Surprising love//IN FINNISH

13.

Words 1007
****
Sunnuntaina odotan isien talon eteisessä Jacksonia. Hän on todella hidas. Hän meni yläkertaan 20min sitten ja sanoi tulevansa kohta. Ja paskat. Hänellä on 'kohta' sanasta eri mielikuva, kun minulla. "Millon hän oikein tulee?" Kysyn isältäni, joka saapuu myös eteiseen.

"Eiköhän hän kohta tule." Isä sanoo ja taputtaa minua olkapäälle.

"Joo. Hänellä on eri käsitys sanasta kohta." Tuhahdan ja ristin kädet rinnalleni. Samalla hetkellä kuulen räminää portaista ja käännyn katsomaan niiden suuntaan. Jackson näyttää suoraan sanottuna helvetin hyvältä. Käännän pääni nopeasti pois ja odotan Jacksonin laittavan kengät jalkaan.

"Mennäänkö me?" Jackson kysyy kyllästyneenä ja käännyn katsomaan häntä. Hän on avannut jo ulko-oven ja siirtyy ulos. Seuraan häntä pihalle ja lähdemme kävelemään keskustaan.

Hetken hiljaisuuden jälkeen avaan suuni. "Käykö jos kutsun kaverini myös?" Kysyn varovasti ja käännyn katsomaan Jacksonia. Hänen ilmeensä ei värähdäkkään. "Ihan sama."

"Okei." Sanon ja kaivan puhelimen taskustani. Otan Eveylnin numeron ja soitan. "Hei, pääsisitkö minun ja Jacksonin kanssa kaupungille?" Kysyn.

"Toki, mutta kuka vittu on Jackson?" Evelyn kysyy.

"Onko minun pakko selittää tämä koko juttu puhelimessa?" Kysyn epätoivoisena. En todellakaan haluaisi.

"Joo, jos haluat, että tulen." Evelyn sanoo ja voin tuntea miten hän virnuilee.

"Sinä olet ilkeä." Sanon, mutta alan selostaa hänelle koko juttua tiivistettynä.

"Onko hän söpö?" Evelyn kilju puhelimen toisesta päästää ja käännyn katsomaan nopeasti Jacksonia. Hän ilmeiseti kuuli, koska virnuilee omahyväisesti. "Mennäänkö me vaikka jonnekin kahville?" Kysyn vaihtaen aihetta.

"Tulossa jo." Evelyn sanoo ja painaa luuria.

****

Odotamme Jacksonin kanssa kahvilan ulkopuolella Evelyniä. Pian näen Evelynin kävelevän meitä päin, mutta hän ei ole yksin. Ethan ja Connor on myös mukana. Miksi helvetissä hekin ovat mukana? Ei Ethan haittaa. Hän on oikeasti tosi mukava, mutta Connor....hän olisi voinut jäädä pois.

Vedän kasvoilleni teennäisen tekohymyn ja tervehdin kaikkia. Jackson ja muut esittäytyvät toisilleen. Menemme kahvilaan sisälle ja tunnen Connorin polttavan katseen itsessäni. En anna sen häiritä vaan valitsen meille loosin ja menen ikkunan viereen istumaan. Connor tulee minua vastapäätä ja Ethan ja Evelynin hänen viereensä. Jackson minun viereeni.

"Kuka käy tilaamassa?" Kysyn.

"Minä voin." Evelyn sanoo ja nousee ylös.

"Minä tulen myös." Ethan sanoo ja nousee itsekin ylös. "Mitä kukin ottaa?" Ethan vielä kysyy ja kaikki tilaamme kahvit.

Kaksikon lähdettyä, pöytään laskeutuu kiusallinen hiljaisuus. Tunnen Connorin polttavan katseen vieläkin itsessäni ja en todellakaan ole kääntämässä päätäni. Jackson puolestaan katsoo meitä uteliaana.

Kaksikolla tuntuu menevän ikuisuus. Joko täällä on todella hidas henkilökunta tai he viivyttelevät tahallaan pitkään. Minä en enää kestä vaan sorrun. "Voisitko oikeasti lopettaa? Tuo on todella häiritsevää." Sanon Connorille ja käännyn katsomaan häntä.

"Mikä?" Hän kysyy mahdollisimman viattomasti ja virnistää minulle. Voi luoja hän ottaa minua päähän. Pöydän alla potkaisen Connoria jalkaan "Au." Hän inahtaa ärtyneenä. Samalla Evelyn ja Ethan tulevat pöytään kahvien kanssa ja katsoo meitä oudosti.

"Noo... Jackson, tulet siis New Yorkista." Evelyn sanoo ja kietoo kädet kahvikuppinsa ympärille samalla luoden katsekontaktin Jacksonin kanssa.

"Joo." Jackson vastaa mahdollisimman lyhyesti ja tylysti. Nyt minä puolestaan potkaisen häntä jalkaan ja Jackson mulkaisee minua.

"Oliko kiva muuttaa tänne?" Evelyn jatkaa kyselyään.

"No miten sen nyt ottaa." Jackson vastaa ilmeisesti mahdollisimman ystävällisesti. Evelyn hymyilee hänelle ja jatkaa kyselyään.

****

Loppujen lopuksi vietämme monta tuntia kahvilassa jutellen ja juoden kahvia. Ethan piti keskustelua ylä melkein koko ajan. En tajua miten sillä jätkällä on niin paljon asiaa. Minulla ja Connorilla oli silmäpeliä koko pari tuntisen ajan.

Tällä hetkellä olemme lähdössä kahvilasta ja nousemme loosista ylös. "Onko sinulla hetki?" Connor kysyy ja vetää minut sivummalle. Menemme syrjään vessojen luo ja käännyn katsomaan Connoria odottavasti. "No? Minun pitäisi mennä tekemään läksyjä."

"Kuka ihme toi jätkä on?" Connor kysyy ja katsoo minua silmiään siristellen.

"Siis oletko sinä ollut tämän pari tuntisen jossain horroksessa tai jotain?" Kysyn kohottaen kulmiani.

"Oletpa sinä nyt hauska." Connor sanoo ja tulee lähemmäksi minua. "Näetkö sinä miten hän katsoo sinua?" Hän kysyy ja siirtää katseensa silmiini.

"Täh? Oletko sinä mustasukkainen?" Kysyn vittuillen ja Connor katsoo minua tiiviisti silmiin. Tunnen, että voisin sulaa tähän paikkaan. Tuossa katseessa on vaan jotain. Connor lähestyy minua ja painaa huulensa minun omilleni. Suljen silmäni ja vastaan suudelmaan epäröiden. Connor painaa minut vessan ovea vasten ja painaa itsensä minua vasten. Irtoudumme hetken päästä toisistamme vetämään happea ja tuijotamme toisiamme silmiin.

Connor mitään sanomatta kääntyy ja lähtee kävelemään muiden luo. "Connor!" Huudan hänen peräänsä, mutta tuo ei pysähdy. Siis tuo mies tai oikeastaan poika, käy todella hermoilleni tällä hetkellä. Miksi hänen pitää aina lähteä? Tosin toissapäivänä se olin minä,joka lähti, mutta kuitenkin.

Lähden Connorin perään ja saavutan hänet. Käännän hänet ympäri ja katson häntä tuimasti. Olen jo sanomassa hänelle pari valittua sanaa, mutta hän nyökkää päätän oikealle ja käännyn katsomaan. Kaikki seisovat siinä ja katsovat meitä uteliaina. "Mennäänkö?" Kysyn, osoittaen kysymyksen Jacksonille. Jackson on hetken hiljaa, mutta nyökkää sitten. "Nähdään huomenna." Tokaisen nopeasti ja kipitän pihalle, Jackson perässä.

"Haittaako vaikka me käytiin vaan tuolla kahvilla? Vai haluatko käydä vielä jossain?" Kysyn ja toivon todella, että pääsen kotiin. Minun pitää tehdä läksyt huomiselle.

"Ei tarvii." Jackson sanoo ja rupeaa kaivamaan taskuaan. Pian hän vetää sieltä esiin tupakka-askin ja laittaa tupakan huuliensa väliin. "Onko sinun ihan pakko?" Kysyn ja huidon kädellä savuja, jotka tulivat naamalleni.

"Pakko nyt vaan kestää." Jackson sanoo ja vetää savua keuhkoihinsa.

"Voi luoja, kun voi olla rasittava." Sanon ja lähden kävelemään Jacksonin edelle. En halua, että tupakan hajuu jää minun takkiini.

"Tarkoitat varmaan komea." Jackson sanoo ja kirii minut kiinni. Hän puhaltaa savut tahallaan minuun päin. "Onko sinun ihan pakko puhaltaa ne minuun? En halua haista tupakalle." Tiuskaisen ja mulkaisen Jacksonia.

Loppu matkan isien talolle kuluu hiljaisuudessa, lukuunottamatta kiviä joita Jackson sillon tällöin potkii.

"Isä vie meidät sitten aamulla, että nähdään silloin." Sanon ja käännyn, mutta Jackson vielä sanoo. "Etkö tule sisälle?"

"En. Nähdään." Sanon ja lähden kävelemään kotia kohti. Vielä ei ole pimeää, joten päätän mennä metsän kautta. Polkuani kävellessä minulle tulee mieleen minun ja Connorin ensitapaaminen. Kumpikaan ei tykännyt toisistaan alussa. Tai en tiedä tykkääkö vieläkään. Vaikka tämä kirpaisee, myönnän tämän silti. Minä oikeasti pidän Connorista. Hänen katseensa, hänen pienet eleensä, hänen äänensä ja ennenkaikkea hänen huulensa. Ne tuntuvat uskomattoman hyviltä minun huulillani. Hänen katseensa alla tunnun olevan sulaa vahaa. Mutta tunteeko Connor mitään? Ehkä, tai siis miksi muuten olisimme suudelleet niin monesti? Siinä vasta pulma.

****

💋Kiitos kun luit!💋

XOXO Oona