Kun Jungkook putosi hevosen selästä, mikään ei ollut kuin ennen. Hän menetti kaiken: hevosensa, kävelykykynsä, unelmansa, vapautensa ja itsensä.
Onneksi Yoongi oli luvannut tulla ensi kesänä takaisin.
∆Jatko-osa kirjalle "Ride 'till I can't more"...
К сожалению, это изображение не соответствует нашим правилам. Чтобы продолжить публикацию, пожалуйста, удалите изображение или загрузите другое.
🦄 • 🦄 • 🦄
Taehyungin paljastuksen jälkeen Yoongin oli ollut pakko ottaa illalla yhteyttä äitiinsä, vaikka tiesikin tuon olevan yövuorossa vuoroviikkojen vuoksi. Äiti oli vastannut väsyneen kuuloisena muutaman tuuttauksen jälleen, mutta piristynyt kuullessaan jälkikasvunsa olevan niin tohkeissaan. Hän vahvisti tiedon siitä, että herra Jeon oli saanut ylipuhuttua hänet siihen, että Yoongi saisi jäädä kesäloman jälkeen tallille töihin. Yoongi oli ikiotettu äitinsä suostumuksesta. Puhelun loputtua hän jäi makaamaan valtava hymy kasvoillaan sänkyyn. Mieli olisi tehnyt kovasti mennä kailottamaan ilosanoma Jungkookillekin, mutta he eivät hänen ymmärtääkseen olleet vieläkäänpuheväleissä.
Yön aikana Yoongi päätyi pitävänsä asian mahdollisimman pitkään yllätyksenä. Aamutallin yhteydessä hän mainitsi Taehyungillekin, jos tuo voisi olla kertomatta asiasta kellekään. Vanhempi lupasi hymyillen, että salaisuus pysyisi hänellä niin kauan, kuin oli tarvetta.
"Uskotko, että Taehyung lähtisi meidän kanssa tänään maastoon?" Jimin kysyi ensitöikseen raahatessaan ennen yhdeksää luunsa tallille. Tästä päivästä oltiin luvattu mukavan viileä ennen huomenna odottavaa sadetta, joten ratsastamaan ei ollut tarvinnut lähteä heti aamutuimaan.
"Voidaanhan me kysyä, se on satulahuoneessa", Yoongi hymähti olkiaan kohauttaen. Heidän oli tarkoitus mennä eilisen esteväännön jälkeen pitämään rennompi päivä maastossa. Taehyung istui satulahuoneessa hinkkaamassa Narrin kallista kisasatulaa satulasaippualla, vaikkei siinä nuorempien silmissä näkynyt yhden ainoaa likatahraa.
"Lähdetkö meidän kanssa maastoon?" Jimin uteli aneleva hymy huulillaan. Taehyung huokaisi syvään laskiessaan satulan käsistään otsa syvillä rypyillä huolesta.
"Lähtisin muuten, mutta herra Jeon halusi, että pidän Jungkookille tunnin", hän vastasi epäröivän hitaasti. Taehyung ei olisi halunnut alkaa valmentamaan Jungkookia vielä, mutta ei viitsinyt sanoa vastaan työnantajalleen. Jimin kohotti kulmiaan yllättyneenä.
"Jungkookia?" Hän toisti ystävien nyökytellessä. Yoongi nappasi nopeasti varusteet ja palasi tallin puolelle. Hän halusi olla pois näköetäisyydeltä kun Jungkook tulisi ratsastamaan. Yoongi ei uskonut, että pystyisi ilman sydämentykytyksiä seuraamaan nuoremman turhankin uhkarohkeaa ratsastusta.
"No, mennään näköjään kaksin sitten", Jimin totesi pujahtaessaan Viikingin karsinaan. Hän oli hämillään siitä, missä vaiheessa Jungkook oli sopinut isän kanssa riitansa ja vieläpä saanut ylipuhuttua tuon siihen, että sai ratsastaa. Toisaalta, Jungkookia parempaa suostuttelijaa ei voinut ollakaan.
Pojat harjasivat hiljaisuudessa hevosensa ja varustivat ne nopeasti. Yoongi laittoi varmuudeksi suojat Niksun jalkoihin, hänellä ei ollut aavistustakaan, mitä Jiminillä oli mielessä. He taluttivat hevoset kentälle, missä viileästi puhaltava tuuli pöllytti hiekkaa pilviksi ylös maasta. Yoongi nousi kentän laidalta penkiltä korkean Niksun selkään ja veti olkapäillään roikkuvan tuulitakin vetoketjun kiinni. Hevoset saivat kiertää käynnissä muutaman kerran uraa pitkin, kunnes lähtivät Viikingin johdolla astelemaan metsään.
