Kun Jungkook putosi hevosen selästä, mikään ei ollut kuin ennen. Hän menetti kaiken: hevosensa, kävelykykynsä, unelmansa, vapautensa ja itsensä.
Onneksi Yoongi oli luvannut tulla ensi kesänä takaisin.
∆Jatko-osa kirjalle "Ride 'till I can't more"...
Oops! This image does not follow our content guidelines. To continue publishing, please remove it or upload a different image.
🦄 • 🦄 •🦄
Yoongi käänsi Dixien päättäväisenä suurelle ympyrälle ja istuutui hetkeksi harjoitusraviin, ennen kuin nosti kentän lyhyen sivun keskeltä laukan. Hän ohjasi voimakasta laukkaa kuolaimella liikkuvan ponin kohti maapuomia, joka oli vielä hetki sitten ollut matalana kavalettina. Yoongi kannusti Dixien pohkeillaan kohti puomia ja hetken ehti jo toivoa, että poni viimein suostuisi astumaan siitä ylitse kun se oltiin laskettu kavalettipalalta alas. Yoongi oli valmistumassa ponin hyppäämiseen sen jännittyessä, mutta tummanruunikko päättikin iskeä jarrut pohjaan juuri ennen puomia.
"Pidä kiinni!" Jimin huudahti kentän toiselta puolelta silmät pyöreinä, kun Dixie heittäytyi takajaloilleen päätään viskoen. Äkillisestä liikkeestä säikähtänyt Yoongi ehti nojautua tarpeeksi eteenpäin paksuun kaulaan, ettei olisi pyörähtänyt alas satulasta ponin ärtymyksen osoittamisesta.
"Ei tästä tuu mitään", Yoongi huokaisi turhautuneena Dixien peruuttaessa taaksepäin puomista niska jännittyneenä. Hän antoi tamman jatkaa matkaansa pitkällä ohjalla uraa pitkin ja hieroi kasvojaan pettyneenä. He olivat yrittäneet jo yli puoli tuntia saada Dixien hyppäämään edes yhden puomin yli, mutta poni ei suostunut millään yhteistyöhön.
"Olispa Taehyung täällä", Jimin mumisi itsekseen kerätessään Viikingin uudelleen kuulolle. Taehyung olisi varmasti osannut auttaa heitä Dixien ratsastamisessa, mutta poika oli eilen illalla lähtenyt Narrin kanssa tämän kauden ensimmäisiin kisoihin. Hän tulisi vasta huomenna takaisin, joten Jimin oli lupautunut auttamaan Yoongia aamu- ja iltatallissa, jotta hänellä ja herra Jeonilla ei olisi niin paljon hommaa.
Jimin rauhoitteli puomista innostunutta Viikinkiä muutamalla suurella pääty-ympyrällä kevyessä ravissa, ennen kuin nosti ponilla laukan. Jiminille oli helpotus, että Viikinki ei pelännyt puomeja samalla tavalla kuin Dixie. Tämä oli kuitenkin vasta ponin ensimmäinen kerta selästä käsin puomien totuttamiseen ja se oli mennyt paljon paremmin, kuin Jimin oli uskaltanut edes toivoa.
"Vikkestä tulee sulle vielä hyvä esteponi", Yoongi naurahti huvittuneena Jiminin yrittäessä jarruttaa jatkuvasti laukkaansa kasvattavaa Viikinkiä. Vuonohevonen ponnisti kunnollisella hypyllä maapuomin yli ja naurava Jimin sai innostuneen hevosen kiinni vasta pitkän sivun keskelle kääntämällään voltilla. Hän taputti hiirakon kaulaa kiitokseksi hyvästä työskentelystä valtava, ylpeä hymy kasvoillaan ja laukkasi vielä muutaman kierroksen saadakseen Viikingin laukan uudelleen vahvaksi ja kootummaksi.
Pojat päättivät lopettaa puomien kanssa sekoilun tältä päivältä ja jatkoivat ravia ympäri kenttää. Dixie rauhoittui ja asettui heti kun se tajusi, ettei sen tarvinnut enää ylittää pelottavia puomeja. Raskaasti huokaisten Yoongi katseli kentän yli Jiminin ja Viikingin työskentelyä. Ruuna oli kuin toinen hevonen verrattuna siihen likaiseen ja laihaan karvakasaan, joka tallille oli viime kesänä tuotu. Jimin todellakin oli tehnyt hyvää työtä Viikingin kanssa ja saanut muodostettua tuohon vahvan molemminpuolisen luottamuksen, josta Yoongi oli jopa hieman kateellinen. Hänkin olisi tahtonut itselleen oman hevosen, jonka kanssa synkkaisi noin hyvin.
