Surprising love//IN FINNISH

17.

Words 1008
****
"Oletteko te nyt siis yhdessä?" Evelyn utelee. En voi oikein vastata. Enhän minä edes tiedä.

"Öömm...joo tai siis ei. En minä tiedä." Vastaan ja vilkaisen Evelyniä. Hänen katseensa on miettivä.

"Miks et vaan kysy Connorilta?" Evelyn kysyy ja laskee tarjottimen pöytään. Ethania ja Connoria ei näy, josta olen tällä hetkellä kiitollinen.

"En uskalla. Entäs jos hän nauraa päin naamaa ja sanoo ettei halua mitään vakavaa?"

"Ehkä hänkään ei uskalla kysyä sinulta? Mutta oliko hän luonasi yötä?" Evelyn kysyy ja minä punastun tahtomattani. En voi sille mitään. Mietin miten me viime yönä nukuimme toisiimme kietoutuneina.

"Joo. Hän lähti aamulla ennekuin heräsin. Hän jätti lapun ja kirjoitti 'nähdään koulussa'"

"No oletteko te nähneet?"

"Ei olla. Tuosta tulikin mieleen se Luke. Huomasitko kun hän yritti saada huomiotani koko tunnin. Hän pyyteli anteeksi viikonloppua."

"Elä välitä hänestä. Jos hän ei kohta jätä sinua rauhaan, niin joudun pitämään hänelle pienen puhuttelun." Evelyn sanoo ja Jackson istuu samalla hetkellä pöytään.

"Moi. Tuut kuulema viikonlopuks isies luo." Jackson sanoo turhautuneena ja saan juuri sen kuvan ettei hän tarvitsisi ketään vahtimaan häntä.

"No onhan se kiva olla välillä sielläki. Sitäpaitsi nyt me voidaan tutustuu tai jotain." Sanon ja huomaan samalla Connorin, Ethanin ja....Jasminen tulevan ruokalaan.

"Jasmine ilmesty taas kouluun." Evelyn toteaa tuhahtaen.

"Etkö pidä Jasminesta?" Jackson kysyy tunkien ruokaa suuhunsa.

"No en. Eikä pidä Juliakaan. En tajua miksi pojat hengaavat hänen kanssaan. Hirveä riesa." Evelyn sanoo ja katsoo tuimasti Jasminea. Minä naurahdan ja Evelyn siirtää katseensa minuun ja sanoo "ihan tosissaan." Minä pudistelen päätäni ja pian ne saapuvat pöytään. Connor istahtaa viereeni ja Jasmine yllättäen Connorin viereen. En voi kyllä syyttä häntä yrityksen puutteesta. Hän se kyllä jaksaa yrittää.

Käteni lepää pöydällä tarjottimen vieressä ja tunnen kuinka Connor yrittää tarttua siihen. Vedän käteni kumminkin nopeasti pois ja lasken sen syliini. Käännyn varovasti katsomaan Connoria ja hän näyttää loukkaantuneelta. Hän nousee ylös ja jättää tarjottimensa pöytään. "Connor?" Jasmine ja Ethan huutaa hänen peräänsä. Jasmine on nousemassa, mutta minä ehdin ensin. "Minä menen." Sanon ja lähden juoksemaan ruokalasta pois.

Saavun käytävään ja näen Connorin juuri kääntyvän nurkan taakse. Juoksen sinne ja Connor on jo lähempänä. "Odota Connor." Huudan ja juoksen hänet kiinni.

"Mitä? Oletko aivan varma? Jokuhan voi nähdä meidät."

"Älä viitsi." Sanon ja yritän tavoittaa hänen katsettaan.

"Miksi sinä häpeät minua?"

"Mitä? Oletko aivan tosissasi? Jackson oli siinä pöydässä. Hän ei saa tietää mitään."

"Miksi? Miksi hän ei saa tietää mitään?" Connor kysyy ja katsoo minuun viimeinkin.

"Koska hän asuu isieni kanssa ja hän voi kertoa heille."  Sanon ja käännä katseeni nolona pois. Pakkoa sanoa, että tämä on noloa. Minua pelottaa, että isäni saavat tietää Connorista. Mitähän Connor minusta nyt ajattelee?

"Ja isäsi ei saa tietää koska...?" Connor aloittaa ja odottaa minun päättävän lauseen.

"Koska he eivät varmastikaan hyväksyisi sinua! He eivät millään meinanneet hyväksyä Lukea, joka on hyvä koulussa, ystävällinen-"

"Naistenhakkaaja." Connor sanoo.

"No isät eivät tiedä sitä. Ja sitäpaitsi en edes tiedä mikä tämä meidän juttu on." Sanon ja lasken katseeni alas. Suljen silmäni visusti kiinni ja odotan Connorin sanovan jotain, mutta sen sijaan, että sanoisi jotain hän tarttuu leukaani ja nostaa sen pystyyn. Minä avaan silmäni ja kohtaan Connorin ruskeat silmät.

"Mitä sinä halut meidän jutun olevan?" Connor kysyy neutraalisti silmiäkään räpäyttämättä. Minä tunnen taas kerran kuinka hengitykseni tihenee ja sydämeni lyö nopeammin.

"M-mitä sinä?" Kysyn takellelen kun en keksi muutakaan sanottavaa.

"Minä kysyin ensin."

"En tiedä. En tiedä haluatko sinä seurustella vai vaan hengata. Tai jotain sellaista. Tämä tietämättömyys saa minut hulluksi." Sanon ja korotan ääneni epätoivoiseksi viimeiseen lauseeseen.

"Olisit vaan kysynyt." Connor sanoo. "Julia minä en halua vaan 'hengata'. Haluan olla enemmän." Connorin sanat saavat hymyn pakostakin nousemaan huulilleni.

"Niin minäkin." Sanon ja hänen huulilleen tulee myös hymy. Connor työntää minut seinään ja suutelee minua. Käytävällä ei onneksi näy ketään.

"Eli-"

"Me seurustellaan." Connor päättää lauseen ja on lähdössä, mutta kiskaisen hänet takaisin.

"Tule käymään illalla. Minulla on asiaa."

****

Viiden aikaan ovikello soi ja rynnistän avaamaan sen. Connor seisoo oven takana ja kutsun hänet sisään.

"Nii tuota....voitaisiinko me pitää tämä näin aluksi meidän kahden välisenä? Haluan odottaa oikeaa aikaa ja kertoa sitten isille."

"Okei." Connor vastaa ja retkahtaa sohvalle istumaan. Minä kipitän hänen viereensä ja tutkailen häntä silmilläni. "Onko varmasti? Lupaan kertoa pian." Sanon ja tartun Connoria kädestä. Hän säpsähtää hieman ja kääntyy sitten katsomaan minua.

"On on. Voinko jäädä yöksi?"

"Taasko?"

"No voin minä lähteäkin." Connor sanoo.

"No etkä lähde. Jäät, mutta saat kyllä käydä ensin kotonasi." Sanon ja Connor nostaa kulmaansa. "Siis käyt hakemassa vaatteet ja hammasharjan."

"No minäpä käyn." Connor sanoo huokaisten dramaattisesti ja nousee ylös, mutta minä vedän hänet takaisin sohvalle. "Mutta ensin haluan jutella yhdestä asiasta." Sanon ja suljen silmäni keräten rohkeutta. "Mitä sinä käytät?"

"Mitä?" Connor kysyy, kun ei olisi uskonut korviaan.

"Tai siis esim, silloin kun toin sinut tänne ensimmäisen kerran, olit ottanut muutakin kun alkoholia. Vai olenko väärässä?" Kysyn ja tunnen Connorin kehon jännittyvän vieressäni.

"Et. Minä käytän tai käytin. Miten sen nyt ottaa." Connor sanoo hiljaisesti ja yrittää välttää katsekontaktiani. Minä tartun hänen leuastaan ja pakotan hänet katsomaan minua.

"Mitä tarkoitat?"

"Minä käytin silloin kokaa. Tai käytän vieläkin, mutta paljon harvemmin. Se auttaa viemään ajatukset muualle. Mutsi on lähettäny mut kerran vieroitukseen, mutta ei se vittuakaan auttanu. Karkailin vaa. Ethanki on auttanu mua paljon. Se on välillä pölliny kamaa multa ja näin jälkikäteen kiitokset sille siitä. Ja sittenku sä tulit mun elämään kokan käyttö on jääny vähemmälle. Sen tarkotus on saaha ajatukset muualle, enkä mä sitä tarvii ku sä viet mun ajatukset muualle." Connor sanoo kaikki yhteen pätkään, enkä ajatellut että hän avautuisi näin helposti. Ajattelin, että saan väitellä hänen kanssaan ikuisuuden.

"Miks sun pitää saada ajatukset pois? Mistä?" Kysyn ja Connor pudistaa päätään.

"En ole vielä valmis puhumaan siitä. Voinko kertoa joskus myöhemmin?" Connor kysyy ja minä nyökkäilen. Vedän Connorin halaukseen ja se tuntuu kestävän ikuisuuden.

Viimein vetäydyn ja tavoitan Connorin katseen. Hymyilen hänelle ja sanon. "Kerrot sitten, kun olet valmis. Minä odotan."

Connorinkin kasvoille leviää hymy ja hän siirtää molemmat kädet poskilleni, katsoen minulla samalla silmiin. "Sinä olet kaikkein paras vaikutteeni. Minä tarvitsen sinua. Sinä olet hyvä. Minä tarvitsen hyvyyttä elämäni. Koska ilman sitä.....pimeyttä on liikaa."

****

💋Kiitos kun luit!💋

XOXO Oona