Herään sängyltäni valonkajoon. Haukottelen hieman, jonka jälkeen nousen istumaan, katsellen ympärilleni. Muistelen viimeyön tapahtumia. Laumakokous ja saalistus. Pääsin vapauttamaan sisäisen petoni pitkästä aikaa. Haukottelen uudemman kerran, kunnes nousen sängyltä, ja kävelen vessaani. Vilkaisen itseäni peilistä, ja huomaan kuivuneen verivanan suupielessäni. En pitänyt saalistuksesta. Tai no, susimuodossa petoni halusi saalistaa, ja silloin en oikeastaan voi tehdä mitään estääkseni. Silloin menen halujeni mukaan. Mutta ihmismuodossa en syö lähes ollenkaan lihaa. Lihan syöminen ihmismuodossa saa minut voimaan pahoin, ja oksennan silloin lähes aina. Huokaan ja päätän mennä suihkun alle.
•••
•••
•••
Kun olen päässyt suihkusta, laittanut hiukseni ja meikkini kuntoon, sekä pukenut puhtaat vaatteet, lähden huoneestani. Kävelen käytäviä pitkin kohti keittiötä mietteliäänä. Kaikki tuntuu sekavalta ja vaikealta. Minut ja siskoni halutaan tappaa, ja hengailen kahden jengin kanssa. Jotka ovat toistensa vihollisia. Ja sen lisäksi taidan olla ihastunut jengien johtajiin. Tai oikeastaan Victorin jengillä ei ole johtajaa, mutta Marcus on ainakin oman jenginsä johtaja. Pääsen keittiöön, ja otan omenan. Alan syömään siitä pieniä palasia kerrallaan, katsellen keittiössä olevia 'ihmisiä'. Vilkaisen seinällä olevaa kelloa, joka näyttää kymmentä aamulla. Saan omenan syötyä ja kävelen eteiseen laittaen korkeakorkoiset mustat maiharit jalkoihini. Avaan ulko-oven ja menen ulos, sulkien sitten oven perässäni. Vilkaisen varuillani ympärilleni, kunnes lähden harjoittelurakennusta kohti. Katselen metsään mietteissäni, kunnes pääsen rakennukselle ja näppäilen koodin. Menen sitten sisään ja kävelen suoraan nyrkkeilyjuttujen luo. Otan nyrkkeilyhanskat, ja pian alan hakkaamaan nyrkkeilysäkkiä, purkien siten kaiken ahdistuneisuuteni.
•••
•••
•••
Olin lyönyt nyrkkeilysäkkiä jo yli tunnin. Parit potkutkin olin tehnyt, ja minun olisi normaalisti kuulunut olla fyysisesti väsynyt, mutta en ollut. Minulla oli paljon energiaa, tuntui kuin mikään ei voisi pysäyttää minua. Päätän kuitenkin pitää hetken taukoa, otan nyrkkeilyhanskat käsistäni ja annan katseeni vaeltaa muissa 'ihmisissä'. Jotkut miekkailevat, ja jotkut ovat ampumassa. Jotkut harjoittelevat kaksintaistelua, ja jotkut itsepuolustusta. Näen pienen, ehkä seitsemänvuotiaan tytön kauempana ampumassa pistoolilla maalitauluun. Minusta on väärin, että noinkin nuoret joutuvat harjoittelemaan taistelua, enneminkin heidän pitäisi leikkiä toistensa kanssa. Tosin saattaa olla, että tyttö tykkää ampumisesta, ja on sen takia harjoittelemassa. Laitan hanskat takaisin käsiini, jatkaen nyrkkeilyä keskittyneenä. En kuitenkaan kerkeä kauaa nyrkkeilemään, kun hätääntynyt huuto keskeyttää harjoitteluni.
"Bianca! Bianca!" Kuulen jonkun huutavan, ja käännyn katsomaan. Charlotte, Heather ja Hunter juoksevat luokseni, vakavat ilmeet kasvoillaan.
"Mitä nyt?" Kysyn katsoen noita ihmeissäni, mutta samalla peloissani. Jotain oli selvästi sattunut.
"Amber on siepattu." Charlotte sanoo ja katson tuota epäusko kasvoillani. Ei voi olla. Lukuisat kauhuskenaariot pikkusiskostani vilisevät mielessäni, ja hengitykseni kiihtyy koko ajan nopeammaksi. Silmissäni sumenee, ja pian kaadun lattialle tajuntani menettäneenä.
•••••
•••••
•••••
•••••
•••••
Noniin, tässä uutta lukua. Aika tylsä ja lyhyt, 403 sanaa, mutta päätin lopettaa luvun nyt tähän, jos saisin lähiaikoina jatkettuakin.
Olisin kiitollinen jos voteisitte ja kommentoisitte, ootte rakkaita.😊💗
YOU ARE READING
Lunar Eclipse
Werewolf"Tapa minut sitten, kunhan säästät hänet!" "Voi kulta, en minä aikonut sinua tappaa. Maailman ainoa ihmissusinaaras. Kuinka mahtavaa olisikaan omistaa tuo olento? Nyt sä olet minun, ja minun ainoastaan." -------------------------------- Kuusitoistav...
