Surprising love//IN FINNISH

9.

Words 1216
****
"Nyt kyllä kerrot." Evelyn vaatii tullessamme koulun ovista sisälle. Connor ja Ethan jäivät tupakkapaikalle. Evelyn haluaa varmasti tietää siitä Connorin eilisestä kommentista.

"Ei siinä ole mitään." Valehtelen ja nopeutan kävelytahtiani.

"Connor on ollut luonasi? Eikö olekin?" Evelyn kysyy toteamalla.

"Okei. Se oli perjantai-iltana hakattuna siinä kaupan lähellä ja mä autoin sitä. Toin sen kotiin ja puhistin sen ruhjeet. Se oli kännissä ja nukahti sit heti. Aamulla ku heräsin se oli poissa." Selitin yhtään valehtelematta. Jätän kumminkin kertomatta, että se kusipää oli luonani yötä myös lauantaina.

"Onko siinä kaikki?" Evelyn kysyy tietävästi virnuillen.

"Oli. Jos yrität vihjailla, että tapahtuiko jotain niin ei todellakaan. Eikä tule koskas tapahtumaan." Sanon ja saavumme luokan eteen.

"No jos olet ihan varma." Evelyn sanoo eikä virne häviä hänen kasvoiltaan.

"No entäs sinä ja Ethan? Näytät aika väsyneeltä." Sanon ja nyt on minun vuoroni virnuilla.

"Mitään ei tapahtunut. Me juteltiin koko yö. Tiedän, että me tavattiin vasta, mutta tuntuu että olisin tuntenut hänet monta vuotta." Evelyn sanoo huokaisten.

"Sinä koit sen yön." Sanon innoissani ja Evelyn katsoo minua kulma koholla. "Siis te juttelette koko yön toisistanne. Minä en varmaan ikinä tule kokemaan sitä. Kerran Luken kanssa juttelimme yöllä puhelimessa, mutta kesken kaiken hän nukahti."

"Joo. Muistan, kun kerroit siitä." Evelyn sanoo ja nauraa muistolle.

"Siitä mulkusta puheen ollen." Sanon happamasti ja katson Evelynin olan yli luokan eteen saapuvaa Lukea. Evelyn vilkaisee itsekin ja tuhahtaa niin kovaa, että Lukekin katsoo meitä kysyvästi.

"Et sitten puhu sille mitään." Evelyn sanoo ja katsoo minua tiukasti. Joo, ihan kun rupeaisin juttelemaan hänen kanssaan. "Joo, en todellakaan." Keskiviikko-aamuisin istun kemian tunnilla Luken vieressä. Tästä tulee varmasti loistava tunti.

****

Luke tökkii minulla ja käännän äkäisenä katseeni häneen. Haluaisin keskittyä tähän tuntiin. Katson häntä kysyvänä ja Luke näyttää anteeksipyytävltä ja katuvalta. "Voidaanko me puhu tunnin jälkeen?"

"Ei voida." Sanon ja käännän katseeni takaisin opettajaan. Luke kumminkin tökkii minua uudelleen. Tuhahdan ja saan sillä pari riviä takana istuvan Evelynin huomion. "Ole niin kiltti. Yksi minuutti."

"Okei. Saat tunnin jälkeen yhden minuutin." Sanon ja käännyn katsomaan hämmästyneen näköistä Evelyniä. Katson häntä 'kerron myöhemmin-ilmeellä'.

"Eli siis nämä seuraavat aiheet käsitellään esitelminä. Vieruskaveri on parinne ja ensi viikolla kukin pari pitää esitelmän. Jaan seuraavaksi aiheet." Opettaja sanoo ja rupeaa luettelemaan aiheita pareille. "Julia ja Luke teille ionisidos."

"No tuletko minä sinun luo?" Luke kysyy ja kääntyy katsomaan minua.

"Et todellakaan. Minä teen tämän vaikka yksin. Lisään siihen vaan sinun nimesi." Sanon ja katson kelloa, jonka pitäisi kohta soida.

"Minä haluan tehdä sitä myös." Luke väittää vastaan ja käännyn varmaan sadatta kertaa tällä tunnilla katsomaan häntä. "Tee se sitten yksin. En halua tehdä sitä kanssasi. Okei?" Luke ei sano mitään ja on onneksi hiljaa viimeiset minuutit.

Kello soi ja syöksyin luokasta ulos ensimmäisten joukossa. Joku tarttuu käteeni luokan ulkopuolella ja on vaikea arvata kuka. Käännyn katsomaan Luken kasvoja ja näen Evelynin tulevan vauhdilla. "Näpit irti Juliasta."