Kuulen ihmisten puhetta, sekä koneiden piippauksia läheltäni. Kaulassani tuntuu viiltävä kipu. Hengitän raskaasti ja koitan avata silmiäni. Hetken päästä saan ne auki, ja räpsyttelen niitä hetken totutellen valoon. Huomaan olevani vaaleassa huoneessa, jossa on paljon koneita ja ihmisiä.
"Hän on hereillä!" Kuulen valkotakkisen naisen huudahtavan huomatessaan auki olevat silmäni. Nainen kävelee viereeni.
"Missä mä oon?" Kysyn hiljaisella äänellä.
"Sisäoppilaitoksen sairaalaosastolla. Mikä on olo? Sattuuko jonnekin?" Hän kysyy ja olen hetken hiljaa.
"Kaulaan...sattuu ja päätä särkee vähän..." Vastaan hiljaisella äänellä, sillä myös kurkkuuni sattuu.
"Selvä." Nainen lausahtaa hymyillen ja käännähtää ympäri.
"Anna hänelle Panacod." Nainen sanoo vieressään olevalle miehelle ja mies antaa minulle särkylääkkeen, jonka nielaisen.
"Ihmettelet varmaan miksei haavasi ole vielä parantunut, vaikka olet ihmissusi. Haavassa oli myrkkyä, joka oli tullut mitä luultavammin teräaseesta. Laitoimme vastamyrkkyä, joten se paranee kokonaan parin päivän kuluttua. Kertoisitko mitä tapahtui? Puukotettiinko sinua, vai mistä haava ja myrkky on peräisin?" Lääkäri kysyy.
Sydämeni alkaa hakkaamaan. Hyökkääjän sanat alkavat pyörimään mielessäni.
'Bianca Walker. Sinun jälkeesi on enää yksi jäljellä. Siskosi Amber.'
"Missä Amber on?!" Kysyn hätääntyneenä.
"Amber? Siis siskosi. Hän on käytävällä odottamassa."
"Mä haluun Amberin tänne, nyt!" Sanon lääkärille.
"Mutta ei vieraat voi vielä..."
"Kyllä voi!" Vastaan jo hieman ärtyneenä naiselle.
"Okei sitten. Myös jotain ystäviäsi on käytävässä odottamassa. Tuonko heidätkin?"
"Tuo." Vastaan väsyneenä kaikesta puhumisesta ja äänen korottamisesta, sillä kurkkuni on yhä kipeä.
Nainen kävelee ulos huoneesta ja pian hän jo tuleekin takaisin ihmismassan kanssa. Ensiksi ovesta luokseni ryntää Charlotte ja hänen perässään heti Amber.
"Bianca ooksä kunnossa?!" Charlotte huudahtaa ja halaa minua varovasti. Nyökkään pienesti ja kurkotun halaamaan Amberiakin varovasti. Huomaan ovesta myös tulevan Chipin, Courtneyn, Hunterin, Lucan, Victorin ja Heatherin.
"Me jätämme teidät hetkeksi." Lääkäri sanoo ja lähtee muiden lääkäreiden kanssa huoneesta sulkien oven perässään.
Kun lääkärit ovat lähteneet, hirveä kasa kysymyksiä pommittaa minua.
Mitä tapahtu, miks sun kaula on tikattu, hyökkäskö joku eläin...
•••
Saan juuri selitettyä koko tapahtuman, (lukuun ottamatta sitä mitä hyökkääjä sanoi, sillä en halua järkyttää Amberia) kun lääkäri ja Noel tulevat huoneeseen.
"Charlotte..." Kuiskaan tytölle, ja Charlotte kääntyy puoleeni.
"Pidä Amberista huolta sillä välin kun oon täällä." Jatkan kuiskaten niin ettei kukaan muu kuule. Tyttö nyökkää ja hymyilee.
"Lähtekääs nyt kaikki täältä pois, mun ja Noelin on aika puhua Biancalle." Lääkäri sanoo porukalle ja kaikki lähtevät pois hymyillen minulle ja toivotellen paranemisia.
Noel ja lääkäri istuvat viereeni oven mennessä kiinni, ja käännän katseeni heihin.
"No niin, kerrohan mitä tapahtui." Noel sanoo huolta äänessään, ja alan kertomaan yksityiskohtaisesti.
•••••
•••••
•••••
Hei ihmiset! Tässä luvussa oli tasan 400 sanaa, ja oli aika tylsä luku. Mutta koitan saada pian tulee enemmän jännitystä sun muuta tähän tarinaan.
Toivottavasti piditte!❤
YOU ARE READING
Lunar Eclipse
Werewolf"Tapa minut sitten, kunhan säästät hänet!" "Voi kulta, en minä aikonut sinua tappaa. Maailman ainoa ihmissusinaaras. Kuinka mahtavaa olisikaan omistaa tuo olento? Nyt sä olet minun, ja minun ainoastaan." -------------------------------- Kuusitoistav...
