[1]Paikka jota kutsun kodiksi

164 5 0
                                    

Sieson vasten ovea. Sen takaa kuuluu isän käskevä ääni. Tiedän, että jos en avaa ovea nyt, saan vielä kamalamman rangaistuksen.

Sydämeni jyrskyttää rinnassani kun astun pois oven tieltä. Huojahdan taakse kun kuuma aalto vyöryy pieneen huoneeseeni isän avattua oven. Puinen lattia narahtaa kun tömähdän maahan perseelleni. Nostan katseeni ja näen tutun, mutta samalla pelottavan näyn.

Isä seisoo ovensuussa silmät hohtaen kuin tulipallot. Tuon lihakset olivat jännittyneet, ja niistä väreili tulikuumaa ilmaa. Aina kun isä oli vihainen, tuon elementtivoimat lisääntyivät. "Liikunnasta kahdeksan?" isä ärjäisee kädessään paperi; minun yhdeksäs luokan todistukseni. "Kahdeksikko?!" isä toistaa pelkkää raivoa uhkuen. Liikunta oli oikeastaan ainoa kouluaine, minkä numerosta isä välittää.

Muutaman minuutin kuluttua isä rymistelee alas portaita. Istun lattialla sängyn päätyä vasten Käsivarressani on kirvelevä palovamma. Katson kuinka iho alkaa punerraa, ja muuttuu pikkuhiljaa tummemmaksi. Isän laukomista liekeistä tuleva kipu on jo tuttu. Isä päästi minut tällä kertaa helpolla.

|| Hei toivottavasti joku innostuisi lukemaan :3 Ja toivottavasti kirjoitus oli tarpeeksi selkeää ||

DanielWhere stories live. Discover now