[3]Ei enää enempää

102 5 2
                                    

On kulunut päivä siitä kun vanhempani juttelivat puhelimessa. Nyt isä teettää enstistä raskaampia harjoituksia ja enemmän treeniä. Minulla on kyllä hyvä kunto, ja sain liikunnasta kasin vain epäaktiivisuuden takia. Mutta elementtiharjoitukset ovat aivan erilaisia kuin kuntosalilla käynti.

"Isompi" Kenneth, isäni, käskee lujalla äänellä. Seison kellarimme lattialla kädet edessäni. Luon niiden väliin tulipalloa. Sen liekit pyörivät ympyrää kuumina, mutta tuleksi viileinä. "Kuumenna sitä!" Kenneth alkaa raivostumaan. Hampaani pureutuvat yhteen kun yritän suurentaa ja kuumentaa palloa. Se kuitenkin pysyy paikoillaan vaikka kuinka keskitän voimiani siihen.

Lopulta isä luovuttaa ja harppoo ulos kellarista kirouksien saattelemana. Jään seisomaan keskelle huonetta, ja vajoan polvilleni. Koko kehoani poltteli voimien liika käyttö. Koitan nousta, mutta lysähdän takaisin maahan. Hengitykseni kiihtyy kun parin päivän tapahtumat palautuvat mieleeni. Hyvä jos olin selvinnyt isän aiemmista treeneistä, mutta nyt ne ovat vielä vaikeampia. Isä käskee tulemaan vahvemmaksi. Lukion pääsykokeisiin pitää mennä. Isä huutaa, käskee, lyökin.

Ei enää enempää!

|| Miksi löydän itseni kirjoittamasta jotain tähän aikaan? No, kai tää tästä. Toivottavasti tykkäätte :3 ||

DanielWhere stories live. Discover now