Astun ulos Hunterin autosta ja kävelen ihan hiljaa kohti päärakennusta. Voisi luulla, että ajattelen tällä hetkellä paljonkin, ja että ajatukset riehuisivat pääni sisällä, mutta se ei ole niin. Pääni on aivan tyhjä. En ajattele mitään, en yhtään mitään. Saavun sisäoppilaitoksen ovelle ja painan kahvan alas. Astun ovesta sisään ja kuulen kuinka muutkin tulevat perässäni aivan yhtä hiljaa. Joku ottaa ranteestani kiinni ja käännän katseeni häneen. Tunteeton ilmeeni kohtaa Hunterin kasvot, ja poika näyttää siltä kuin olisi hyvinkin huolissaan.
"Mennään puhuu Noelille."
Poika sanoo hyvin hiljaa ja nyökkään hyvin pienesti. Myös Victor tulee kanssamme, kun lähdemme kohti Noelin huonetta. Muut lähtivät toiseen suuntaan, luultavasti keittiöön.
Koputan puiseen oveen ja pian kuulenkin askelia sen toiselta puolen. Noel avaa oven ja katsoo meitä.
"Moi, mitäs asiaa?"
Noel sanoo hymyillen, mutta hänen hymynsä kuolee heti kun kävelemme hiljaa hänen ohitseen huoneeseen. Noel laittaa oven kiinni ja kääntyy uudelleen meihin päin.
"Mitä on tapahtunut?" Mies kysyy ja Hunter miettii hetken sanojaan.
"Uus hyökkäys."
•••
Istun huoneeni sängyllä. Räplään kynsinauhojani ja repäisen pienen palasen vähän turhan kovaa irti. Irvistän hieman kivusta, kunnes kuulen hennon koputuksen oveltani ja käännän katseeni siihen suuntaan. Ovi aukeaa varovasti ja katson oven raossa seisovaa Amberia.
"Voinko tulla puhuun?" Amber kysyy hiljaisella äänellä ja nyökkään pienesti hymyillen. Amber laittaa oven kiinni ja kävelee luokseni istuen viereeni sängylleni.
"Kuka meitä jahtaa?" Tyttö katsoo minua lasittuneilla silmillään ja otan tyttöä hennosti käsistä kiinni.
"Älä huoli, sulla ei oo mitään hätää, mä suojelen sua." Vastaan tytölle ja tuo katsoo minua yhä avaten uudelleen suunsa.
"Oikeesti, kuka meitä jahtaa.?" Tyttö sanoo ja huokaan pienesti.
"Mä en tiiä kuka tai miks joku jahtaa meitä. Sen mä vaan tiiän että se ei tarkota hyvää. Mutta me ollaan turvassa täällä ja mä en anna mitään tapahtua sulle. Mä lupaan." Pyyhkäisen hiussuortuvan Amberin kasvoilta ja huomaan pienen kyyneleen hänen poskellaan.
"Älä itke pikkusisko. Sulla on vielä koko elämä edessäs." Otan Amberin halaukseen ja tyttö kietoo kätensä kaulalleni.
•••
Kello on seitsemän aamulla. Silitän Amberin hiuksia. Hän oli itkenyt itsensä uneen, ja nyt hän nukkui vieressäni. Kävelen vessaan ja riisun vaatteeni. Menen suihkun alle ja laitan veden valumaan.
Suihkusta tultuani kuivaan itseni ja menen vaatekaapilleni. Otan sieltä alusvaatteet, harmaat nilkkasukat, harmaat (Victorin) collegehousut sekä mustan (Victorin) hupparin. Siitä taitaa tulla luottoasuni. Puen vaatteet päälleni ja katson itseäni kokovartalopeilistä. Olen alkanut viihtymään Victorin vaatteissa. Naurahdan pienesti ja kävelen takaisin vessaan. Otan meikkini (tai oikeastaan Charlotten meikit, sillä en ole saanut vielä omia) ja alan tekemään kulmiani Anastasia Beverly Hillsin Dipbrow Pomadella. Laitan vielä hiukan ripsiväriä ja harjaan hiukseni. Nostan hiukset korkealle ponnarille ja kiedon mustan hiuslenkin niiden ympärille. Joku koputtaa oveeni ja kävelen hiljaisin askelin sinne. Avaan oven ja näen Charlotten oven takana, jonka jälkeen pidän pienen "shh" äänen ja osoitan Amberia. Charlotte nyökkää ja hymyilee.
"Sun tilaukset sieltä netistä on tullut." Tyttö sanoo hiljaisella äänellä.
"Onko, missä ne on?" Puhun itsekin hiljaisella äänellä ja hymyilen.
"Tuolla alakerrassa, voin auttaa sua kantaa ne tänne."
"Okei, kiitos." Hymyillen astun ulos huoneestani ja jätän oven raolleen. Kävelemme Charlotten kanssa alas hakemaan paketteja.
•••
Katson paketeista muodostunutta kasaa huoneessani. Paketteja ja pahvilaatikoita on paljon ja ne ovat hyvinkin erikokoisia. Otan yhden pienehkön laatikon ja avaan sen saksien avulla. Huomaan laatikossa olevan meikkejä ja vien laatikon huoneeni vessaan.
Tulen pian takaisin ja alan avaamaan seuraavaa pahvilaatikkoa Charlotten avatessa toista.
•••
Katselemme huonettani Charlotten kanssa. Saimme juuri järjesteltyä huoneeseeni kaikki uudet tavarat, vaatteet sun muut. Kaikki elektroniikkatavarat ovat nyt pöydälläni ja kävelen hakemaan sieltä uuden puhelimeni. Se on iPhone 7 Plus, vaikka en oikein pidä iPhoneista. Avaan uuden puhelimen ja säädän kaikki asetukset oikein. Charlotte kertoo minulle kaikkien tärkeiden puhelinnumerot ja tallennan ne yksi kerrallaan yhteystietoihini. Pian Charlotte joutuu kuitenkin lähtemään ja jään yksin huoneeseeni ladaten sovelluksia puhelimeeni, kuten Instagram, Snapchat, WhatsApp ja niin edelleen. Kirjaudun vanhoille insta- ja snäppitunnuksilleni ja katson kaikkia niitä ilmoituksia mitä olen saanut. Hymähdän itsekseni ja kävelen huoneeni ovelle. Avaan oven, kävelen käytävään ja suljen oven perässäni. Kokeilen vielä menihän ovi lukkoon, jonka jälkeen laitan avaimen hupparini (kröhm, Victorin hupparin) taskuun. Lähden kävelemään portaita kohti, ja portaista kävelen alas. Haen keittiöstä omenan ja jatkan matkaani ulko-ovelle. Laitan kengät jalkaani ja avaan oven astuen kylmään ulkoilmaan. Hölkkään kohti harjoittelurakennusta ja menen äkkiä sen ovesta sisään. Koputtelen kengistäni lumia oven luona ja suuntaan matkani ampumaradalle. Käyn katseellani läpi ihmissusia ja vampyyreitä, mutten löydä etsimääni henkilöä. Käännyn ja kävelen kohti kaksintaistelukehää ja siellä näänkin tutun tummahiuksisen miehen. Hymyillen kävelen hänen viereensä.
"Moi Marcus." Sanon hymähtäen ja hän laskee katseensa minuun.
"Ai moro." Marcus lausahtaa hymyillen.
"Moi Bianca." Käännän katseeni Zaciin jota en ollut huomannut aikaisemmin ja nyökkään tälle tervehdykseksi.
"Antakaas teidän puhelinnumerot, sain tänään vasta uuden puhelimen ja mul ei oo teidän numeroita." Kuuntelen tarkasti miesten sanomat numerot ja tallennan ne puhelimeeni.
"Otetaaks kaksintaistelu?" Marcus kysyy virnistäen ja käännän katseeni häneen.
"Ai me vai, ok." Virnistän takaisin ja annan puhelimeni Zacille. Kävelen kehän toiseen päähän ja Marcus toiseen riisuttuaan ensin hupparinsa. Hänen vatsalihaksensa houkuttelee katsettani mutten anna pääni kääntyä. Aion keskittyä. Kierrämme hetken kehää odotellen toisiltamme aloitusta.
•••
Makaan kehässä Marcuksen alla. Kuten arvata saattaa, hän voitti. Mutta olin itsekin aika lähellä, yllättävän lähellä voittaa hänet.
"Mikäs mun palkinto on?" Marcus kysyy virnuillen ja katson tuota.
"Ei me sovittu mitään."
"Mä aion vielä ottaa mun palkinnon." Marcus hymähtää virnistäen ylimielisesti.
"Noni pussatkaa jo." Zac huokaa nojaillen seinään ja käännämme Marcuksen kanssa katseemme häneen. Zac alkaa nauramaan ja niin alamme mekin. Työnnän Marcuksen päältäni vaivalloisesti hänen suuren kokonsa takia ja menen Zacin luo hakemaan puhelimeni. Myös Marcus tulee luoksemme ja laittaa hupparinsa takaisin päälleen.
"Arvatkaa mitä mä just tajusin?" Katson miehiä ja he kääntävät kysyvät katseensa minuun.
"En oo juossut aikoihin. Niinkun sutena." Sanon hieman haikeasti.
"Ai. No mut tänään on yöllä laumakokous nii voit muuttuu sudeks sillon." Marcus ehdottaa ja katson häntä.
"Joo toi on hyvä idea. Mutta nyt kyllä meen takas päärakennukseen. Nähää."
"Nähää." Marcus ja Zac sanovat ja lähden kävelemään kohti ulko-ovea.
•••••
•••••
•••••
•••••
•••••
Tässä nyt tää luku, 952 sanaa. Pahoittelen jälleen että tässä kesti, oon vaan ollu jotenki tosi väsyny. Mutta koitan saada seuraavan luvun nopeesti kirjotettuu, saa nähä millon sen julkasen.
Toivottavasti tykkäsitte, ootte ihania ja kommentit ja votet olis kivoi. :D ❤
YOU ARE READING
Lunar Eclipse
Werewolf"Tapa minut sitten, kunhan säästät hänet!" "Voi kulta, en minä aikonut sinua tappaa. Maailman ainoa ihmissusinaaras. Kuinka mahtavaa olisikaan omistaa tuo olento? Nyt sä olet minun, ja minun ainoastaan." -------------------------------- Kuusitoistav...
