Katson Noelia peloissani, koittaen miettiä jonkinlaista ratkaisua tilanteeseen. Vaikka vaikeaahan se on, ottaen huomioon että olemme monen sadan kilometrin päässä sisäoppilaitoksesta ja autojemme renkaat on puhkottu. Vilkaisen Courtneytä ja Charlottea, jotka ovat peloissaan ja aivan kiinni toisissaan. Käännän katseeni takaisin Noeliin. Työnnän tuota hieman kauemmas oven luota ja nousen autosta.
"Mitä sä nyt? Tajuutko sä, että täällä ei oo turvallista?" Noel sanoo, kurtistaen kulmiaan.
"Ne on mun perässä, vai mitä? Mä hoidan tän." Vastaan, katsellen metsän siimekseen, etsien vihollisiamme.
"Bianca. Sä meet nyt autoon, ei oo aika leikkiä sankaria." Noel murahtaa, ottaen ranteestani. Mulkaisen miestä, kiskaisten käteni tuon otteesta.
"Kenellekkään ei satu mitään mun takia! Mä menetin Amberin, en voi menettää ketään muuta. Jos ne haluaa mut, niin ne saa tulla hakemaan mut." Sähähdän, astellen kauemmas miehestä. Suuntaan Victorin luo, ja saan keskittyneeltä jätkältä kummastuneen katseen. Tavoittelen tuon kättä, ja ristin sormemme, katsoen kaukaisuuteen.
"Eikös sun pitänyt olla autossa?" Tuo kysyy, katsellen minua tutkailevasti.
"Piti." Vastaan lyhyesti, siirtämättä katsettani. Tunnen miehen katseen itsessäni, ja kuulen tuon huokaavan.
"Sä näemmä haluat taistella meidän kanssa." Jätkä sanoo, ja käännän katseeni tuohon.
"Ei. Mä en halua taistella. Eikä ole mitään 'meitä'. Ainoo joka jotain nyt tekee, on mä." Vastaan, katsellen tuon reaktiota. En pysty lukemaan mitään miehen kasvoilta.
"Mitä sä nyt ajat takaa?" Tuo kysyy, leukapielet kireinä.
"Ne haluaa mut. Ja ne saa mut. Siten kukaan ei vahingoitu."
"Ootko sä hullu?! Sä et tiedä mitä ne haluaa. Ne voi vaikka tappaa sut, tai meidät kaikki. Nyt ei oo aika pitää mitään sivistynyttä keskustelua!" Jätkä ärähtää, ja katson tuon vihaisia kasvoja.
"No kohta tiedän. Sitä paitsi, mä voin löytää Amberin." Sanon ärtyneenä, ja lähden sitten takaisin autoille. Menen toisen auton takakontin luo, avaan sen ja otan suuren macheten sieltä. Laitan macheten vyöllä kiinni lantiolleni, ja vilkaisen ympärilleni. Victor ja Noel puhuvat kiivaasti, ja otan nopeasti repusta aiemmin löytämäni kaulakorun. Avaan korun lukon, ja kiinnitän korun kaulaani. Heitän repun selkääni, ja pamautan sitten takakontin kiinni.
"Bianca!" Kuulen matalan huudon, ja käännän katseeni sivulleni. Noel ja Victor kävelevät luokseni, ja katson noiden vakavia ilmeitä kohottaen kulmiani kysyvästi.
"Sä et voi lähteä. Sä meet nyt takaisin autoon, ja annat meidän miesten hoitaa tän." Noel sanoo tyynesti. Pääni sisällä kiehuu 'miehet'-sanan kohdalla, ja tunnen kuinka Victor ottaa minua ranteesta, ja lähtee kuljettamaan toiselle autolle, missä Charlotte ja Courtneykin ovat. Pääsemme autolle, ja avaan suuni ennenkuin Victor kerkeää avata ovea.
"Victor." Sanon hiljaa, ja jätkä kääntyy puoleeni. Katselen tuon silmiä hetken, ja sitten lasken katseeni miehen huuliin. Nousen varpailleni, ja painan huuleni tuon omia vasten. Tunnen, kuinka mies laittaa toisen kätensä alaselälleni hellästi, ja vastaa suudelmaan. Suutelemme jonkin aikaa intohimoisesti, kunnes irtaannun, ja palaan takaisin kunnolla jaloilleni.
"Anteeksi." Sanahdan, ja juuri Victorin ilmeen muuttuessa hämmästyneeksi, potkaisen tuota polvellani miehen herkimpään paikkaan. Tuo astuu kiroten pari askelta taaksepäin, ja luon vielä auton ikkunan läpi säikähtäneisiin tyttöihin anteeksipyytävän katseen, kunnes lähden juoksemaan syvemmälle metsään. Kuulen askeleita takanani, ja vilkaistuani sinne huomaan Noelin juoksevan perääni. Kiristän tahtia, etsien pakoreittiä. Olen kuulevinani kahinaa yllä olevista puista, mutta koitan olla keskittymättä siihen. Näen horisontissa kaatuneen puunrungon, ja kiristän tahtini äärimmilleen. Hyppään puunrungon päälle, ja siitä eteen ja ylös. Ilmassa ollessani muutun lumivalkoiseksi sudeksi, ja saan siten juostua nopeammin. Vilkaisen taakseni, ja näen Noelin pysähtyneen. Tuo katsoo minua vakavasti, ehkä jopa hieman ärtyneesti. Siirrän katseeni takaisin eteeni, ja jatkan juoksuani Noelin silmien kantamattomiin.
•••
•••
•••
Well hello!
Tää luku on taas aika lyhyt, 549 sanaa. Ja tän julkaisussa kesti, jälleen. Mutta suuri syy siihen on se, että olen kirjoittanut uutta kirjaa draftina. 😏
Toivon, että tykkäsitte. Votetkaa ihmeessä, jos piditte. Koitan jatkaa tätä mahdollisimman pian, ja samalla kirjoittaa tuota uutta kirjaa, jotta mulla olisi useampi luku varastossa, ennen kuin julkaisen ensimmäisen luvun sitä kirjaa.😃❤
YOU ARE READING
Lunar Eclipse
Werewolf"Tapa minut sitten, kunhan säästät hänet!" "Voi kulta, en minä aikonut sinua tappaa. Maailman ainoa ihmissusinaaras. Kuinka mahtavaa olisikaan omistaa tuo olento? Nyt sä olet minun, ja minun ainoastaan." -------------------------------- Kuusitoistav...
