Surprising love//IN FINNISH

29.

Words 1023
****
Ovikello soi uudestaan ja minä tajuan viimein nousta ylös. "Nouse nyt sinäkin." Sanon Jacksonille ja hän nousee vaivalloisesti ylös.

Kävelen ulko-ovelle ja avaan sen. Connor seisoo oven takana iloisesti ja suutelee minua samantien. Jackson yskäisee takanamme ja Connor irtautuu. Hän kohottaa minulle kulmiaan ja Jackson kävelee meidän ohi.

"Miksi tuo oli täällä?" Connor kysyy tullessaan sisään ja laittaen oven kiinni.

"Connor mun pitää kertoo sulle jotain. Lupaa kuunnella mua loppuun asti." Sanon vakavasti ohittaen hänen äskeisen kysymyksen. Connor nyökkää pienesti ja seuraa minua olohuoneeseen.

"Minä-" aloitan ja teen pienen katsekontaktin Connorin kanssa, mutta käännän katseeni kuitenkin lattiaan. "Jackson suuteli minua koulussa ja minä vastasin siihen."

Sen sanottuani en uskalla kohottaa katsettani. Kuulen Connorin hengityksen, mutta hän ei sano hetkeen mitään. "Ja nytkö hän oli täällä panemassa?" Connor kysyy ja minä käännän järkyttyneen katseeni häneen.

"Ei todellakaan!" Huudan hänelle ja nyt puolestaan Connorin katse on hämmentynyt. Mutta miksi? Hänen ilmeensä pitäisi olla vihainen. Hänen pitäisi olla aivan raivoissaan minulle.

"Hän tuli tänne puhumaan. Minä sanoin hänelle, että minulla voi olla ihan pieniä ja olemattomia tunteita. Sen lisäksi sanoin, että rakastan sinua ja haluan olla sinun kanssasi." Sanon ja katson Connoria koko ajan puhuessani.

"Minun on pakko saada viiva." Hän sanoo ja nousee ylös. Hän kävelee ripein askelin eteiseen ja minä kerrassaan jäädyn aivan paikalleni. Vasta silloin, kun kuulen hänen laittavan kenkiä jalkaansa nousen ripeästi ylös. Menen juoksujalkaa eteiseen ja tartun Connorin käteen.

"Et tasan mene." Sanon ankarasti, mutta kuulen aivan selvästi äänessäni pelokkuutta.

"Elä yritä estää minua, Julia." Connor sanoo vihaisena ja riuhtaisee kätensä irti. Hän avaa oven ja paukauttaa sen kiinni.

Minä katson monta minuuttia vielä ovea, jonka Connor pamautti kiinni. Ehkä toivoen, että hän palaisi. Lopulta luuhistun seinää vasten ja ensimmäinen kyynel valuu silmäkulmastani.

****

"Moi. Oisko sulla antaa mulle Ethanin numeroo?" Kysyn Evelyniltä puhelimessa. Olen yrittänyt saada Connoria kiinni monta tuntia, mutta hän ei ole vastannut. Niinpä päätin kysyä Ethanin numeroa.

"Joo. Mihin sä sitä?" Evelyn kysyy ja minä huokaisen.

"Käykö, että selitän myöhemmin? Voitko vaan lähettää sen?" Kysyn ehkä vähän liian tylysti.

"Okei." Evelyn sanoo ja suljen puhelimeni. Pian se kilahtaa viestin merkiksi ja soitan välittömästi Ethanille.

"Moi. Julia täällä. Ootko sä kuullu mitään Connorista?" Kysyn, toivoen että Connor on mennyt Ethanin luo.

"En. Onko joku hätänä?"

"Joo. Connor lähti mun luota kohta kolme tuntii sitten ja sano, että se tarvii viivan."

"Se helvetin idiootti." Ethan mutisee ilmeisesti itselleen. "Mä meen ettii sitä jätkää. Pidä puhelin siinä lähettyvillä." Ethan sanoo ja lyö luurin korvaan, ennenkuin kerkeän vastata.

****

Kuuden aikaan aamulla havahdun ovikellon ääneen. Lähden haparoiden ja väsyneenä ovelle. En ole nukkunut viime yönä yhtään. Olen koko ajan odottanut Ethanilta tai Connorilta viestiä tai soittoa. Mitään ei ole kuulunut.