Kovikseks ne aina sano🏳️‍🌈 ✔

1

Tervetuloa uuden kirjan pariin!❤
Luvassa on Janton kirja😉
➡️ ➡️ ➡️ ➡️ ➡️ ➡️ ➡️ ➡️ ➡️ ➡️ ➡️ ➡️

"Mä niin rakastan tätä mattoa! Siis kattokaa kuinka upeen värinen se on!" katoin blondit hiukset omaavaa jätkää hieman huvittuneena. Siinä se pyöriskeli vihertävällä matollaan ihan kännipäissään. Joo, olihan sitä tultu otettua pari shottia. No ei tää mun idea ollut vaan Mikaelin. Sehän se halus tulla juhlimaan sen ja Veetin avointa suhdetta. Enkä mä nyt niin ilkeä ollut, että olisin kieltäytynyt. Muutenkin, kun toi blondi eli Joona oli täällä, kaikki olis vaan niin vitusti hauskempaa. Se oli huumoristinen jätkä.

"Vittu toi mikään upeen värinen oo. Selkeesti ihan jonkun oksennuksen vihreehän se on!" sanahdin Joonalle kierosti hymyillen. Mua huvitti sen fetissi yhteen rumaan mattoon. Mitä se näki siinä ränsistyneessä matossa? Oltiin löydetty se joskus porukalla jostakin roskiksesta ja Joona oli väittäny et se oli ollut rakkautta ensi silmäyksellä. Se oli vaan ilmaus, ei sellasta ollutkaan. Siis rakkautta ensi silmäyksellä, ne oli vaan idiootteja, jotka sellaseen roskaan usko.

Käänsin mun jäänsinistä silmiä Mikaelia ja Veetiä kohti. Veeti oli just sellanen tyypillinen nörtti. Okei, näyttihän se ihan hyvin sulautuvan meiän outoon porukkaan. Sitä en vaan tajunnu et miten se ja Mikael ees pääty yhteen. Mistä se kaikki alko?
Mikael oli tunnettu meiän koulussa yhden yön jätkänä, jota ei pahemmin muitten tunteet kiinnostanu. Sillä oli monta ihailijaa, jotka yritti vaan saada sen ittelleen ja muka koulia siitä kunnon poikaystävän. En tiiä mitä lemmenloitsua Veeti siihen oli käyttäny, mut aika pirun hyvin se oli onnistunu saamaan Mikaelin ittelleen.
Se oli pukenu päälleen yli ison viininpunaisen hupparin, jonka uskoin kuuluvan Mikaelille. Ainakin yhdessä vaiheessa toi meiän porukan päähahmo oli samanlaista hupparia käyttäny. Lisäksi sillä oli mustat lökärit.
Mut siinä se vaan nauroi Mikaelia vasten samalla, kun sen poikaystävä oli jossain ihan omissa maailmoissaan.

"Älä oo nii ilkee Anttuska!" Joona sanahti saaden mut kääntämään huomioni takaisin siihen. Se oli noussut polvilleen siitä matolta ja kontannut ihan mun jalkojen juureen samalla mutristaen huuliaan. Sen silmät oli vähän sirillä, kun se katto mua. Musta vähän tuntu et se oli ottanu pari liikaa, nimittäin sillä ei ollu ees mikään parhain viinapää.

Katoin sitä hieman huvittuneena.
"Mikä siis miksi sä mua kutsuit?"

"No Antuskaksi", Joona väitti samalla, kun iski kätensä aika napakasti mun reisille. Pakostikkin siinä vähän säikähti. Ei Joona nimittäin näin rohkee ollut. Se oli sellanen pieni soft guy, joka vaan tartti haleja ja huomioo.

"Hei hei hei! Mä tiiän et tykkäätte toisistanne tosi paljon mut älkää nyt täällä mitään omaa kivaa alkako touhuta. En mä haluu traumoja siitä, kun nään mun parhaat kaverit puuhissa!" Mikael oli taas päättäny avata suunsa. Vilkaisin sitä takaisin ja huomasin, kuinka Veeti alkoi taas nauraa ihan hulluna samalla kaatuen Mikaelin syliin. Veetillä ei vissiin tainnu olla mikään paras viinapää?

"No enhän mä nyt mitään sellasta senkin tyhmylinen Miksuel."
Sen pää oli retkahtanu mun haaroihin ja pakostikkin hymähdin huvittuneena Joonalle. Se oli ihan humalassa. Ei sen sanoissa ollu enää mitään vitun järkeä. Kiinnitin huomiotani Joonaan, joka piti edelleen sen käsiään mun reisien päällä ja mumisi jotakin ittekseen. Sen blondit hiukset oli vähän sekasin, taisi johtua siitä, kun oli pyörinyt rakkaalla matollaan. Hemmetin vajaa jätkä.

Olin jäänyt ihan omiin ajatuksiini kiinni, kun en ollut edes huomannut, että Mikael oli noussut seisomaan edelleen nauraen ja napannut Veetin syliinsä. Mun kasvoille oli juuttunut vähän huvittunut virne. Joona vaan näytti niin hauskalta, kun se höpötteli itsekseen jostakin yksisarvisista ja erivärisistä matoista, jotka aikoisi hankkia tänne meiän hienoon 'kämppään'.