Daniel

[18] Uudet nuoret (rp:n tapahtumia)

Tästä eteenpäin tapahtumat on mun instassa pitämästä roolipelistä, joten hahmojen tekoset ei suurimmalta osin oo mun suunnittelemia (paitsi Danielin ja Alexsandran, jotka oli mun hahmoja)
Jos omistat jonkun hahmoista, ja haluut creditit nii sano toki. Vanhast kokemuksest ihmiset on yleensä mieluummin halunu et heidän hahmojaan ei kerrota.
Tää ropen osio menee kans sit aika pikakelauksel läpi, jote jos joku jää vähä epäselväks nii kysykää :3

Uusi ohjattava ryhmämme oli ulkokuoreltaan aika samanlainen kuin muutkin opppilasryhmät.
Teleporteista saapui viisi nuorta; Vesi Alye, Tuli James, Myrkky Seven, Pimeys Jacob ja Sähkö Jackson.
Heti heidän saavuttuaan huomasin kuitenkin eroja aikasempaan ryhmääni nähden. He eivät katselleet pelokkaina ympärilleen, vaan lähinnä kiinnostuivat voimiensa kehittämisestä.
En kertonut heille Orionista, tai yleensäkään tähtien välisistä sodista. Sanoin vain, että he ovat tällä saarella kehittämässä voimiaan. Steve hyväksyi idean mutisematta.

Nuoret kehittyivät nopeasti. Oikeasti nopeasti. Minä olin itsekin nuorena nopea oppimaan muihin verrattuna, mutta kalpenin näiden nuorten edessä. Ei kulunut vuosia, vaan kuukausia kunnes he olivat jo 4.tasolla.

Kenellekään nuorelle ei kerrottu sodasta, kunnes eräänä päivänä Ana päätti pitää tiedotustilaisuuden kaikille. Kaikki meni melkein hyvin. Paitsi että kaikki meni taas ihan perseelleen.

"Olette täällä hyvästä syystä, mutta ennenkuin kerron sen tahdon että tiedätte vähän tämän saaren sekä linnunradan historiasta..." Ana aloittaa tavanomaisen pitkän puheensa. Kaikki oppilaat ovat salissa kuuntelemassa. Seison salin perällä, ulko-ovien edessä katsellen pitkin poikin levittäytyneitä oppilaitani.
Olen kuulevinani jotain ulkoa.
Epäilykseni vahvistuu, kun aistin voimakkaan energian kuohuvan ovien välistä.
Joku on ulkona.

Livahdan ovista muiden huomaamatta, ja astelen ulos. Saaren suojakentän takana oli jonkinlainen kupla, ja sen sisällä muutama ihminen. Olen ensin hämmentynyt, kunnes tunnistan keskimmäisen henkilön.

Erwin.

Suojakenttä räjähtää säpäleiksi, ja ennen kuin huomaankaan, olen saarettu. Sähköiskuja, jotka ovat reilusti Steven iskuista vahvempia, iskeytyy kehooni, ja ne saavat minut kompuroimaan. Isken salamoita vastaan tulella, ja juuri kun ajattelen saavani iskut lakkaamaan, ympäristöni leimahtaa liekkeihin. Ilma kuumee tuskallisiin asteisiin, jotka polttavat ihoani. "Erwin" sihahdan hampaideni välistä vihaisena. "Miss me?" kuuluu ivallista naurua, joka tulee varmastikin Erwinistä. Seuraava asia minkä tiedän, on voimakas sähköisku, joka iskeytyy rintaani saaden tukahdetun älähdyksen karkaamaan suustani.

Äkkiä liekit katoavat, ja kuulen puhetta. Puhe tuntuu kuuluvan jostain kaukaisuudesta, sillä kuuloni ei toimi kunnolla kaikkien iskujen ja kuumuuden jälkeen.
"Daniel!" oman elementtioppilaani, Jamesin, ääni kuuluu jostakin. Tsk, oppilaidenhan piti pysyä sisällä turvassa.
Ympärilläni ruohikko on palanut poroksi, ja kehoni savuaa palovammojen kohdilta. Kuulen kuinka Erwin nälväisee jotakin paikalle saapuville ihmisille. Pitäisi tuokin nyt kerrankin ylimielisen turpansa kiinni.

Savu rohisee kurkussani kun vedän vaivalloisesti henkeä. Kehoni kesti erittäin kuumaa lämpötilaa, mutta äskeinen oli juuri ylittänyt sen. Katseeni on sumea, kun kohotan sen Erwiniin, joka seisoo saaren reunalla omahyväisesti virnistellen.
Kuulen ääniä, puhetta, huutoakin, mutten pysty reagoimaan. Lihakseni olivat turtuneet sähköiskuista ja koko keho täynnä palovammoja.
Tunnen viileiden käsien tarttuvan käsivarteeni ja nostavan minua ylös. Kuulen Charloksen äänen, ja Steven parin metrin päästä, mutten erota sanoja. Charlos alkaa kantamaan minua jonnekin, samalla kun yritän vaivalloisesti kuunella, mitä Erwin tekee seuraavaksi. Kuulen ainoastaan Steven ärtyneen äänen, sekä Erwinin välinpitämättömän vastauksen.