Dramione Finnish

Luku 8.

"Meidän pitää varmaan mennä" Hermione sanoi vastentahtoisesti. Hän nousi Dracon sylistä hitaasti venytellen. Draco nyökkäsi vaiti.

Draco noukki takan edestä Hermionen kuivuneen kaavun ja ojensi sen tytölle.

"Kiitos" Hermione hymyili Dracolle.
Draco kohautti olkiaan.

"Mitäs pienistä" Draco poimi lattialta myös oman kaapunsa ja sujautti sen päälleen. Kaapu oli kuivunut ja mukavan lämmin.
Hermione ei voinut olla katsomatta Dracon tiukkaa vatsaa jossa vatsalihakset näkyivät. Hän käänsi katseensa nopeasti pois pojan vilkaistessa häneen kysyvästi.

Hermione käveli kohti tarvehuoneen ovea mutta liukastui takan edessä olevaan vesilammikkoon ja kolautti päänsä. Draco kiirehti maassa makaavan Hermionen luokse huolestuneena.

"Hermione! Herää! Oletko kunnossa? Vastaa!" Draco huusi hädissään, mutta tyttö pysyi liikkumattomana ja vaiti. Hän oli ilmeisesti pyörtynyt kolauksesta.
Draco empi. Jos hän veisi Hermionen sairaalasiipeen, kaikki luulisivat hänen olevan syyllinen tytön onnettomuuteen. Draco päätti jäädä odottamaan tarvehuoneeseen tytön heräämistä.
Odotellessaan Hermionen heräämistä Dracon päässä vilisi ajatuksia. Hänestä tuntui ettei heidän suhteensa tai tunteensa olleet aitoja Hermionen muistinmenetyksen takia. Hermione ei muistanut Dracoa oikeasti, ja Dracon itsensäkin tunteet saattoivat olla jotain muuta.
Niinpä Draco teki elämänsä vaikeimman päätöksen kohottaessaan sauvansa kohti ohimoaan ja lausuessaan:

"Unhoituta!".

***

Draco katseli pöllämystyneenä ympärilleen tarvehuoneessa. Miten minä tänne päädyin? Hän mietti. Samassa hän huomasi maassa makaavan Hermionen ja sävähti inhosta. Mitä ihmettä tuo saastainen kuraverinen tekee minun kanssani samassa huoneessa?
Draco pudisteli päätään selvittääkseen ajatuksensa, muttei keksinyt yhtäkään hyvää selitystä sille, miksi oli tarvehuoneessa kuraveri-Grangerin kanssa. Hän päätti liueta paikalta ennen kuin tyttö heräisi. Draco vilkaisi Hermionea nopeasti olkansa yli, ennen kuin avasi tarvehuoneen oven ja häipyi.

Hermione raotti hitaasti raskaita silmäluomiaan todetakseen, että makasi lattialla vesilammikossa selällään, ja että hänen päätään kivisti. Hän tunnusteli haparoiden päähänsä noussutta aristavaa kuhmua ja mietti, miten oli päätynyt paikkaan, jonka tunnisti oitis tarvehuoneeksi.
Hermione voihkaisi hiljaa noustessaan varovaisesti istualleen. Hän hieroi kipeää takaraivoaan ja nousi seisomaan. Hermione hoiperteli ovelle ja sulki oven perässään kiinni. Se katosi samantien.
Hermionen kävellessä kohti Rohkelikkojen oleskeluhuonetta, hän törmäsi matkalla platinablondiin viholliseensa; Draco Malfoyhyn.
Hermione huokaisi ärsyyntyneenä. Kaikista ihmisistä hän olisi viimeiseksi toivonut törmäävänsä Malfoyhyn, joka varmasti keksisi jotakin ilkeää hänelle. Hermione yritti kävellä mahdollisimman nopeasti Malfoyn ohi, mutta Draco huomasi hänet. Tietenkin.

"Hei, kuraveri-Granger!", Luihuinen ilkkui hänelle.

"Suu tukkoon, Malfoy", Hermione tiuskaisi pojalle. Se oli virhe. Salamannopeasti Draco syöksähti kohti Hermionea painaen tämän kaulasta seinää vasten kyynärvarrellaan.

"Mitä sanoit?" Poika ärisi.
Nyt vasta Hermione huomasi, kuinka pitkä Draco oli. Poika oli häntä ainakin viisitoista senttiä pidempi ja paljon vahvempi. Kauhuissaan Hermione tajusi, että tosipaikan tullen hän ei mahtaisi pojalle mitään.
Hermione yritti haukkoa henkeä, mutta turhaan. Hän tunsi tukehtuvansa.
Hermione alkoi rimpuilla pojan otteessa pakokauhuisena yrittäen epätoivoisesti saada happea.

"E-en saa henkeä!" Hermione vikisi tuskissaan. Draco höllensi hieman otettaan, mutta piti tytön kuitenkin edelleen tiukasti seinää vasten.

"Peru sanasi!" Draco käski uhkaavasti.

"Anteeksi!", Hermione vinkaisi, ja luihuinen päästi hänet irti. Hermione kompuroi kauhuissaan kauemmas pojasta, ja hieroi kipeää kaulaansa, johon jäisi varmasti jäljet. Hermione kakoi henkeä koristen, ja oli hetken ajan näkevinään Dracon silmissä huolta. Sitten se oli kuitenkin ohi, ja Draco lähti pois mulkaisten Hermionea vielä olkansa takaa. Hermione jatkoi hieman tärisen matkaansa kohti tupaa.
Vasta nyt Hermione oikeasti tiedosti, kuinka heikko ja pieni hän oli. Tosipaikan tullen hän tulisi häviämään takuuvarmasti. Hermionea puistatti hänen ajatellessaan, mitä kaikkea kuka tahansa poika voisi hänelle tehdä.

Päästyään rohkelikkotorniin, Hermione suuntasi suoraa päätä kohti tyttöjen makuusalia. Hän päätti ottaa kunnon unet toipuakseen tapahtumista. Hän vilkaisi kelloa. 20.25. Oli jo aika myöhä. Kaikki olivat varmaan suuressa salissa iltapalalla. Hermione ei kuitenkaan jaksanut mennä syömään, vaan vajosi sängylleen ja nukahti.

Anteeksi, että nää luvut on ollu aika lyhyitä. Yritän tehä pitempii lukuja, mut jos ne on lyhyitä, niin teen niitä sit enemmän. Toivon, että tykkäsit ja paina votee ja follaa jos haluut jatkoo :)

💚🖤Dramione Forever 💚🖤

🖤💚 Draco Malfoy💚🖤