Kun Jungkook putosi hevosen selästä, mikään ei ollut kuin ennen. Hän menetti kaiken: hevosensa, kävelykykynsä, unelmansa, vapautensa ja itsensä.
Onneksi Yoongi oli luvannut tulla ensi kesänä takaisin.
∆Jatko-osa kirjalle "Ride 'till I can't more"...
Oops! This image does not follow our content guidelines. To continue publishing, please remove it or upload a different image.
🦄 • 🦄 • 🦄
"Kävele varovasti tuonne, mä otan sut kyllä kiinni, jos sä meinaat kaatua", Yoongi kannusti osoittaen kädellään talon kuistia. Pojat olivat ulkona tasaisella asfaltilla opettelemassa kävelemään auringon lämpimässä paisteessa. Huoneessa ei enää riittänyt tilaa Jungkookin harjoitteluille, sillä poika pystyi päivittäin kävelemään yhä pidemmän ja pidemmän matkan ilman minkäänlaista kipua. Jokainen otettu lisäaskel eiliseen verrattuna sai Jungkookin entistä päättäväisemmäksi tekemään päivittäin hänelle määrätyt liikkeet. Hän halusi yllättää fysioterapeuttinsakin seuraavassa kuukausikontrollissa.
"Hitaammin", Yoongi sanahti hellästi Jungkookin kompuroidessa jalkoihinsa turhan pikaisten askeleiden takia. Hän piti käsiään koko ajan valmiina napatakseen Jungkookin kiinni, jos tuon jalat yhtäkkiä päättäisivät antaa periksi.
"Mä tein sen!" Jungkook hihkaisi iloisena ottaessaan viimein tukea kuistin kaiteesta hikeä otsaltaan pyyhkien. Yoongi taputti ylpeä hymy huulillaan pojan selkää, hän oli uskomattoman iloinen Jungkookin aidosta innosta parantua. Sillin ostaminen oli todellakin ollut oikea päätös, vaikka mustahiuksisen ja tamman ensitapaaminen olikin ollut epäonnistunut.
"Pystytkö kävellä vielä takaisin aidalle, Taehyungin pitäisi tulla pian sinne liinaamaan Maniaa", Yoongi uteli vilkaisten silmiään varjostaen talliin päin. Taehyung oli mennyt vähän aikaa sitten talliin hoitamaan uutta ratsuaan ja ilmoittanut, että halusi nähdä sen askeleet.
"Mä taidan mennä sisälle, sori. On vähän jalat kipeät tästä", Jungkook kieltäytyi kohteliaasti. Yoongi nyökkäsi.
"Mä aion myöhemmin sitten ratsastaa Dixiellä, tuutko katsomaan sitä?" Hän kysyi varovasti, peläten suututtavansa Jungkookin. Poika vain kohautti vastaukseksi olkapäitään noustessaan hitaasti portaat ylös askelma kerrallaan. Jungkook vielä kiitti Yoongia tämän kärsivällisyydestä harjoitella päivittäin hänen kanssaan ja pujahti sitten sisälle taloon. Hymyillen Yoongi lähti kävelemään talliin päin, hänen pitäisi käydä pyydystämässä Dixie sisälle niityltä. Ponilla ratsastus ei kuulostanut Yoongista kovinkaan houkuttelevalta, mutta hän oli lupautunut Vikken ja Jiminin seuraksi Taehyungin koulutunnille. Yoongia olisi kiinnostanut koittaa Silliä, mutta hän ei ollut tohtinut kysyä keneltäkään lupaa siihen.
🦄
"Ota sitä edestä kiinni, ettei se valu noin etupainoiseksi", Taehyung käskytti napsutellen pitkällä raipalla pölyisen harmaita saappaitaan. Hikikarpalot otsallaan helmeillen Jimin vapautti kätensä nyrkistä niin, että Viikinki joutui työskentelemään omilla lihaksillaan eikä vain ottanut hänestä tukea. Vuonohevosen niska ensin jäykistyi, mutta voltilla Jimin sai Viikingin pään asettumaan takaisin alas.
"Noin juuri, hyvä. Nosta sieltä lyhyen sivun keskeltä laukka, käänny pituushalkaisijalle ja vaihda laukka oikeeksi", Taehyung ohjeisti Yoongin nopeuttaessa Dixien askeleita Viikingin perään, ettei hän jäisi ratsukon tielle. Keskittyen Jimin nosti laukan keskeltä lyhyttä sivua ja piti ponin askeleen koottuna kevyellä ohjasotteella, vaikka se olisikin halunnut jälleen kaatua ohjia vasten. Pituushalkaisijan keskellä hän asetti Vikken oikealle ja pyysi siltä vastakkaista laukkaa.
