Syön proteiinirahkaa katsoen samalla keittiössä olevia. Tunnistan vain Victorin, Hunterin ja yhden Amberin uusista ystävistä, Yvonnen. Näen muutaman todella mukavan näköisen tytön yhdessä pöydässä. Eikä edes ollut sarkasmia. Lisäksi näen jotain poikia toisessa pöydässä. 'Onneksi Marcus ystävineen ei tullut syömään', ajattelen mielessäni.
Näen Courtneyn ja Heatherin kävelevän keittiöön ja vilkutan heille. He huomaavat meidät ja kävelevät luoksemme.
"Moi tyypit! Tiiätteks, Rafael osti mulle uuden Michael Korsin laukun! Siis se on niin ihana laukku! Ja niin on Rafaelkin.." Courtney selittää tohkeissaan ja istuu viereeni.
"Kuka on Rafael?" Kysyn hämilläni.
"Mun poikaystävä. Vampyyri ja helvetin komea sellainen." Courtney kertoo unelmoiden.
"Ookei." naurahdan.
"Joo o, Victorkin meni taas näyttelee taitojaan.." Hunter mutisee.
"Kenet sä hakkasit?!" Heather kääntää katseensa Victoriin.
"Nick Martinin...sen joka on Marcuksen jengissä. Ja löin vaan kerran. Olis pitäny hakkaa se kunnolla..." Victor vastaa pientä katumusta äänessään.
Keskustelemme vielä hetken, kunnes Heatherin ja Courtneyn pitää lähteä. Käännän katseeni poikiin.
"Esittelettekö mulle nyt tän paikan?" Kysyn.
"Ai nii. Tottakai." Victor hymähtää ja kävelemme pois keittiöstä, samalla kun heitän rahkapurkin roskiin.
"Tässä on pääkäytävä, tai oikeestaan sosiaalitilat. Tuolla on olohuone tai sellane. Siellä on kajarit, telkkari, pleikkari, Xbox sun muuta sellasta.
Tässä oli tää keittiö, ja sit tuolla on niin sanottu bilehuone. Käytävän päässä on ulko-ovi ja portaat. Ja sit myös tossa päässä on portaat." Victor höpöttää osoitellen eri paikkoja, ja koitan pysyä perässä.
Jatkamme portaisiin ja yhden kerroksen ylemmäs.
"Tässä kerroksessa on luokat, rehtorin kanslia ja opettajien huone."
Hunter kertoo ja katsomme pitkää käytävää, josta jatkuu toisia käytäviä. Vihaan koulua, mutta onneksi pian on joululoma.
Kävelemme seuraavaan kerrokseen, ja siellä on Victorin mukaan asukkaiden huoneet, numerot 1-350. Pojat johdattavat minua monia käytäviä pitkin, jotta saan jonkunlaisen kuvan kerroksesta. Menemme vielä kerroksen ylemmäs, ja siellä on asukkaiden huoneet, numerot 350-700.
"Onpa paljon asukkaita." ihmettelen.
"No on tääl joku 50 huonetta tällä hetkellä vapaana. Ja vaan murto-osa oppilaista on alle 16-vuotiaita." Hunter selittää.
"Ja alle 16-vuotiaille on mietitty rakentaa ihan oma rakennus, jossa on niitten huoneet, luokat ja muut." Victor jatkaa mietteissään.
"Mä joudun menee nyt, nähää myöhemmin." Hunter sanoo hymyillen ja lähtee.
"Nähää." Sanomme Victorin kanssa samaan aikaan ja naurahdamme.
"Joo o, mitäs haluut nyt tehä?" Victor kysyy hetken hiljaisuuden jälkeen, ja kääntää katseensa minuun.
"Keksi sä jotain, mä en keksi.." vastaan.
"No jos mennään vaikka mun huoneeseen kattoo elokuvaa? Sullahan ei kai oo vielä mitään elektroniikkaa huoneessas?" Victor ehdottaa.
"Joo, mennää vaan. Ja ei tosiaan oo." Hymyilen ja katson poikaa.
Lähdemme kävelemään pitkiä käytäviä pitkin. Saavumme yhdelle ovelle. Numero 537. Victor avaa oven avaimellaan ja astumme sisään. Huone on tilava, ja siellä on paljon elektroniikkaa. Suuri televisio, kaiuttimet, Xbox, PlayStation ja paljon muuta. Huoneessa on tummanharmaat tapetit. Siellä on myös suuri parisänky ja pieni kahden istuttava sohva. Katselen huonetta ja sen sisustusta.
"Istu vaan sohvalle." Victor hymähtää ja etsii kaukosäädintä.
Istun sohvan vasempaan reunaan ja katson kuinka Victor etsii säädintä aivan väärältä puolelta huonetta.
"Se taitaa olla tuossa BluRay-laitteen vieressä." naurahdan.
"Ai, oho." Victor nauraa ja noutaa kaukosäätimen, jonka jälkeen hän tulee viereeni istumaan. Muutamalla napin painalluksella hän on jo Netflixissä selaamassa elokuvia.
Valitsemme yhdessä The Notebookin (klassikko), ja alamme katsoa sitä.
"Onks sul kylmä." Victor kysyy, kun huomaa pienen tärinäni.
"Hieman." vastaan hiljaa.
Victor nousee ja hakee jostakin mustan hupparin, jonka tuo minulle.
"Pue toi päälles. Se on varmaan vähän iso, kun se on mun, mutta ei se varmaan haittaa." Poika hymyilee.
Laitan hupparin päälleni, ja se todellakin on iso, mutta lämmin.
Victor istuu takaisin viereeni, ja jatkamme elokuvaa.
Tunnen välillä jätkän katseen itsessäni, mutta koitan olla välittämättä. Pikkuhiljaa silmäni alkavat painua kiinni, kunnes nukahdan Victorin viereen.
•••••
•••••
•••••
Tähän nyt tällänen luku väliin. Sanoja oli 583. Anteeks, kun ei oo taas hetkeen tullut lukua, en oo ehtinyt, ja tänkin kirjoitin yöllä. Ja siis henkilöiden esittelyt ovat tulossa, kunhan löydän kuvat!
Kertokaa mitä piditte, ootte parhaita.❤ :D
YOU ARE READING
Lunar Eclipse
Werewolf"Tapa minut sitten, kunhan säästät hänet!" "Voi kulta, en minä aikonut sinua tappaa. Maailman ainoa ihmissusinaaras. Kuinka mahtavaa olisikaan omistaa tuo olento? Nyt sä olet minun, ja minun ainoastaan." -------------------------------- Kuusitoistav...
