Surprising love//IN FINNISH

10.

Words 939
****
Connor liikuttaa huuliaan minun omiani vasten. Minä olen järkyttynyt ja hämmentynyt, joten en vastaa suudelmaan. Pakko tosin myöntää, tämä tuntuu hyvälle. Ihan helvetin hyvälle. Hetki on kuitenkin mennyt. Connor vetäytyy suudelmasta hitaasti pois ja avaa silmänsä. Minä en edes missään vaiheessa niitä sulkenut. Suudelma taisi kestää vaan parisen sekunttia, mutta se tuntui monelta minuutilta. Kosketan sormilla huuliani ja nostan katseeni Connoriin. "Mitä sinä-"

Hän kääntää selkänsä ja lähtee yks kaks kävelemään. "Connor! Et kyllä helvetti mene nyt minnekään." Huudan hänen peräänsä, mutta hän vaan kiristää tahtiaan. Vilkaisen taakseni ja huomaan Jasminen olevan lähempänä. Hän on kohta kohdallani, joten otan jalat alleni. Kipaisen nopeasti metsään ja juoksen melkein koko matkan kotiin. Kotona vien maidon jääkaappiin ja menen heti suihkuun.

Olen kuuman suihkun alla monta kymmentä minuuttia. Viimein tulen pois ja kävelen pyyhe päällä keittiöön. Huomaan isäni istuvan keittiössä. "Mitä helvettiä? Etkö voinut soittaa? Et voi tulla tänne omilla avaimillasi milloin huvittaa." Sanon isälleni ja kävelen ottamaan jääkaapilta juotavaa.

"Kielenkäyttö nuori neiti." Isäni huomauttaa. Isäni eivät yhtään tykkää, että kiroilen. Heidän seurassaan saan yleensä kyllä pidettyä kieleni kurissa. "Et ole vastannut puhelimeen moneen tuntiin, joten tulin käymään. Sinun pitäisi välillä katsoa sitä"

"Joojoo. Sinulla oli varmaan jotain asiaa." Totean ja kaadettua mehun lasiin laitan purkin takasin jääkaappiin.

"Joo." Isä sanoo ja nousee penkiltä ylös. "Isällä on joku iso oikeusjuttu viikonloppuna ja lähden hänen mukaansa New Yorkiin huomisiltana. Tulemme takasin sunnuntaina. Pärjäätkö sinä yksin?"

"Joo. Miksi en pärjäisi? Osaan kyllä huolehtia itsestäni." Sanon ja katson isäni ilmettä yrittäen tulkita mitä hän miettii.

"Sinun pitää silloin katsoa puhelintasi." Isäni huomauttaa ja laittaa takin takaisin päälleen. "Eläkä jatkossa enää lotraa noin paljon vedellä." Minä pyöräytän silmiäni ja isä lähtee.

****

Istun Evelynin kanssa ruokalassa. Kerroin hänelle, etten halua tänään istua sen kolmikon kanssa. Evelyn oli luonnollisesti udellut minulta syytä, jonka sanoin kertovani myöhemmin. "He ovat täällä parin minuutin päästä. Voiko he millään istua tässä? Haluaisin istua Ethanin vieressä." Evelyn sanoo ja katsoo minua anovasti.

"Minä lähden silloin. Jää sinä vain." Sanon ja rupean tunkemaan ruokaa nopeammin suuhuni.

"Miksi et halu istua heidän kanssaan? Pidäthän sinä Ethanista?" Evelyn kysyy.

"Joo. Hän on oikeasti mukava, mutta en vaan pidä niistä kahdesta muusta." Sanon valehdellen. Taidan minä vähän pitää Connorista, mutta vain vähän. Sitä en ikinä hänelle myöntäisi. En ikinä.

"Eihän se varmasti haittaa sinua?" Hän varmistelee ja katsoo ruokalan ovelle. Tämä taitaa olla hetkeni poistua. Käännyn kumminkin katsomaan ja näen kolmikon tulevan ruokalaan. Connor ja Jasmine käy kiivasta keskustelua keskenään. Connor näyttää tavallista tapaansa ärtyneeltä ja Jasmine selittää hälle vihaisena jotain. Hetken päästä hänen katseensa kiertää ruokalassa ja osuu minuun. Hän katsoo minua siristäen silmiään. Nielaisen äänekkäästi ja nousen ylös. "Minä menen nyt. Nähdään seuraavalla tunnilla."

Pääsen käytävään ja suunnistan lokerolleni hakemaan seuraavan tunnin kirjat. Avaan lokeroni ja huomaan siellä suklaarasian. Kiva, joku psykopaatti on murtautunut lokerooni. Avaan rasiassa olevan kortin. 'En malta odottaa viikonloppua! Ehkä säästät tämän sinne. Rakkaudella Luke.' Voi luoja! Viskaan rasian lokerossa olevaan laukkuun, onhan tämä lempi suklaani. Otan nyt ne hiton kirjat ja lähden luokan eteen.

****

Evelyn saapui tunnille viime tingassa ja katsoi minua tietävästi virnuillen. Lähetin hänelle koko tunnin kysyviä katseita ja hän vaan virnuili.

Tunnin loputtua juoksen Evelynin käytävällä kiinni. "Mitä sinä oikein virnuilit?" Kysyn itsekin hymyillen. Kävelemme koulun ovista ulos ja siitä pysäkille. Torstait on meillä onneksi lyhyitä.

"Me kävimme mielenkiintoisen keskustelun ruokalassa." Evelyn sanoo eikö virne häviä hänen kasvoiltaan.

"No?" Kysyn vähän naurahtaen.

"Voisinko tulla teille? Meillä on vähän keskusteltavaa. Äiti tulee hakemaan töiden jälkeen."

"Ethän ole kutsunut sinne Ethania?" Kysyn epäillen.

"En! Käykö se?" Evelyn kysyy uudemman kerran.

"No mennään." Sanon ja lähdemme tallustamaan kohti metsää.

Kävelemme koko matkan suunnilleen hiljaisuudessa. Viimeinkin pääsemme minun luo ja menemme olohuoneeseen istumaan. "No? Mistä te oikein puhuitte?" Kysyn, enkä edes yritä peittää uteliaisuuttani.

"No....se oli oikeastaan Jasminen ja Connorin väittelyä. Jasmine oli aika käärmeissään siitä, että suutelit Connorin kanssa." Evelyn sanoo.

"Mitä? Oliko se siellä puheenaiheena?" Kysyn. Oliko heidän pakko ottaa se siellä puheeksi?

"Eli se on totta?" Evelyn kysyy innoissaan.

"Ei! Tai siis....Connor suuteli minua. En minä häntä!" Kailotan hänelle niin kovaa, että naapuritkin varmasti saa kuulla asiasta.

"Eikä! Pidätkö sinä hänestä? Vastasitko sinä siihen?" Evelyn kysyy ihan täpinöissään.

"En! Sitäpaitsi Connor varmastikin suuteli minua, että saa Jasminen pois kimpustaan tai jotain sinne päin." Selittelen hänelle.

"Tai sitten hän pitää sinusta." Evelyn sanoo ja iskee minulle silmää. Tunnen poskieni kuumottavan. En kai minä vaan punastunut?

"Ja paskat." Sanon ja yritän peitellä punasteluani.

"Sinähän punastuit! Voithan sinä minulle myöntää Julia." Evelyn sanoo jatkane vihjailujaan.

"Voidaanko keskustella jostain muusta? Tai katsotaanko vaikka frendejä?" Kysyn ja laitan television päälle.

"Jep."

****

Koko perjantai päivän vietin koulussa välttelen Connoria. Hän ei ole koskaan, ei koskaan yrittänyt jutella minulle koulussa. Tänään kumminkin hän pari kertaa oli lähdössä minua kohti, mutta lähdin rivakasti pois. Connor on myös tuijotellut minua intensiivisesti. En ole silloin saanut katsettani irti hänestä.

Anyways tänään on bileet, jonne lupasin viikko sitten lähteä. Evelyn tulee luokseni seitsämän aikoihin. Tänään ajattelin vetää kännit. En ole niitä ikinä vetänyt, joten viinaa ei varmaan paljon tarvita.

Mekon on valinnut ja minun pitäisi ruveta kihartamaan hiuksiani. En yhtään tykkää siitä, mutta onhan se välillä ihan kiva, kun hiukset on laitettu. Laitan kihartimen töpselin huokaisten seinään ja odotan raudan kuumenemista.

Olen kihartanut näitä reilut puoli tuntia ja käsiäni rupeaa pikku hiljaa särkeä. Riemuitsen sisäisesti, kun on enää pari hiussortuvaa jäljellä. Viimeistä kihartaessa riemuin kumminkin katkeaa, kun sormeni osuu kuumaan rautaan. "Ai helvetti." Kiroan ja otan sormen nopeasti pois raudasta. Lasken sen päälle kylmää vettä hieman ja menen korjailemaan meikkiäni.

Ovikello soi vähän yli seitsämän ja menen avamaan Evelynille oven. "Oletko jo valmis?" Hän kysyy innoissaan.

"Oota, käyn laittaa vielä mekon päälle." Sanon ja juoksen huoneeseeni pukemaan valkoisen ihonmyötäisen mekon.

"Mennäänkö?" Evelyn kysyy minun ilmestyttyä eteiseen.

"Mennään"

****

Lätkää kattoessa väsäsin samalla luvun!

Suomi on välierissä!🇫🇮🇫🇮

XOXO Oona