Daniel

[17] Uusi alku(ko?)

Vuosien päästä, täytettyäni 27, ainakin sen perusteella mitä nyt olen vuosissa pysynyt mukana. Syytökset oppilaideni tapattamisesta ovat hälvenneet, eikä koko tapahtumaa edes muista monikaan. Sillä sen aikaiset oppilaat ovat nyt joko lähetetty takaisin maahan heidän kieltäydyttyään treenaamasta, tai he ovat kohonneet 3.-5.tason valmistuneiksi elementinhaltijoiksi.

Ana sääti muutama vuosi sitten pienen sopimuksen asian muistaneiden kesken. Orionia vastaan käyty taistelu salattaisiin, sillä siitä tietoisuus ei ainakaan auttaisi uusia oppilaita tuntemaan oloaan turvalliseksi täällä. Näinollen kukaan ei ole sanonut sanaakaan ainakaan julkisesti mokastani.

Itse olen 5.tasolla, tai sitä seuraavalla mestaritasolla Anan ja parin muun mukaan. Edelleen vaitonnainen, ja ainoa jolle puhun enemmän kuin sanan tai kaksi päivässä on Steve. Steve ei edes mainitse Orionia, vaan käyttäytyy kuin koko paskaa ei olisi tapahtunut. Se on hyvä, sillä minun pitää siirtyä eteenpäin.
Eteenpäin olen siirtynyt lähinnä luonteenmuutoksella. Tai siksi Steve sitä kutsuu. Näytän kuulemma yhä enemmän Alezilta uhkaavine katseineni ja hiljaisina olemuksinani. Se käy minulle, ehkä tuimana ja vihaisena oleminen on parempi kuin avoimesti pälättäminen niinkuin oppilasaikoinani.

"Älä tulla" Steven ääni kuuluu oven takaa samalla kun mies koputtaa oveeni. On yksi harvoista aamuista, joina jaksan jopa nousta ennen puoltapäivää. Ne päivät ovat kyllä kuulemma lisääntyneet ajan kanssa. Vedän housut jalkaan ja nappaan nahkatakkini tuolinkulmalta astellessani avaamaan ovea. Steve seisoo käytävällä, kädet puuskassa kuten tavallisesti, ja silmäilee minua arvioivasti, vaikka peittääkin sen aika hyvin kulmiensa alle. "Aletaan mennä, Analla on jotain asiaa" Steve murhataa kääntäen katseensa kasvoihini ja nyökkään. Vedän nahkatakkini päälle samalla, kun kävelemme käytävää pitkin ulko-ovelle.

Ana seisoskelee aukiolla muiden mestarien kanssa. Huomattuaan saapumisemme muut kääntävät katseensa meihin. "Huomenta, Daniel ja Steve" Ana tervehtii tavalliseen, hyvin viralliseen tapaansa. Sitten hän selventää kurkkuaan ja katsahtaa muita mestareita. "Saarelle on tulossa jälleen uusi ryhmä" Ana sanoo hieman kierrellen. "Charlos on kiireinen teleporttiopetuksiensa kanssa, ja muut mestarit opettavat jo niin montaa oppilasta, etteivät ehdi ohjata ryhmää..."
"Ja sä oletat että me otettais ilomielin joku kakaralauma kontollemme?" sanon värittömästi naiselle, tehden äänensävylläni kantani selväksi. Lupasin etten enää ota oppilaita.

Ana kääntelee päätään hieman vaivaantuneen oloisena. "Siitä on melkein kymmenen vuotta, eihän se enää voi-" nainen aloittaa, mutta keskeytän hänet. "Onko sillä vitun väliä kuinka kauan siitä on? 11 ihmistä kuoli, eikä ne tuu takasi vaikka kuluis saatana tuhat vuotta!" ärähdän kulmat kutrussa. Steve vaihtaa asentoaan selvästi aikeissa sanoa jotain.
"Sitäpaitsi, mitä hiton hyötyä oppilaiden ottamisesta on? Kaikki vain paskovat housuihinsa eivätkä harjoittele voimiaan luullen että kuolevat heti seuraava hetkenä" jatkan.
"Ja he voivat hyvinkin olla oikeassa"

Ana pudistelee päätään nostaen kätensä rintansa eteen heilutellen niitä rauhoittavasti. "Ymmärrän kyllä Daniel, mutta luuletko että me pyytäisimme tätä jos ei olisi pakko?" Charlos nyökkää Anan sanoille hymisten. "Sitäpaitsi, tämän ryhmän nuoret ovat erikoisia. Minä ja moni muu mestareista epäilemme, että he ovat ne vahvat" Ana lisää herkeämätön katse minun naamassani.
"Vahvat? Ai ne joiden voimien pitäisi ylittää meidän tuntemamme tasot, ja pystyä vastustamaan Orioniakin? Ne, joita Orion tuli kahdeksan vuotta sitten etsimään?" kysyn kireällä äänellä, mutta jo hieman rauhallisempana. Mistään muusta puhutukkaan orionin hyökkäyksen jälkeen kuin 5-7 Maassa asuvasta nuoresta, joiden elementtivoimat olisivat universumin vahvimmat.
"Jumalauta" Steve henkäisee katsahtaen minua kulmat koholla. "Kaikenlisäksi voisit työskennellä ohjaajana Steven avustuksella, jolloin vastuukin olisi jaettu kahtia" Charlos huomauttaa nostaen kätensä puuskaan. "Daniel, olet vahvin tulielementin hallitsija tällä saarella, ja oppejasi todellakin tarvitaan jos ne nuoret todella ovat ne joiksi heitä luulemme. Plus, olet nuorin mestareista. Teini-ikäiset eivät hirveästi arvostaisi nelikymppisiä opettajia ohjaajinaan."
"Mulle ainakin käy" Steve sanoo kohauttaen hartioitaan. Mestarien katseet kääntyvät minuun. "Ole kiltti ja suostu Daniel" Ana pyytää. "Jep, mä en taho yksin tapella kakaroita vastaan, joten parempi suostua" Steve lisää. Käännän katseeni maahan kädet puuskassa ja huokaisen.

"Hyvä on"