Kovikseks ne aina sano🏳️‍🌈 ✔

2

"Herätyyys!" räväytin mun jäänsiniset silmät auki oikeesti vähän säikähtäneenä. No kukapa ei olis pelästyny, kun Mikael päätti huutaa suoraa kurkkua melkeen korvan vieressä? Joonakin heräsi sillä samalla silmänräpäytyksellä ja tippui alas sohvalta mukava rymähdys perässään. Eikö Mikael vittu osannut vain puhua normi äänentaajuudella? Pitikö sen huutaa, kun jokin kuoleva porsas?

"Mitä vittuä sä huudat?" murahdin sille samalla, kun iskin silmäni sen omiin. Se vaan virnuili mulle takaisin tosi vittuilevasti. Hemmetti, kun pää meinasi räjähtää ja muutenkin oli ihan oksettava fiilis. Ei siihen lisäksi olisi tarvinnut mitään hemmetin Mikaelia kiljumaan.

Mikael kattoi mua silmiin tosi ärsyttävästi virnistäen,
"No tuolla olis pitsaa ja pitäähän teiän nyt joskus herätä."

"No et sitte olis voinu vähän hiljempaa herättää? Vittu, kun pää räjähtää", sanoin sille ärhäkästi. Joo, mua ei kannattanut herättää noin ihanasti, kun Mikael oli päättänyt tehdä. Ensinnäkin mä en ollut mitään aamuihmisiä ja muutenkin oli ihan hirveä krapula. Eikös nyt kaikilla sellaisen keskellä olisi aika vituttava olotila?

"No eipä oo mun vika et joit nii paljon sun parhaan kaveris kaa", Mikael tuhahti mulle ja lähti pois mun ja Joonan luota. Näytin sen selälle keskaria ja vihaisesti mutisten nousin jaloilleni. Että, kun osasi olla ärsyttävä ihminen. En toista kertaa enään jäisi sen kaa saman katon alle varsinkaan jos olisi tuollainen herätys kyseessä. Joisi sitten, vaikka Veetin kanssa jos oli pakko juoda. Mähän en tänne toistamiseen tulisi juomaan.

"Älä viiti, Anton. Se on vaan Mikael." lause sai mut kääntämään jäänsinisen katseeni blondiin, joka hymyili sitä enkelihymyään.

"Niinpä kai", sanahdin sille tuhahtaen ja venyttelin jäykkiä lihaksiani. Olin aika ärsyyntynyt, pakko se oli myöntää mutten halunnu alkaa Joonalle äyskimään. Ei se kuitenkaan mitään ollut tehnyt.

"Tuu, mennään tai Mikael tulee vittuilemaan lisää", Joona sanoi mulle ja hymyili. Se vaan jaksoi aina hymyillä.

Nyökkäsin mua lyhyemmälle jätkälle ja suuntasin sen perässä keittiöön. Veeti nähtävästi katteli ympärilleen samalla, kun Mikael sanoi sille jotakin. Kun asteltiin paikalle nii ne molemmat kääntyivät meiän puoleen. Ei me mitään vitun julkkiksia oltu et piti jäädä tuijottelemaan. Hieman hampaita purren päädyin istumaan toiselle puolelle pöytää. Joona istahti mun seuraksi viereiselle paikalle ja nappasi päänsärkylääkkeen ja vesilasin. Se nielaisi nopeasti sen särkylääkkeen ja vetäisi vettä ihan kunnolla perään. Vissiin Mikael oli ne siihen pöytään laittanut.

"No olikos villi yö?" Mikael sitten päätti avata taas fiksusti suunsa juuri samaan aikaan, kun Joonalla oli vettä suussaan. No eihän siinä järkevästi käynyt, sillä pian se blondi parka alkoi yskimään vettä ihan huolella ja oli tukehtumassakin siihen. Eikö se idiootti osannu kysyä järkevään aikaan kysymystään eikä juuri silloin, kun Joona raukalla oli vettä suussaan?

"Vittu melkein tukehduin sun takias!" Joona huudahti, kun oli saanut suurimman osan veden pois väärästä kurkustaan. Mä vilkaisin sitä vähän huolissani, jonka jälkeen käänsin mun tuiman katseeni Mikaeliin.

"Et sä viel saa kuolla, ei Anton pärjää ilman sua!" enhän mä pärjäiskää. Faktahan se oli, mutten mä koskaan sitä Joonalle saisi sanottua ääneen. Välitin ihan liikaa tosta melkein veteen tukehtuneesta blondista. Kuitenkin mulkaisin vieläkin pahemmin Mikaelia, joka virnuili, kuin viimeistä päivää Veetille, joka vaan vastasi sille hymähtäen. Onneksi Veeti ei ollut noin vitun rasittava. Ja jos olisi niin olisin jo aikoja sitten hypännyt tosta ikkunasta ulos.

Pelkkä vittuileva sarkastisuus pääsi valloileen, sille vastatessani,
"No ha ha ha."

Käänsin mun huomion takaisin pistapalaseen, joka oli mun lautasellani koskemattomana. Nappasin sen käteeni ja aloin syömään sitä. Eikö Mikaelilla oikeasti ollut mitään järkevämpää tekemistä, kun vittuilla mulle ja Joonalle? Me oltiin vaan parhaita kavereita.
Mä en ymmärtäny ollenkaan miksi Mikael esitti. Johtuiko sen syy Veetistä vai mikä sillä oikein oli? No joo, olihan Mikael aina ollut se ärsyttävin porukasta, mut nyt se oli ihan tupla ärsyttävä. Teki vaan mieli lyödä sitä ilon ja huvin vuoksi.