Kovikseks ne aina sano🏳️‍🌈 ✔

22

Nappasin pari sipsiä kulhosta ja samalla vilkaisin Joonaa, joka oli tyhjentänyt lasiaan melkein puoleen väliin asti. Hymähdin hieman blondille, joka alkoi kikatella yksinään jostakin syystä.

"Mä haluan paaaaljon mattoja! Sellasen neonvihreen tai avocadon vihreen! Vitsi ne olis coolei! Ja varsinki sellaset söpöt, pienet ja pyöreet!" Joona vinkui samalla, kun se kaatui selälleen sohvalle. Blondi asetti päänsä mun reisien päälle ja nosti katseensa ylös päin, jotta katsoi suoraan silmiini. Hänen huulilleen nousi huvittunut hymy.
"Sä näytät hassulta täältä alhaalta päin!"

"Sä taidat olla jo nyt ihan kännissä", sanahdin enkelille, joka virnuili mulle.

Hän nosti kättään ja näytti sormillaan paria senttiä,
"No eehkä iihan vähän!"

"Se kyl taitaa olla pikkusen enemmän, kun vaan vähän", sanoin katsellen hänen kauniita kasvojaan. Joona sulki silmänsä leveästi hymyillen. Se mainittakoot, että hänen silmäripsensä olivat todella pitkät ja tuuheat ja ne sopivat hänelle paremminkin kuin hyvin. Poskilla oli pieni hailakanpunainen väri ja huulilla aurinkoinen hymy, mistä kajastikin hieman väsymys.

"No okeiii nallekarhu", Joona sanoi virnistäen leikkisästi ja tarrasi käsillään mun käsivarsista kiinni, mutta ei tehnyt elettäkään noustakseen ylös.

"Anton...?"

"Hmm?" mumisin haukoitellen samalla kääntäen taas katseeni Joonaan.

"Hommataanhan me mattoja sinne meiän kämppään? Ja muutetaanhan me ihan kahestaan sinne? Mä en halua sinne mitään kolmatta pyörimään", blondi selitti hiljaa ja mutristi huuliaan erittäin suloisesti.

Hymähdin pudistellen päätäni,
"Ei me mitää kolmatta sinne oteta, älä huoli."

"Hyyvvä!" Joona huudahti ja avasi silmänsä. Hän tapitti mua niillä vihertävänruskeilla silmillään ja lopulta nousi hieman ylemmäs.

"Mua ärdytti tosi paljon, kun Miksuel keskeytti." katsoin toista ihmeissäni. Keskeytti minkä?

Joonan huulille nousi pikku hiljaa virne samalla, kun hän nousi yhä ylemmäs ja läheni kasvojani. Nielaisin pienesti ja peräännyin hieman. Jätkän huulilla oli edelleen virne. Hän katsoi mua kauniilla silmillään intensiivisesti.

"Ja mä olen kans miettiny et mitä me oikee ollaa?" hän jatkoi tullen istumaan hieman huojuen syliini. Siltikin ei Joona niin kännissä ollut ettei olisi ymmärtänyt mitä sanoi. Hän tiesi tasan tarkkaan ja sen takia katsoikin mua suoraan silmiin.

"M-mitä sä tarkoitat?" kysyin hiljaa kääntäen katseeni pois Joonan intensiivisen katseen alta.

"No siis... Mä haluaisin olla enemmän... Kyl sä tiiät...", Joona mutisi hiljaa ja yllättäen alkoikin kuulostaa todella itkuiselta. En mä voinnut mitään vaan päädyin taas katsomaan Joonaa ja sen surullisia kasvoja. Miksi ihmeessä se oli noin nopeasti muuttunu surulliseksi?

"Joona hei? Mikä sulla on?" kysyin hiljaa nostaen käteni jätkän poskelle. Se sai hänet vähän sävähtämään.

"No, kun...", Joona mumisi hiljaa. Huomasin selkeästi hänen silmiensä kimmeltävän.

"Kaikki on hyvin", kuiskasin ja asetin käden poskelta hartioiden kautta selän taakse. Vetäisin hänet itseäni vasten ja pian tunsinkin Joonan painautuvan mua vasten. Kiersin toisenkin käteni heiveröisen blondin ympärille ja huokaisin syvään. Olinko taas aiheuttanut itkemisen aihetta Joonalle?

"Ei sulla ole mitään hätää, itke vaan jos haluut", kuiskasin. Enkeli nyökkäsi pienesti laittaen kätensä mun niskan taa ja painoi päänsä rintakehälleni. Se oli ihan hemmetin suloinen näky.