Kun Jungkook putosi hevosen selästä, mikään ei ollut kuin ennen. Hän menetti kaiken: hevosensa, kävelykykynsä, unelmansa, vapautensa ja itsensä.
Onneksi Yoongi oli luvannut tulla ensi kesänä takaisin.
∆Jatko-osa kirjalle "Ride 'till I can't more"...
Ups! Ten obraz nie jest zgodny z naszymi wytycznymi. Aby kontynuować, spróbuj go usunąć lub użyć innego.
🦄 • 🦄 • 🦄
Taehyung loisti kuin Naantalin aurinko taluttaessaan puuskuttavaa luottohevostaan Narria kentältä tallille päin. Hän oli tunnin aikana käynyt muutaman kerran läpi viikonloppuna kisoissa esitettävän kouluohjelmansa ja suoriutunut siitä jokaisella kerralla paremmin, kuin olisi uskaltanut edes toivoa. Narri oli tänään toiminut täydellisesti hänen avuillaan ja Taehyung rukoili, että kisoissa hevonen kuuntelisi yhtä hyvin. Hän lähti hakemaan kesän ensimmäisistä kilpailuista voittoa avatakseen tulevan kisakautensa näyttävästi.
Taehyung talutti Narrin talliin ja riisui hikiseltä hevoseltaan varusteet. Hän kuunteli puolella korvalla Yoongia ja Jiminiä, jotka juttelivat hevosten uittamisesta. Taehyung oli luvannut Daisyn Yoongin ratsastettavaksi ja saanut itselleen vaihdossa Dixien. Poika ei malttanut odottaa, miltä tuntuisi ratsastaa koulukentillä mainetta niittäneellä tammalla. Hän oli kaavaillut käyvänsä Dixienkin kanssa läpi kouluohjelman siksi, että se iskostuisi mahdollisimman syvälle hänen muistiinsa.
"Muistakaa sitten olla varovaisia!" Taehyung huudahti satulahuoneesta kun Jimin ja Yoongi lähtivät viemään satuloimattomia hevosia kentälle. He lupasivat vanhemmalle käyttäytyvänsä siivosti, vaikka jokainen heistä tiesi uittoreissujen sisältävän vauhtia ja vaaran tunnetta. Yoongi oli innoissaan päästessään koittamaan kaunista arabialaista ensimmäisenä ihmisenä uimassa. Voisihan reissusta tulla katastrofikin, mutta ainakin se saisi ystävysten ajatukset pois huoneessaan kyhjöttävästä Jungkookista.
Pojat kävelyttivät hevoset kentälle ja nousivat lämpimän auringon alla paljaisiin selkiin istumaan. He kävelivät muutaman ringin pehmeällä hiekalla, ja Yoongi oli iloisesti yllättänyt, ettei Daisyn selkä tuntunut niin luiselta, kuin hän oli pelännyt. Tokikin arabialainen oli paljon kapeampi kuin ponimainen Dixie, mutta silti miellyttävä istua.
"Mä voin mennä edellä", Jimin totesi muutaman kierroksen jälkeen, ohjaten Viikingin ulos kentältä. Yoongi seurasi perässä ja antoi Daisyn kävellä kaula pitkänä kevyellä ohjastuntumalla vuonohevosen perässä. Hän vilkaisi taakseen talon ikkunaan ja oli näkevinään Jungkookin katselemassa heitä huoneestaan. Hetkessä siluetti oli kuitenkin kadonnut ja Yoongi tuli tulokseen, että oli nähnyt omiaan.
"Kävellään jonkin aikaa, tuskin Daisya ilman satulaa saa asettumaan raviin", Jimin hymähti katsahtaen olkapäänsä yli kysyvä ilme kasvoillaan Yoongiin. Blondi nyökkäsi syvään, hän ei jaksaisi tapella Daisyn kanssa väärästä askellajista. He jatkoivat matkaa pehmeällä polulla hiljaisuudessa, molempien päällimmäisenä ajatuksena Jungkook. Jos tuo vain olisi ollut mukana, matka olisi ollut täynnä puhetta ja iloa. Nyt tuntui kuin kaikki olisi vain synkkää ja masentavaa, vaikka elettiinkin aurinkoista kesäpäivää.
"Mä koitan tänään puhua Kookin kanssa", Yoongi mutisi hiljaisuuden venyessä sietämättömäksi. Jimin kääntyi uudelleen vilkaisemaan taaksepäin kulmat koholla.
