Daniel

[9] Koulutus

Ajattelin siis isän koulutuksen olleen kamalaa ja rankkaa. Taisin olla väärässä, sillä nykyään kaipaan isäni treenejä. Lihaksiani särkee, ja ihoni on ruvilla. Alez pakottaa joka päivä ylös heti aamulla, ja treenaamaan lähes koko päivän. Ja treenit ovat kovia. Kukaan ei ikinä selviä niistä ilman haavoja tai jotkut eivät edes ilman vakavia vammoja.

Nousen istumaan harmaaksi pedatun sängyn reunalle. Hieron otsaani sormillani kipu tykyttäen päässäni. Vilkaisen kelloa. Hienoa, olen melkein myöhässä aamupalalta.

On kulunut kaksi viikkoa koulutuksen alusta, ja tänään Alez lupasi pitää taistelutreenit.

Puen nopeasti ja nappaan vielä mustan nahkatakkini mukaan tuolin selkämykseltä. Paiskaisen huoneeni oven auki ja kiinni hölkäten samalla ulos. Juoksen pitkän, tyhjän käytävän läpi portaille. Harpon ne alas hypäten kaiteen yli portaiden kääntyessä.

Toisen käytävän jälkeen saavun suureen tilaan asuntolan  alakerrassa. Ruokala muistutti aivan koulun ruokalaa kaikkine noutopöytineen. Ainakin ruoka oli täällä hyvää. Menen hakemaan tarjottimen jonka liu'utan hihnalle. Täytän kaksi muhkeaa sämpylää kaikella mahdollisella, ja laitan ne kahden maitolasillisen seuraksi tarjottimelle. Astelen tottunein askelin syömään vakipaikkaani; ruokalan taaimmainen reuna Steve seuranani.

Syötyäni vien tarjottimen palautuspisteelle. "Taistelu vai?" Steve murahtaa kun astelemme ulos ruokalasta pihalle. "Niin Alez sanoi eilen", totean kohauttaen hartioitani. Kumpikaan meistä ei tiennyt, mitä ankara opettajamme oli taas keksinyt.

Asian laita selviää pian, kun Alez kokoaa ryhmämme suuren areenan reunalle. "Saatte nyt taistella toisianne vastaan. Ei kummoisempia sääntöjä, kunhan voittaja saadaan selville", Alez ilmoittaa kädet vaativasti puuskassa.

Seison rivissä ja mieleeni juolahtaa pakostakin idean järjettömyys. Eihän vesi- tai kasvielementti ole mikään lähitaisteluun sopeutuva. Onneksi omaan itse ainakin hommaan sopivan voiman tulielementti kun olen.

"Daniel vastaan Steve, Verna vastaan Nala, ja Karolla vastaan Krish", Alez luottelee taisteluparit kävellen edestakaisin rivin edessä kuin armeijan päälikkö. "Miten kasvi tai vesi voivat muka tapella?" möläytän katse värähtämättä. Alez pysähtyy ja astelee naamani eteen silmät sirillä. "Annoinko luvan puhua, saati esittää idiootin kysymyksiä?" Alez sähisee niin lähellä, että haistan tuon käryävän hengityksen naamallani. "Et" sanon katse edelleen värähtämättä pelottomasti. "Ilmoitin oman kantani" lisään selkä suorana ja liikkumatta.

Alez astuu askeleen taaksepäin ja tuhahtaa kylmästi. Samassa tunnen kaksi kovaa sähköiskua kehossani, ja vajoan polvilleni lamaantuneena. "Alokas Daniel pitää suunsa kiinni tästä lähin." Alez jyrähtää jatkaen kävelyään rivin edessä. Ärähdän katse maassa. Vatsaani ja olkapäätäni kirvelivät sähköiskut, mutta hilaudun seisomaan. Tästä tulee vielä pitkä päivä.