Surprising love//IN FINNISH

16.

Words 1181
****
"No, onko sinulla tunteita Connoria kohtaan?" Evelyn kysyy, kun saavumme minun luo. Päätimme, että jatkamme keskustelua vasta täällä.

"Ei....tai siis vaikka olisi hän ei koskaan saisi tietää niistä! Isät pakottaisivat muuttaa takaisin kotiin, lukitsisivat kotiin ja-"

"Hei Julia! Nyt se turpa kiinni." Evelyn sanoo ja katson häntä. Sanoiko hän juuri minulle turpa kiinni. "Sinä olet sen verran vanha, että saat itse päättää asioistasi. Sinun pitää sanoa iseillesi suorat sanat." Evelyn sanoo.

"Mutta minä lupasin itselleni, etten sekaantuisi Connoriin." Mutisen itsekseni ja toistamiseen painan pään käsiini. Miksi kaiken pitää olla näin vaikeaa? Miksi Connor ei voi vaan vihata minua?

"Et voi tunteillesi mitään. Ja sitäpaitsi sinun pitäisi kertoa Connorille tunteistasi." Evelyn sanoo ja katsoo minua, kun olisi äitini.

"Mutta minä lupasin itselleni, etten kertoisi hänelle ikinä tunteistani. Entä jos hän nauraisi minulle?" Kysyn ja nostan pääni vihdoin ylös.

"Ja paskat nauraa. Olen nähnyt miten hän 'salaa' aina katsoo sinua. En ole varmaan myös väärässä, kun sanon, että ette ole tainneet suudella vaan kerran. Pitäisikö sinun niellä ylpeytesi ja kertoa hänelle?"

"Et ole väärässä ja olet myös viimeisessä asiassa oikeassa." Huokaisen ja katson ikkunasta ulos kauas kaukaisuuteen. "Minä vaan en haluaisi salata isiltä mitään."

"Entä jos katsot aluksi eteneekö tämä juttu mihinkään? Jos joo, niin sitten isiesi pitää hyväksyä Connor." Evelyn sanoo ja hän on oikeassa. Miksi hänen pitää olla noin viisas?

****

Makaan selällään sängylläni. Evelyn lähti kotiin jo reilut tunti sitten. Ja tämän tunnin olen vaan maannut. Olen pyöritellyt päässäni kaikenlaisia skenaarioita mitä kaikkea voisi tapahtua. Minä ajattelen oikeasti ihan liikaa, mutta en voi lakata miettimistä.

Puhelimeni kilahtaa, mutta en tee elettäkään ottaakseni puhelinta. Suljen silmäni ja huokaisen syvään. Avaan silmäni kumminkin, kun puhelimeni rupeaa soimaan. Turhautuneena otan sen käteeni ja painan vihreää edes katsomatta soittajaa. "No?" Ärähdän, vaikka soittaja voi ihan hyvin olla jompikumpi iseistä.

"Oletpa sinä kireällä päällä. No asiasta toiseen tuletko meidän kanssa tänne kahvilaan?" Evelyn kysyy pirteällä äänellä.

"Ketä siellä on?" Kysyn ja nousen istumaan.

"Minä ja Ethan." Evelyn sanoo ja olen jo kysymässä siinäkö kaikki, mutta hän jatkaa. "Niin ja Connor."

"En oikein tiedä. Saatan vaan katsoa frendejä loppuillan."

"Muistatko sä Julia yhtään mistä me juteltiin tossa reilu tunti sitten? Sun pitää puhua Connorille." Evelyn neuvoo minua ja minua alkaa oikeasti ärsyttää hänen viisautensa. Miksi minun pitää olla näin neuvoton.

"Okei minä tulen." Sanon ja suljen puhelimen. Nousen sängyltä ja vaihdan vaatteet. Harjaan vielä hiukseni ja menen sitten kiskomaan kenkiä jalkaani.

Kahvilaan ei onneksi kävele hirveään pitkään ja saavun sinne nopeasti. Etsin heitä katseellani ja katseeni pysähtyy loosiin, jossa he istuvat. Kävelen pitkin askelin heidän luo ja istahdan loosiin Evelynin viereen. Connor istuu minua vastapäätä. "Moi"

"Moi. Te voitte varmaan nyt puhua." Evelyn sanoo ja pujottelee ohitseni loosista pois. Ethan tekee samalla tavoin.

"Mitä? Minne te menette?" Kysyn ja katson Evelyniä tuimasti.