Muutamien minuuttien päästä istun sairaalan sängyn reunalla juoden jääkylmää vettä. Hoitajat painelevat jäitä palovammoihini, ja muutenkin käsivarsiani vasten viilentääkseen kehoani.
Nuoret, oppilaani, astelevat lähes peräkkäin huoneen ovesta sisään.
"Minähän sanoin" Seven naurahtaa Alyelle katsahtaen ystäväänsä voitonriemuisena. "No taisit olla oikeassa" Alye hymähtää. Tytön katse kiertää kehoani, arvioiden vammoja. Vastaan suoristautumalla, ja kääntäen oman katseeni nuoriin. "No mites menee, hiilikasa?" Seven kysyy nauravalla äänellä.
Olen aina pitänyt tytön sarkastisesta luonteesta, niin tyypillistä myrkylle.
Jälkeenpäin keskusteluhetkeämme voisi sanoa onnistuneeksi, ellei se -kuten useimmat asiat- olisi mennyt perseelleen. James sanoi suorat sanat, kirjaimellisesti läväyttäen ne naamalleni tulipallon muodossa, ja marssi ulos perässään muut nuoret. Olisi kuulemma pitänyt kertoa aikaisemmin sodasta. Hienoa, kusinpahan taas ohjaajan paikan oikein kunnolla. Olen suorassaan ihmeissäni, ettei kukaan kuollut. Se tosin on vain sen ansiota, että Erwin ja muut orionista tulleet päättivätkin vielä odottaa hetken ennen kuin posauttavat koko saaren avaruuteen.
Ana korjasi suojakentän, Charlos rauhoitteli pelokkaita oppilaita, Steve jatkoi ryhmämme ohjaamista ja minä pääsin sairaalasta. Tai siis pikemminkin karkasin, kun en jaksanut istuskella siellä kauaa.
YOU ARE READING
Daniel
Fantasy"Katson lattialle kaatunutta isääni, jonka kehoa koristaa lukuisat palovammat. En kadu mitä tein. En ole enää tuon henkilön poika. Olen itsenäinen ja valmiina puolustautumaan vaikka universumia vastaan. En arvannut, että jonain päivänä kuitenkin jou...
