Kun Jungkook putosi hevosen selästä, mikään ei ollut kuin ennen. Hän menetti kaiken: hevosensa, kävelykykynsä, unelmansa, vapautensa ja itsensä.
Onneksi Yoongi oli luvannut tulla ensi kesänä takaisin.
∆Jatko-osa kirjalle "Ride 'till I can't more"...
Oops! Bu görüntü içerik kurallarımıza uymuyor. Yayımlamaya devam etmek için görüntüyü kaldırmayı ya da başka bir görüntü yüklemeyi deneyin.
🦄 • 🦄 • 🦄
Yoongi varmisti hämärässä huoneessa todennäköisesti miljoonatta kertaa, että kaikki tarvittava oli hänellä mukana repussa. Juhannusaaton aamuaurinko yritti tunkea tiensä ullakkohuoneeseen Yoongin suljetuista ikkunoista ja sai kevyen hymyn väsyneen pojan huulille. He olivat eilen vieneet suurimman osan tavaroista valmiiksi samaiselle viime vuoden puiden keskellä sijaitsevalle aukiolle odottamaan poikia leiriytyväksi. Juhannusaatoksi oli luvattu helteistä päivää, joten he olivat nousemassa ratsaille jo kuuden aikaan.
Blondi heitti repun selkäänsä ja petasi sängyn, ennen kuin hiipi narisevia portaita hiljaisessa talossa alas. Hän pysähtyi hetkeksi portaikon päähän katsomaan eteiseen ja käytävälle. Hetken empimisen jälkeen Yoongi päätti käydä kurkistamassa, josko Jungkook oli jo herännyt. Hän koputti hiljaa oveen ja joutui odottamaan vain muutaman sekunnin, kun hänet kutsuttiin sisään.
"Mä ajattelin vain tulla katsomaan, oletko sä hereillä", Yoongi selitti sängyssä makaavan Jungkookin ihmettelevälle ilmeelle astuessaan sisään tunkkaisen kuumaan huoneeseen. Mustahiuksinen hymyili hänen sanoilleen ja haukotellen levitti käsiään pyytäen halausta. Yoongi istahti sängylle ja kurkotti antamaan Jungkookille pikaisen halauksen.
"Oo sitten varovainen", Jungkook mutisi Yoongin olkapäätä vasten aidosti huolissaan. Yoongi ratsastaisi reissun herra Jeonin liikutushevosella Niksulla, joka oli valtavan kokoinen. Vaikka hän tiesikin ruunikon olevan hyväluonteinen, hän silti pelkäsi sen heittävän Yoongin selästään.
"Hyvä sun on sanoa, herra laukkakilpailu", Yoongi naurahti viitaten sanoilleen viime vuotiseen reissuun, kun Jiminin ja Jungkookin ratsuina toimineet hevoset olivat riistäytyneet poikien käsistä laukkaan ja vieneet heitä pitkän matkan metsän siimeksessä säikäyttäen jokaisen ratsastajista.
"Mutta joo, lupaan olla varovasti", Yoongi sanahti vakavoituen. Hän painoi pitkän suudelman Jungkookin huulille ja nousi sitten venytellen ylös sängystä. Mustahiuksinen saapuisi leiriytymispaikalle vasta myöhemmin mönkkärin kyydissä, joten pojan ei tarvitsisi nousta vielä moneen tuntiin. Yoongi arveli hikisen Jungkookin olevan hereillä huoneen kuumuuden takia, tuskin tuo vapaaehtoisesti makasi puoli kuudelta aamusta silmät auki sängyssään.
"Nähdään myöhemmin", Yoongi vielä hymähti sulkiessaan Jungkookin oven perässään kiinni. Hän harppoi eteiseen vetämään ratsastuskengät jalkaansa ja nappasi kypärän mukaansa astuessaan ulos. Pihan yllä leijui vielä mukava aamukaste, jonka Yoongi arveli haihtuvan nopeasti pois päivän päästessä kunnolla vauhtiin. Ilma oli vielä toistaiseksi miellyttävän viileä ratsastettavaksi.
Yoongi pelmahti talliin, jossa Taehyung ja Jimin olivat jo hoitamassa hevosiaan. Taehyung oli pitkän pohtimisen jälkeen päättänyt ottaa silmäteränsä Narrin mukaan, vaikka juhannuksen jälkeisenä alkavana viikkona ratsukkoa odottaisi uudet kilpailut. Jimin ja Yoongi olivat joutuneet pitkään inttämään Taehyungille, ettei maastolenkki tekisi pahaa kalliille trakehnerille. Muuten vanhin olisi pituutensa puolesta joutunut ottamaan Niksun, jolloin Yoongille olisi jäänyt Dixie. Eikä maastoratsastus newforestinponilla olisi kuulostanut Yoongista ollenkaan mukavalta.
