Kun Jungkook putosi hevosen selästä, mikään ei ollut kuin ennen. Hän menetti kaiken: hevosensa, kävelykykynsä, unelmansa, vapautensa ja itsensä.
Onneksi Yoongi oli luvannut tulla ensi kesänä takaisin.
∆Jatko-osa kirjalle "Ride 'till I can't more"...
Oops! Ang larawang ito ay hindi sumusunod sa aming mga alituntunin sa nilalaman. Upang magpatuloy sa pag-publish, subukan itong alisin o mag-upload ng bago.
🦄 • 🦄 • 🦄
Muutaman päivän paahtavan kuuman hellejakson jälkeen lämpötilat alkoivat viimein muistuttamaan inhimillisiä ja elo palaamaan takaisin tallille. Hevoset olivat saaneet viettää kuumuuden takia vapaapäiviä kuten myös työntekijät. Karsinoita ei ollut tarvinnut siivota kun asukkaat oltiin pidetty yötä päivää pihalla ja ratsastusta ei ollut voinut kuvitellakaan kärventävän kuuman auringon alla.
Jokainen oli tappanut aikaa omalla tavallaan. Herra Jeon oli etsinyt halpoja nuoria hevosia itselleen koulutettavaksi, sillä tällä hetkellä tallin kalusto koostui vain kesän ajan liikutettavista kisahevosista. Taehyung oli siivonnut satulahuonetta kuluneista tavaroista ja tilannut herra Jeonin luvalla uusia poisheitettyjen tilalle. Iltaisin hän oli istunut Jiminin ja herra Jeonin kanssa keittiön pöydän ääressä ja auttanut kunnianhimoista poikaa rakentamaan koulutusohjelmaa, jonka avulla Viikingistä saataisiin kuorittua oiva esteponi. Samalla pojat olivat sivunneet juhannusratsastusta, johon herra Jeon oli lopulta antanut luvan sillä ehdolla, että Jungkook saapuisi paikalle mönkijällä eikä nousisi kertaakaan hevosen selkään. Kaikki olivat olleet ikionnellisia herra Jeonin hyväksymisestä ja vieläpä siitä, että mies luotti heidät menemään jälleen ominpäinsä, vaikka viime vuonna reissu olikin hieman eskaloitunut.
Yoongi oli kuluttanut aikansa Jungkookin huoneessa. Poika oli ollut kovin kiukustunut ja järkyttynyt Sillistä, mutta Yoongin varovaisten huomautusten ja vinkkien avulla huomannut, etteivät läheiset olleet tarkoittaneet hänelle pahaa. Päinvastoin, he olivat halunneet saada Jungkookin kiinnostumaan uudelleen kävelyharjoittelusta ja löytämään jonkin syyn nousta joka aamu sängystä. Jungkook oli ollut pahoillaan itse vetämistään johtopäätöksistä ja pyytänyt ystäviltään anteeksi. Kaikki jaksoivat olla uskomattoman ymmärtäväisiä Jungkookia kohtaan, mistä hän oli sanoinkuvaamattoman kiitollinen.
Lisäksi Yoongi oli saanut ylipuhuttua Jungkookin harjoittelemaan kävelemistä juhannusvaellukseen vedoten. He olivat tehneet pieniä harjoitteita pitkin päivää ja jokaisen jälkeen maanneet palkinnoksi vierekkäin pitkään sängyssä. Jungkook jaksoi parhaimmillaan kävellä muutaman kerran huoneen ympäri hitaalla vauhdilla ennen kuin jalkoja särki vietävästi ja väsymys iski aaltona kipeän pään läpi, mutta pysyi positiivisena Yoongin tsemppauksen ansiosta.
"Tänään päästään viimein ratsastamaan!" Jimin intoili pomppiessaan riimu kädessään laidunta kohden Yoongi vierellään. Kello lähestyi viittä iltapäivällä ja vihdoinkin säätiedotuksia kyttäävä herra Jeon oli antanut luvan hevosilla ratsastamiseen. Aurinko porotti vielä korkealla taivaalla, mutta pihalla puhalsi raikas tuuli, jollaista oltiin kaivattu jo muutaman päivän ajan.
"Saakohan noita kiinni tuolta koskaan", Yoongi nauroi heilutellen narua käsissään. Hevoset olivat saaneet nauttia vapaudestaan suurella laitumella ja Yoongi epäili, etteivät ne antaisi kovin helposti ottaa kiinni.
"Toivotaan", Jimin hymähti astuen laitumelle sähköaidan välistä. Hyönteisiä laiskasti hännöillään huiskivat hevoset valpastuivat heti huomatessaan saaneensa seuraa ja lähtivät kuin yhteisestä sopimuksesta laukkaamaan vastakkaiseen suuntaan perä lentäen. Pojat katsahtivat toisiaan silmiään pyöritellen ja purskahtivat nauruun.
