katson huonetta tarkemmin. Valkoiseksi maalatut seinät, lukuunottamatta yhtä tummanharmaata tapettia yhdellä seinällä. Tapetissa on hopeisia tekstejä, jotain kieltä, luultavasti...latinaa?? Latina on ihmissusien tärkeä kieli, mutta tuskin tuo tapetti siihen liittyy millään tavalla. Käännän katsettani hieman. Näen ison parisängyn ja sen vieressä pienen pöydän. Yhdellä seinustalla on kaappi sekä suuri valkoinen työpöytä. Huoneessa on kaksi ovea ja yksi ikkuna. Seison nyt toisen luona ja päätän käydä katsomassa mitä tuon toisen takana on. Kävelen rauhallisesti ovea kohti ja lasken käteni sen kahvalle. Lasken kahvaa ja tajuan oven olevan auki. Pidätän hengitystäni hieman, ja avaan oven kokonaan. Näen edessäni vessan. Olisin kuvitellut jotain kiinnostavampaa... Vessa on vaalea, siellä on iso peili jota reunustaa pienet valot. Myös katossa on iso lamppu.
"Taisit herätä" joku sanoo takaani. Säikähdän ja käännyn puhujan puoleen. Edessäni on pitkä ja lihaksikas mies, joka nojaa rennosti ovenkarmiin. Hänellä on hieman blondiin taittuvat hiukset ja jäänsiniset silmät.
"Kuka sä oot." Sähähdän hiljaa tuijottaen miestä silmiin.
"Olen Noel, ja sinä olet talossani. Tai oikeastaan sisäoppilaitoksessani." mies hymyilee minulle ja olen hieman varuillani tuon kiltteydestä.
"Miks mä oon täällä, ja missä mun sisko on?" Katson miestä pistävästi.
"Sitä ihmistäkö tarkoitat? Hän on turvassa." Päässäni kolahtaa...mies sanoi 'ihmistä', eli hän ei ole itse ihminen...
"Ootko sä..ihmissusi?" kysyn hämilläni.
"Kyllä olen. Tiedän myös, että sinäkin olet. Tässä sisäoppilaitoksessa on vain ihmissusia ja vampyyreita, joten olet turvassa metsästäjiltä. Tosin nyt täällä on siskosikin, joka on ihminen..."
"Veisitkö mut Amberin luo?" kysyn pikaisesti, keskeyttäen miehen.
"Tottakai" mies vastaa yhä hymyillen, ja lähtee kävelemään huoneesta pois viittoen minut mukaansa. Kipitän hänen perässään ja päädymme pitkälle käytävälle, jossa on monia ovia ja käytävän molemmissa päissä portaat ylös ja alas. Ei yhtäkään ikkunaa. Seuraan Noelia yhdelle ovelle. Hän koputtaa ja astuu sisään, menen itsekin perässä. Näen sängyllä istuvan Amberin, jonka silmät ovat pelosta suuret, kunnes hän näkee minut ja juoksee luokseni kiljuen ilosta.
"Amber!!" Huudahdan ja otan hänet isoon, lämpimään halaukseen, Noelin vain katsoessa hymyillen vierestä.
•••
En tiedä kauanko olemme halanneet, mutta kuulen rykäisyn vierestäni. Käännymme Amberin kanssa katsomaan Noelia.
"Nyt voisitte selittää tarinanne, jonka jälkeen voin selittää tämän sisäoppilaitoksen säännöt ja muuta tärkeää." Noel sanoo ja sulkee oven takanaan.
Istumme Amberin kanssa hänen sängylleen ja rupeamme kertomaan.
•••
On vierähtänyt varmaan lähemmäs tunti, ja vihdoin Noelkin on saanut kerrottua säännöistä ja sen sellaisista.
"Haluatteko nyt kierrellä ja tarkastella taloa itseksenne vai kanssani?" Noel kysyy yhä hymyillen, ja ihmettelen miten hän jaksaa olla noin iloinen..
"Vaikka itseksemme" vastaamme Amberin kanssa samaan aikaan ja naurahdamme molemmat.
"Olkaa hyvät vain" Noel lausahtaa ja avaa oven, ja viittoo meitä menemään siitä ensin.
Menemme Amberin kanssa ovesta ja päätämme jatkaa vasemmalle kohti portaita, ja niistä alas. Päädymme jonkinlaiseen oleskelutilaan, jossa on paljon väkeä. Muutamia lapsia ja lisäksi noin 16-20 vuotiaita nuoria. Katson ympärilleni ja huomaan kuinka tyttö juoksee luoksemme.
"Moi mä oon Charlotte, olen vampyyri, keitä te ootte?" tyttö huudahtaa pirteästi.
"Olen Bianca ja hän on siskoni Amber." viiton Amberia kohti. Tarkastelen Charlottea, jolla on pitkät brunetet hiukset ja ruskeat silmät.
"Tervetuloa tänne, kuulinkin uusista tulokkaista. Ootko sä Bianca se maailman ainoa ihmissusinaaras?! Amber olitko sinä se ihminen? Otamme molemmat iloisesti vastaan." Charlotte lausahtaa hymyillen ja katsoo vuoron perään minua ja Amberia.
Amber nyökkää pienesti, hymähtää ja menee jonkun ikäisensä tytön luo puhumaan.
"Tuu kattoo mun jengii." Charlotte ottaa minua kädestä ja vie minut 'ihmis'porukan luo.
"Tässä on Bianca, hän on uus joten ottakaa hänet hyvin vastaan." Charlotte sanoo jengilleen.
"Bianca, tässä on Courtney, Hunter, Luca, Heather, Chip ja Victor!" Charlotte selittää hymyillen, ja muut tervehtivät minua iloisesti. Jengin tytöt ovat siis vampyyreita, pojista en tiedä.
Katson jengiä.
Courtney on lyhyehkö ja siro, hänellä on blondit hiukset ja sinisenharmaat kauniit silmät.
Heatherilla on punertavat hiukset, vihreät silmät ja pisamia.
Hunter, Luca, Chip ja Victor ovat kaikki pitkiä ja maskuliinisiä. Oikeastaan kaikki pojat ja miehet jotka olen täällä nähnyt, ovat olleet sellaisia.
Hunterilla on mustat hiukset ja hyvin tummat silmät.
Lucalla on blondit hiukset ja siniset silmät.
Chipillä on keskiruskeat hiukset ja vihreät silmät.
Victorilla on puolestaan tumman brunetet hiukset ja hyvin puoleensavetävät vihreät silmät.
Katselen kaikkia vielä hetken, koittaen yhdistää heidän nimensä ulkonäköihinsä, jotta osaisin vielä jatkossakin yhdistää oikean nimen oikeaan henkilöön. Haukoittelen hieman.
"Tietääkö joku mikä on huoneeni, Noel sanoi ettei se ole enää se mistä heräsin."
"Se vaihdettiin mun huoneen viereen. Amberin huone on taas sun huoneen toisella puolella. Voin näyttää." Charlotte tarjoaa apuaan.
"Amber, mennään!" hudahdan ja tyttö kipittää luoksemme ja Charlotte rupeaa johdattamaan meitä pitkin käytäviä Amberin selittäessä uusista ikäisistään ystävistään, joihin juuri tutustui.
•••
"Tässä. Numero 373 on sinun Bianca ja numero 374 sinun Amber. Itselläni on numero 372." Charlotte selittää.
"Kiitos Charlotte, nähdään huomenna." hymyilen tuolle, mennen huoneeseeni, ja Amber omaansa.
Suljen oveni ja katson huonettani. Vaalea puukuvioitu laminaattilattia, ja valkoiset tapetit, lukuunottamatta yhtä tummanharmaata tapettia, jossa on myös hopeisia tekstejä. Harmaa pörröinen matto ja suuri tummanharmaarunkoinen parisänky, jossa on valkoiset lakanat. Sängyn toisella puolella on harmaa, puinen yöpöytä, jonka päällä on yölamppu. Yhdellä seinustalla on vaalea työpöytä.
Huoneessa on ikkuna, josta on kaunis metsänäkymä. Sisäoppilaitos on siis metsän keskellä. Huoneessa on yksi ovi yksityiseen vaatehuoneeseeni ja yksi ovi omaan vessaani.
Kävelen väsyneenä sänkyyni ja nukahdan lähes heti.
•••••
•••••
•••••
Tää luku oli tässä! Tässä olikin 932 sanaa.😄
Toivottavasti piditte!😊😘
YOU ARE READING
Lunar Eclipse
Werewolf"Tapa minut sitten, kunhan säästät hänet!" "Voi kulta, en minä aikonut sinua tappaa. Maailman ainoa ihmissusinaaras. Kuinka mahtavaa olisikaan omistaa tuo olento? Nyt sä olet minun, ja minun ainoastaan." -------------------------------- Kuusitoistav...
