Lunar Eclipse

3. Werewolves and vampires

Kuvassa Bianca.

"Hän on söpö nukkuessaan, vai mitä Hunter?"

"On kyllä."

"Älkää viitsikö pojat kuolata hänenkin perään."

"Charlotte ei me kuolata, me vaan katotaa."

Herään puheeseen. Puheeseen? Avaan silmäni, ja näen edessäni Hunterin, Victorin ja Charlotten.

"Huomenta." sanon haukotellen.

"Aamui vaan!" Charlotte huudahtaa yhtä pirteästi kuin ennenkin.

"Huomenta." Victor ja Hunter lausahtavat hymyillen.

Nousen istuma-asentoon ja katson heitä kysyvästi.

"Eikös teillä ole koulua?" kysyn ymmälläni.

"Nyt on lauantai Bianca, lau-an-tai." Victor vastaa naurahtaen.

"Ai." Katson häntä varmasti hölmistyneen näköisenä.

"Menkääs kundit pois, niin Bianca saa pukea rauhassa." Charlotte häätää molemmat.

"Kyllä kelpais jäädä kattoo..." Hunter kuiskaa Victorille hiljaa, mutta silti kuulen sen. Charlotte sulkee oven poikien perässä ja käännähtää minua kohti.

"Kun sä nukuit niin toin sulle vaatteita. En tiiä onko ne sun kokoos, mutta koita vaan!"
Charlotte ojentaa suuren kasan vaatteita, joista valitsen mustat, ihonmyötäiset, revityt farkut, valkoisen napapaidan ja vaaleat nilkkasukat. Koitan vaatteita päälleni ja ne istuvat täydellisesti.

"Täydelliset!" Charlotte hihkaisee, ja asettelee loput vaatteet vaatehuoneeseeni siististi.

Nousen ja kävelen vessaan, jossa katson itseäni peilistä. Minulla on pitkät brunetet hiukset, vihreät silmät, sirot kasvonpiirteet ja aika siro ruumiinrakenne muutenkin.

"Mulla ei oo meikkejä täällä.." lausahdan.

"Sä voit lainata mun meikkejä niin kauan, kun saat omat. Tilataan sulle netistä vaikka tänään." Charlotte vastaa, ja lähtee hakemaan meikkejään.

"Okei." hymähdän, ja jään odottamaan, että Charlotte tuo meikkinsä. Haron hiuksiani sormillani, kunnes Charlotte ilmestyykin jo viereeni monta meikkilaukkua käsissään. Hän asettelee ne vessan pöydälle.

"Käytä mitä vaan haluat." hän hymähtää.

Etsin sopivat meikit, ja alan meikkaamaan.

•••

Katson itseäni peilistä, samalla kun levitän Kylie Cosmeticsin matte-huulipunaa huulilleni. Charlotte väkisin halusi, että laitan tekoripset, ja nyt minulla on sellaisetkin. Charlotte taputtaa käsiään.
"Teet varmasti vaikutuksen!" Hän huudahtaa innoissaan.

"Noo, enpä oikein tiedä." Naurahdan pienesti ja jatkan: "Oisko sulla hiusharjaa?"

"Tottakai!" hän etsii sellaisen ja ojentaa minulle. Katson luonnonharjaksista hiusharjaa, ja harjaan sillä hiukseni. Otan hiuslenkin, ja laitan hiukseni korkealle ponnarille.

"Valmis." hymähdän ja käännän katseeni Charlotten puoleen.

"Hyvä, tule!" hän sanoo, ja lähdemme pois huoneesta. Päädymme jälleen käytävälle ja Charlotte johdattaa minut yhdelle ovelle, ja koputtaa siihen.

"Mun pitää mennä pyytää sulle Noelilta rahaa, jotta voit ostaa kaiken tarvitsemasi. Sillä välin Victor ja Hunter esittelee sulle koko paikan, ja pitää sulle seuraa. Tai niin ne ainakin sano." Charlotte nauraa.

"Ookei." vastaan samalla, kun ovi aukeaa ja sen takana jätkät jo odottavatkin.

"Mä meen nyt, nähää Bianca!" Charlotte hymyilee ja lähtee kävelemään pois.

Käännän katseeni poikiin.
"Onko sulla nälkä?" Victor kysyy minulta.

"Mulla ainakin on!" Hunter vastaa.

"Sulla on aina nälkä." Victor tönäisee Hunteria.

"On mullakin hieman." hymähdän vastaukseksi.

"Mennään sit vaikka eka syömään." Victor hymyilee, ja katson ehkä vähän turhankin pitkään hänen uniikkeja silmiään.

Lähdemme kävelemään taas kohti alakertaa ja katselen käytävien seinillä olevia tauluja.
"Mitä te ootte? Niiku vampyyreitä vai ihmissusia?" kysyn mielenkiinnosta.

Hunter katsoo minuun. "Mä, Victor ja Chip ollaan ihmissusia. Luca on vampyyri, ja niin ovat tietenkin myös Courtney, Charlotte ja Heather." hän selittää, ja kuuntelen uteliaana.

"Jaahas, täällähän taitaa olla uus tulokas! Bianca, maailman ainoa ihmissusinaaras!" kuulen miesäänen edestämme ja käännän katseeni Hunterista äänen suuntaan. Näen useamman miehen, laskettuani seitsemän. Tai no, miehiä tai poikia, en tiedä minkä ikäisiä he ovat, mutta uskon, että suurin osa parinkymmenen ikävuoden hujakoilla.

"Tuossa on Marcus ja hänen jenginsä. Ihmissusia." Hunter kuiskaa korvaani.

"Ai, ja näköjään Victor Arquette ja Hunter Black. Mukava nähdä." Marcus hymyilee heille ivallisesti.

"Oot säkin yks kusipää." Victor tuhahtaa ja on kävelemässä jengistä ohitse Hunter ja minä perässään, kunnes joku jengiläisistä tönäisee häntä. Victor ei jää turhia miettimään, vaan lyö miestä suoraan kasvoihin. Mies horjahtaa taaksepäin, ja Marcus on jo käymässä Victorin päälle, kunnes minä menen väliin. Tunnen itseni pieneksi kahden pitkän miehen välissä, itsehän olen vain vaivaiset 162 senttiä pitkä.

Marcus laskee katseensa minuun ja virnistää. Hän astuu askeleen taaksepäin, sanoo jotain jengilleen ja he lähtevät pois.

"Oliko pakko mennä taas lyömään? Onneksi Bianca hoiti tilanteen loppuun puolestasi." Hunter tuhahtaa kun jengi on jo loitonnut.

"Nick tönäs..." Victor lausahtaa Hunterin pyöräyttäessä silmiään. Katson vain vierestä.

"No, mennäänpäs nyt sinne syömään, mulla on nälkä." Hunter sanoo ja naurahdan. Kävelemme kaikki kolme keittiöön syömään.

•••••
•••••
•••••

Tässä luvussa oli 666 (sos) sanaa. Jos jaksatte niin kommentoikaas rakentavaa palautetta ja ehdotuksia, sekä ilmoitelkaa mahdollisista kirjoitusvirheistä. Kehutkin motivoivat jatkamaan.😄
Toivottavasti piditte!