Surprising love//IN FINNISH

23.

Words 1010
****
Minä juuri sanoin sen. Sanoin, että rakastan häntä. Tosin sehän on totta, mutta en tiedä sanoinko tuon liian aikaisin. Katson Connorin hämmentynyttä ilmettä, mutta olen varma että näen hänen katseessa iloa.

Hiljaisuus on vallinnut välillämme ehkä kymmenen sekunttia, mutta se tuntuu monelta minuutilta. Ehkä minun olisi pitänyt sittenkin odottaa ja kertoa myöhemmin. Tämä ei kyllä tosiaan ollut paras aika kertoa.

Yhtäkkiä minusta tuntuu, että tukehdun tänne. Täällä on tosi kuuma tai siltä ainakin tuntuu. Mietin pääni puhki, että miten pääsen tästä tilanteesta pois. Odotanko, että Connor vasta vai lähdenkö vaan pois koko huoneesta.

"Nii minäkin sinua." Connor sanoo ja nostan helpottuneen katseeni maasta häneen. Kasvoilleni nousee myös helpottunut hymy ja Connor lähtee kävelemään minua kohti. Hän kävelee eteeni ja iskee huulet huulilleni.

Connor nostaa minut syliinsä ja lähtee kävelemään sokkona makuuhuoneeseeni. Connor laskee minut varovasti pedilleni ja kapuaa itse päälleni. Hän rupeaa suutelemaan kaulaani ja hänen kätensä hapuilee paitani reunuksella. Hän kohottaa katseensa minuun kysyvästi ja minä nyökkään hänelle.

****

Rauhaamme häiritään taas, kun ovikello soi. En ole kuulevinaankaan vaan hautaudun syvemmälle Connorin kainaloon. "Etkö meinaa avata?"

"Ei siellä varmasti ole kukaan tärkeä." Mutisen ja vedän peiton korviini. Mutta ovikello jatkaa soimistaan. Huokaisen turhautuneena ja nousen etsimään alusvaatteitani. Puen päälleni vielä Connorin t-paidan, joka on onneksi minua puoleen reiteen.

"Ei se kyllä voi olla kumpikaan iseistä." Totean, kun marssin huoneestani pois. Kävelen ovelle ja avaan sen enempää miettimättä. Oven takana Jackson seisoo matikankirja kädessään.

"Toin tämän." Hän sanoo virnistäen ja kävelee sisälle.  Suljen oven ja jään katsomaan Jacksonia, joka seisoo parin metrin päässä minusta.

"Mistä tiedän missä asun?"

"Isäsi kertoivat osoitteen." Jackson sanoo ja samalla hetkellä makkarini ovi aukeaa ja Connor tulee eteiseen pelkät bokserit jalassa. Katson häntä silmät pyöreinä ja naamani on varmasti aivan punainen. Siirrän katseeni Jacksoniin, joka ei enää näytä niin iloiselta.

"Oisit voinu laittaa paidan päälle."

"Totta, mutta minun paitani sattuu olemaan sinun päällä." Connor toteaa ja osoittaa paitaa päälläni.

"Hups." Saan päästettyä suustani ja minusta tuntuu, että näytän paloautolta. "Menetkö takaisin? Tulen ihan kohta." Connor nyökkää ja menee takaisin makkariin, laittaen oven perässään kiinni.

Suljen silmäni visusti kiinni ja hieron kädelläni otsaani. Voi luoja tämä on noloa. "Kiitos, että toit tämän." Sanon ja nappaan kirjani. Lasken sen lipaston päälle, jossa puhelimeni myös lepää.

"Oikeasti?" Jackson kysyy, kun saa viimein avattua suunsa.

"Ole kiltti äläkä kerro iseille. Kerron heille aivan pian." Anelen Jacksonia.

"Minä luulin, että et ole millään tavalla kiinnostunut Connorista. Hän ei oikeasti ole hyvää seuraa kaltaisellesi tytölle."

"Mitä? Minä tiedän mikä on minulle sopivaa seuraa ja mitä tarkoitat 'minun kaltaisillani'?" Kysyn häneltä kädet puuskassa ja Jackson näyttää olevan, kuin kala kuivalla maalla.

"Mi-" Jackson aloittaa, mutta keskeytän hänet. "Voitko nyt lähteä? Minun pitää tehdä huomiselle vielä läksyt." Sanon ja Jackson seisoo hetken paikoillaan, mutta panee kuitenkin tossua toisen eteen ja pian ulko-ovi kolahtaa.