VKook | Black Wolf

Luku 14

Jungkook oli kylpyhuoneessa pukemassa päälleen Taehyungilta lainaksi saatua harmaata hupparia. Hänen oma paitansa oli lian peitossa ja haisi ihan ummehtuneelta viemäriltä, joten Taehyung oli ystävällisesti ehdottanut, että voisi lainata pojalle jotain omistaan. Olivat housutkin aika likaiset, mutta Jungkook oli kieltäytynyt ottamasta lainaan Taehyungilta sellaisia.

Vasta nyt hän huomasi seistessään ilman paitaa peilin edessä, kuinka ruhjotulta hänen vartalonsa näytti. Tummia mustelmia ja naarmuja oli kaikkialla. Jungkook ei kehdannut pyytää voidetta niihin ja oikeastaan hän ei myöskään paljoa välittänyt niistä.

Hän veti hupparin päälleen samalla, kun katsoi katse värähtämättä omia mustia silmiään peilin kautta. Niistä oli kadonnut se elämänilo, mitä yleensä Jungkookin silmissä kehuttiin. Kaiken lisäksi hänen silmiensä ympärys oli punainen ja arka koko yön itkemisestä. Vain sen ajatteleminenkin sain sen rusahtavan ääneen kaikumaan hänen päässään, kun hän... Jungkook pudisti päätään ja yritti hakea jostain itsevarmuutta ja rohkeutta. Se, että hän ajatteli eilistä koko ajan ei muuttanut tosiasiaa, että se oli jo tapahtunut. Ei voi mitään. Nyt hänen pitäisi vain jatkaa eteenpäin jotenkin.

Jungkook astui ulos kylpyhuoneesta huomatakseen Taehyungin ilman paitaa sitomassa olkapäässä olevaa vammaa. Jungkookin oli pakko vilkaista miehen vatsalihaksia. Eivät ne niin hyvät olleet kuin hänen omansa, mutta eivät silti ollenkaan huonot.

"Näyttikö se hirveän pahalta?" Jungkook kysyi, kun laski paitansa huoneen vaatekoppaan, mihin Taehyung oli aikaisemmin häntä pyytänyt laittamaan sen.

"Mm vähän. Se paranee kuitenkin nopeasti. En edes huomannut, kun joku niistä ala-arvoisista rotista puri minua", hän vastasi samalla, kun keskittyi kääreen sitomiseen.

"Eikö se sitten sattunut, jos et kerran huomannut? Ja etkö voi saada jotain infektiota puremasta?"

"Mun... susi hoitaa sen ettei infektiota tule. Ja vammat, jotka saat suden olomuodossa paranevat nopeasti eivätkä satu läheskään niin paljoa kuin jos saisit samat ihmisenä ollessasi", Taehyung kertoi ja viimeisteli sitten sidoksen.

"Eli jos suo oltaisiin purtu olkapäähän ja olisit ollut ihmisen olomuodossa toi olis paljon pahempi?" Jungkook varmisti mietteliäänä ja sai Taehyungilta vastaukseksi nyökkäyksen.

Sitten mies nappasi mustan hupparin, puki sen päälleen ja lähti käytävään huoneesta ulos Jungkookin seuratessa hänen perässään. Pian hän saisi tietää enemmän tästä kaikesta.

"Miten sä voit?" Taehyung kysyi ja vilkaisi sivusilmällä Jungkookia.

"Mun vammat ei oo niin pahoja kuin ne vois olla", hän totesi ehkä kuitenkaan kertomatta kaikkea. Pää oli saanut kovimman osuman kolahtaessaan vasten kujan kerrostalon seinää, vaikka hän oli saanut särkylääkettä se silti sattui aika mukavasti. Taehyungkaan ei tuntunut uskovan ihan täydesti Jungkookia sillä miehen ilme oli aika epäilevä.

"Entä henkisesti?"
"En osaa sanoa."
Jungkookin katse oli lattiassa ja vastaus tuli vastahakoisesti hänen suustaan. Hän ei halunnut huolestuttaa ketään ja vain antaa asian olla. Taehyung yritti hymyillä lohduttavasti, mutta hän ei saanut vain sitä nousemaan huulilleen. Tieto siitä, että Jungkook oli ihmissusi oli tullut aivan väärällä tavalla hänen korviinsa. Se oli pitänyt paljastaa muulla tavalla. Rauhallisesti ja tukevasti. Pahin oli tapahtunut ja Jungkook oli eilen puoliksi muuttunut.

He saapuivat hiljaisuuden saattelemana keittiön pöydän ääreen, missä muut jo odottivat heitä. Hiljaisuus jatkui hetken, sillä kaikki tuntuivat olevan epävarmoja siitä, mistä aloittaa.

"On varmaan parasta, että aloitetaan eilisestä", Yoongi sanoi ja nojautui vasten tuolinsa selkänojaa. Muut näyttivät olevan samaa mieltä.

"Oltiin eilen kaikki lukuunottamatta Namjoonia vakoilemassa Mortemilaisia. Saatat nyt miettiä, mikä on Mortmen. Vastaukseksi se on Etelä-Korean suurin ihmissusi lauma. Sen alhaisempia jäseniä hyökkäsi kimppuusi eilen", Yoongi kertoi ja antoi sitten Hoseokin jatkaa:
"Me haistettiin sun pelko, vaikka oltiinkin tosi kaukana. Me tehtiin siinä kohtaa parin lauseen suunnitelma. Minä ja Yoongi jäätiin autolle venaa suo, kun Jimin, Jin ja Taehyung lähti sun luokse apuun. Lopun sä sitten varmaan tiedätkin jo." Jungkook nosti katseensa pöydästä ja toisti päässään kaiken, mitä he olivat tähän asti sanoneet.

"Tekö siis voitte haistaa sen jos pelkään?" Muut nyökkäsivät.

"Säkin pystyisit siihen, jos harjoittelisit ensin vähän."

Miltä pelko edes voi haista?

Jungkook ei tiennyt halusiko oppia sitä taitoa ikinä. Hän ei tiennyt halusiko oppia mitään ihmissuden ominaisuuksista. Hän halusi olla ihminen.

"Onko Jimin ja Tae ne kaksi isompaa eriväristä sutta?"

"Joo ollaan. Minä ja Jin ollaan harmaita susia, joka ei varmaan tullu mun kohdalla yllätyksenä", Jimin totesi viitaten harmaan hopeisiin hiuksiinsa ja harmaisiin silmiinsä.

"Ja Taehyung on-"

"Se musta susi", Jungkook keskeytti Jiminin samalla, kun tuijotti korppi hiuksista miestä. Taehyung hymyili pienesti ja tuijotti samalla tavalla intensiivisesti takaisin Jungkookia.

"Sä olit valtava", poika totesi aika hiljaa.

"Te kaikki kolme olitte. Muut oli pienempiä kuin te."

"Se johtuu siitä, että meidän dna on paljon erilaisempi kuin heidän", Taehyung kertoi avaten viimein suunsa. Jungkook kurtisti kulmiaan hämmentyneenä.

"Jos kaksi ihmissutta lisääntyy on normaalia, että niille syntyy ihmissusi pentu, se on yleistä. Mutta on myös olemassa harvinaisempia yksilöitä, joiden dna on erilainen. Me ollaan niitä yksilöitä, sinä mukaan lukien", Taehyung selitti ja risti kätensä rinnalleen.

Jungkookin olisi tehnyt mieli naurahtaa sanalle 'pentu', mutta tilanne ei vain ollut yhtään hauska. Poika oli kaiken lisäksi nyt myös erilaisempi kuin muka 'normaalit' ihmissudet. Hänen teki mieli vajota maan sisään varsinkin, kun hän vielä kuuli lisää.

"Meidän dna:ssa on CTH:ta. Turha googlettaa mikä CTH on siitä ei löydy tietoa internetistä, koska yli 99% ihmisistä ei tiedä mikä se on. Äläkä kysy miten sitä on meidän dna:ssa, koska kukaan ei tiedä myöskään sitä", Namjoon piti taukoa ja antoi Taehyungin jatkaa. Jungkookin pää oli jo ihan pyörällä.

"Pääasia on se, että ollaan erilaisia. Ei synnyttä melkein ikinä ihmissusi perheille, vaan ihan normaaleihin ihmisperheisiin. CTH voi ilmestyä ihan millä iällä tahansa dna:han. Yleensä jo nuorena, mutta poikkeuksiakin on, kuten sinä. Ollaan kookkaampia ja vahvempia, meillä on parempi purentavoima ja meidän susi rodut saattaa olla harvinaisempia ja sillä milloin meidän laisia ihmissusia tulee on satunnaista. Pisin väli on ollu 18 vuotta. Tämä kaikki johtaa siihen, että ollaan erittäin haluttuja meidän kykyjen vuoksi. Jokainen ihmissusi lauma Etelä-Koreassa haluaa itselleen meidänlaisen 'erilaisen' suden aina kun sellainen tulee."

"Ja sinä Jungkook oot CTH-ihmissusi, jota on ootettu 13 vuotta, joten voit vaan kuvitella minkälaisessa vaarassa oot", Taehyung päätti selityksensä saaden kaikki äänet katoamaan talosta. Jokainen oli hiljaa odottaen, mitä Jungkook vastaisi.

Mun dna:ssa on siis jotain, mitä kutsutaan CTH:si , joka johtaa käytännössä siihen, että olen parempi kuin muut ihmissudet fyysisesti.

Jungkook huokaisi ja suki mustia hiuksiaan taakse pois silmiltään. Hän ei halunnut tätä. Hän halusi olla normaali ihminen. Jos tällaisen luokan susista tapeltiin kuin kullasta, miksi hänen piti olla yksi niistä. Elämä muuttuisi tästä eteenpäin vaikeaksi. Varsinkin, jos häntä oltiin odotettu vielä 13 vuotta.

Tiedän rakkaat lukijat olette varmaan tällä hetkellä yhtä pihalla kuin Jungkook. Kirjoitin tätä lukua yli 3h, mutta silti se on sekava. Tovon, että selityksistäni sai edes jotain selvää ja otan palautteen vastaan mielläni. Voin avata näissä omissa pikku loppusanoissani asiaa vielä niin hyvin kuin osaan. Mutta ehkä yksi tärkeimmistä asioista on se, että tiedätte Bts olevan erilaisia ja ns parempia ihmissusia kuten Jungkook tuossa totesi.