[20] Takki pt.2

14 3 0
                                    

Muutamien päivien kuluttua olin jopa palannut harjoitusten pariin. Pidin edelleen yllä suht ankaran ohjaajan maskia, joskin osa oppilaista ehkä tiesi sen olevan vain maski.
Joka tapauksessa pidin treenejä oppilaille, eikä Jameskaan näyttänyt olevan enää vihainen. Hän näytti lähinnä nolostuneelta joka kerta, kun näki otsassani olevan palohaavan ja siitä muodostuvan arven.
Mitäs meni ampumaan mua tulipallolla.

Kaikki näytti jälleen menevän hyvin, kunnes lähdimme Maahan hakemaan minulle ja ehkä myös Jamesille uutta takkia.

Mukavan kauppareissun tärveli Erwin, kukas muukaan. Orionin johto ei ollut pitänyt tulielementin aikaisemnasta ideasta jättää pikku saaremme rauhaan, joten Erwin oli lähetetty tuhoamaan nopeasti kehittyvät nuoret.
Tilanteesta kehittyi tappelu, mutta onnistuin pitämään puoleni sen verran, että kaikki nuoret pääsivät portaalista läpi takaisin saarelle.

"" Aukion keskusta räjähtää ilmaan Erwinin tulipallosta. Teleportti haihtuu tuhkana tuuleen, ja samalla pakoreitti. En kyllä tiedä olisiko päässyt sinne vaikkei se olisikaan posahtanut. "Jos en pysty estämään niiden koulutusta tappamalla heitä itse, voin viedä heiltä opettajan" Erwin sanoo, osaksi omalla kielellään. Eipä tuokaan tajunnut ettei ohjaaja vaikuttanut juuri ollenkaan nuorten oppimiseen. Aukio roihahtaa suurempiin liekkeihin, ja samalla kummankin taistelijan kehot.  ""

Erwin on kuollut. En voi estää voitonriemua hiipimästä mieleeni, vaikka tajuntani häilyi kuoleman rajamailla. Mieleeni tulee pakostakin ensimmäinen taisteluni Erwiniä vastaan. Steven ärsyneet sanat kuuluvat jostain, Jamesin ääni erottuu muiden joukosta, enkä pysty reagoimaan mitenkään. 

Steve painaa sormensa Danielin kaulalle kurtistaen kulmiaan. Jackson ja James hääräävät ohjaajiensa ympärillä hermostuneina. Kun Steve ei tunne pulssia, hän painaa korvansa Danielin rinnalle. Pieni, hiljainen rohina ja heikko sydämen tykytys varmistivat hänen kaverinsa olevan elossa, toistaiseksi. James suoristaa ohjaajansa päätä helpottaakseen Danielin hengenkulkua. Steve nousee seisomaan,  ja nostaa Danielin hartioilleen pitäen edelleen välinpitämättömän, vain hieman hermostuneen ilmeen kasvoillaan. 

Saarella Steve saa huolestuneita katseita puoleensa, kantaessaan Danielin oikopäätä teleporttirakennuksesta sairaalaan. Daniel viedään tutkittavaksi, leikkaukseen ja teholle. Samalla nuoret pyöriskelevät pitkin saarta miettien kuumeisesti, selviääkö heidän toinen ohjaajansa. Steve katoaa asuintalolle, oletettavasti omaan huoneeseensa.

Ympäriltäni kuuluu kaikenlaista hälyä. Nopeaa, kimeää piipitystä korvani vierestä, puheensorinaa kaikkialta ympäriltä ja askeleita pitkin huonetta. Liikuttelen naamani puristellen silmiäni. Naamallani on jälleen kerran maski, joka omalta osaltaan muistuttaa minua Orionin ensimmäisestä hyökkäyksestä. Jotain kylmää levitetään otsalleni, käsivarsilleni ja rinnalleni. Se helpottaa hieman polttavaa kuumuutta, joka hohkasi kehostani. Joku sanoo jotain aivan yläpuolellani, mutten jaksa avata silmiäni katsoakseni. Jaksan kuunnella hetken hälinää, kunnes vajoan pimeään, pehmeään uneen.

En oo pitkään aikaan taas kirjottanu tänne mitään, mut tälläne osa oli tääl näemmä valmiina 🤔 Joten here u go idk itekkään mitä tässä enää tapahtuu xd

You've reached the end of published parts.

⏰ Last updated: Sep 22, 2020 ⏰

Add this story to your Library to get notified about new parts!

DanielWhere stories live. Discover now