Odottelen huoneessani Victoria, Chipiä ja Hunteria, korjaillen samalla hiuksiani. Pitkät hiukseni ovat korkealla ponnarilla. Katsahdan vaatetustani. Mustat revityt farkut, ja valkoinen napapaita, harmaiden nilkkasukkien kera. Otan vielä isohkon mustan hupparin vaatekaapistani, joka sattuu, yllätys yllätys, olemaan Victorin. En ollut tajunnut tilata itselleni takkia, joten hupparilla mennään. Puen hupparin päälleni, jonka jälkeen kuulen koputuksen ovessani, ja kääntäessäni katseeni sinne, huomaan kolmen jätkän tulevan sisään.
"Ootko valmis?" Victor kysyy ja nyökkään hymyillen.
"Lähetään." Hunter sanoo ja kävelemme ulos huoneestani. Menemme suoraan alakertaan, ja eteisessä puen korolliset talvikenkäni jalkoihini, jonka jälkeen astun ulos hyytävään ulkoilmaan. Lähdemme kävelemään metsään Hunterin johdolla ja katselen samalla ympärilleni. Näen muutaman muunkin ihmissuden kävelemään samaan suuntaan. Paikalla tulee olemaan kaikki sisäoppilaitoksen ihmissudet, ja minä olen ainut naispuolinen. Kieltämättä ajatus hermostuttaa minua hieman. Havahdun ajatuksistani, kun meinaan kompastua juureen. Naurahdan pienesti ja jatkan matkaani muiden nauraessa myös. Tunnen kylmän tuulenpuhalluksen kasvoillani, ja tärisen hieman kylmyydestä. Onneksi kohta tulisi lämmin. Kävelemme kapealla polulla, ja katson sen molemmilla puolilla olevia ulkokynttilöitä, jotka johdattavat oikeaan paikkaan. Kävelemme jo syvällä metsässä, ja paikka tuntuu hyvin mystiseltä, ehkä hieman pelottavaltakin.
Pian lähdemme nousemaan lumista vuorenrinnettä ylöspäin, ja katselen kauniita maisemia.
"Mennäänkö me ihan ylös?" Kysyn.
"Mennään." Victor vastaa.
"Ylhäältä näkee parhaiten kaikki taivaalla näkyvät luonnonilmiöt ja taivaankappaleet, kuten täysikuun ja revontulet. Siksi laumakokoukset pidetään näin korkealla." Chip jatkaa.
Käveltyämme melkein ylös asti, alan erottamaan valonkajoa ja puheensorinaa. Katsahdan taivaalle, ja näen suuren täysikuun. Se näyttää suuremmalta kuin yleensä, johtuen varmaan siitä, että olemme vuoren huipulla. Kävelemme Hunterin johdolla ihmissusien joukkoon. Edessämme kalliossa on kohouma, ehkä noin parin metrin korkuinen, ja se oletettavasti on alfan paikka. Suuri nuotio valaisee täysikuun apuna koko aluetta, ja tuo lämpöä tähän talviseen maisemaan.
Odottelemme tovin jos toisenkin, ja pian kaikki ihmissudet hiljenevät äkisti. Keski-ikäinen mies nousee alfan paikalle, ja kaikki ihmissudet polvistuvat, mukaan lukien minä.
"Annuncio ergo tibi coepi grex porcorum testimonii." Mies lausuu sujuvasti, ja kaikki meistä nousevat takaisin seisomaan.
"Olemme kokoontuneet tänne tänään, sillä minulla on uutisia, sekä hyviä että huonoja." Mies puhuu kuuluvalla äänellä, ja kaikkien katseista huomaa kunnioituksen tuota kohtaan.
"Aloitetaan hyvillä. Olemme saaneet laumaamme uuden jäsenen, ja toivon teidän osoittavan hänelle kunnioituksenne. Tervetuloa Bianca Walker!" Alfa huudahtaa hymyillen minulle, ja tunnen kaikkien katseet minussa.
"Gratissimum, Bianca." Kaikki sanovat minulle yhtäaikaa, ja hymyilen pienesti.
"Sitten mennään huonoihin uutisiin." Alfa lausuu ja kaikki kääntyvät takaisin katsomaan miestä.
"Reviirillämme on kuljeskellut muukalaisia. Luultavasti ihmissusia, jotka eivät ole saanut lupaa tulla tänne! He koittavat vahingoittaa laumamme uutta jäsentä Bianca Walkeria, sekä tämän pikkusiskoa Amber Walkeria! Täten toivon teidän kaikkien antavan täyden suojelunne heille, sekä varoen myös itsenne puolesta. Emme tiedä miksi nämä muukalaiset koittavat tappaa, mutta HEILLÄ EI OLE LUPAA SIIHEN. TÄSTÄ LÄHTIEN, JOS HEITÄ NÄKYY REVIIRILLÄMME, TEILLÄ ON TÄYSI OIKEUS REPIÄ HEIDÄT PALASIKSI!" Mies huutaa hyvin kovalla äänellä, jotta varmasti jokainen sisäisti hänen käskynsä.
"Laissez votre prédateur être libre!" Mies huudahtaa ja huomaan ihmissusien muuttuvan susimuotoon. Rauhoitan mieleni, ja keskitän ajatukseni vain ja ainoastaan toiseen muotooni, suteen. Muutun puhtaanvalkoiseksi sudeksi, ja vilkaisen muita susia ravistaessani samalla turkkiani. Kuulen kuinka susimuotoon muuttunut alfamme alkaa ulvomaan, ja koko lauma hänen mukanaan. Hetken päästä alfa lopettaa, ja koko lauma hiljenee. Suuri tumma susi hyppää pois alfan paikaltaan, ja lähtee juoksemaan vuorenrinnettä alas, ja kaikki muut sudet lähtevät tuon perään. Annan petoni juosta vapaana vuorenrinnettä, tunnen ilmavirran liikuttelevan korviani ja lumisen maan neljän tassuni alla. Nyt on hetki, johon jokainen laumakokous kuulemma päättyy. Yhteinen saalistus.
Pian olemme jo maankamaralla ja juoksemme kohti pohjoista. Hidastamme kävelyvauhtiin, ja alfan johdolla menemme piiloon. Kaikkien katseet ovat kohdistuneet suureen laumaan peuroja. Lipaisen pienesti suupieliäni, ja odottelen alfan merkkiä. Victor, Chip ja Hunter ovat susimuodoissaan vierelläni, ja heillä on näköjään yhtä suuri verenhimo kuin minulla. Tämä on toinen puoleni. Raaka peto. Verenhimoinen ja armoton tappaja. Susimuodossa olen saalistaja, kuten kaikki ihmissudet, enkä voi sille mitään. Olen puoliksi peto, ja se on vain hyväksyttävä.
Kuulen lyhyen ulvomisen, ja jokainen ihmissusi hyökkää suoraan peuralauman kimppuun. Armoa ei jaella, nuo viattomat eläimet ovat piiritettyjä.
Pian isken hampaani lähimmän peuran kaulaan, ja veren tuoma tyydytys valtaa kehoni.
•••••
•••••
•••••
Moi kaikki! :) Sain vihdoin kirjotettua tän, ja myönnän siinä kesti kauan. Oon pahoillani. :)
Tässä luvussa oli 657 sanaa, ja toivon, että piditte.
Olis kiva jos voteisitte ja kommentoisitte, love ya!❤
YOU ARE READING
Lunar Eclipse
Werewolf"Tapa minut sitten, kunhan säästät hänet!" "Voi kulta, en minä aikonut sinua tappaa. Maailman ainoa ihmissusinaaras. Kuinka mahtavaa olisikaan omistaa tuo olento? Nyt sä olet minun, ja minun ainoastaan." -------------------------------- Kuusitoistav...
