Nimettömien enkelten muistot onnesta

13. OSA

A/N: Ette arvaa, kuinka fiiliksissä olin, kun Lana Del Rey julkas uuden levyn elokuussa!! (Viimein!)

Ylhäällä oleva kuva oli muuten alkujaan yksi vaihtoehto kansikuvaksi :)

Mutta sen pidemmittä puheitta päästän teidät sukeltamaan kahdeksannen luokan hiihtolomalle, jolloin Lumemaat lomailivat Thaimaassa -->

Jasmine levitti päivän kolmatta aurinkorasvakerrosta iholleen. Kaikista uv- ja aurinkosuojista huolimatta hän oli saanut poltettua ihonsa kauniin jokiravun punaiseksi. Nukkuminen oli yhtä tuskaa, joten hän ei malttanut odottaa, miltä sauna tuntuisi, kunhan he joskus pääsisivät takaisin kotiin. Ehkä hän joutuisi odottamaan ensin pari viikkoa, ennen kuin uskaltautuisi löylyihin.

"Jasmi, tuu kattomaan!"

Hän kohotti katseensa veljeensä, joka seisoi polvia myöten vedessä ja tihrusti pohjaan.

"Mitä siellä on?"

"Merimakkaroita!"

Jasmine naksautti rasvapurkin kiinni ja heitti sen pyyhkeen päälle lavitsalle ja suuntasi askeleensa vaalean hiekan läpi vesirajaan. Hän ei ollut eläessään nähnyt vielä niin kaunista vettä: se oli täydellisen kirkasta, joten pohjan saattoi nähdä vielä syvemmältäkin. Ja mikä parasta, se oli lämmintä kuin linnunmaito.

"Katso, eikö olekin söpöjä." Jasmine katsoi veljensä osoittamaan suuntaan ja näki pohjassa kaksi mustaa ja paksua merimakkaraa. Söpö ei kyllä ollut ensimmäinen adjektiivi, joka hänelle tuli niistä mieleen. Ne näyttivät ennemmin ällöttäviltä...

"Voisikohan tommosen viedä matkalaukussa Suomeen?"

"Mä kyllä käräytän sut tullille, jos edes yrität", mustatukkainen uhkasi happamana, johon Nikodemus mutristi suutaan ja tokaisi: "Miks sun pitää olla aina tommonen tylsimys?"

Jasmine tyytyi vain hymähtämään ja palasi takaisin makuualustalleen aurinkovarjon alle. Hän nosti kirjan nenänsä eteen ja antoi itsensä upota täysin sen maailmaan. Enää päivä tätä paahtavaa hellettä ja sitten hän pääsisi takaisin talviseen Suomeen. Takaisin Joelin luokse. Hänen ihonsa meni kylmille väreille ajatuksesta.

"Mulla on nälkä, palataan takas hotlalle", Nikodemus ilmoitti tunnin päästä ilmestyen suolavettä valuvana hänen ylleen. Jasmine nyrpisti nenäänsä ja pisti kirjan äkkiä suojaan pyyhkeen alle.

"Missä äiti ja isä on?"

"Altaalla varmaan, en mä tiedä. Mä haluun nyt kuitenkin ranskiksia ja kylmän pirtelön, joten pakkaa kamppees."

Sisäisesti irvistäen Jasmine heitti tavaransa rantakassiin ja niin he lähtivät kohti hotellia. Oli ollut isän idea, että he saivat liikkua omin päin hotellialueella, kunhan pysyivät koko ajan yhdessä. Se oli ensin kuulostanut hyvältä idealta, mutta Jasmine oli nopeasti saanut huomata, miten vaativa Nikodemus oli täälläkin. Toisaalta, hän oli tyytyväinen, ettei veli ollut ollut yhtä paha, tiuskiva itsensä, joka hän viime kuukaudet oli ollut.

Heillä oli yhteinen huone heti vanhempien huoneen vieressä. Ilmalämpöpumppu oli viilentänyt ilman mukavan viileäksi, ja Jasmine kellahti loikoilemaan sängylle kädet ja jalat levällään, välittämättä hiekkamerestä, jonka jättäisi valkoisille lakanoille. Kummatkin kävivät pikaisesti suihkussa pesemässä meriveden pois iholtaan.

Kun Jasmine poistui kylpyhuoneesta hiuksiaan kuivaten, oli Nikodemus syventynyt puhelimeensa.

"Mitä kello on Suomessa tällä hetkellä?" tämä kysyi mietteliäästi.