VKook | Black Wolf

Luku 11

"Hmm... Taehyung mitä teet tänään?" Poika kysyi mieheltä, joka oli tullut auttamaan häntä fysiikan tehtävässä.

Taehyung vilkaisi sivusilmällä Jungkookia yllättyneenä, mutta palasi sitten fysiikan tehtävän tutkimiseen.

"Vietämme muiden kanssa varmaan vain yhteistä aikaa", hän vastasi ja käänsi kirjan takaisin Jungkookin päin neuvoakseen tätä.

"Katso. Näiden välillä on homogeeninen sähkökenttä, jonka suun-" Jungkook ei kuullut enää, mitä Taehyung sanoi. Hänen katseensa oli kiinni miehen kasvoissa. Hänen korpinmustat hiuksensa laskeutuivat hänen silmiensä eteen, kun mies katsoi alaspäin kirjaan. Toisen käden lihakset näkyivät selkeästi, kun se piti kiinni pulpetin reunasta ja otti kehon painoa vastaan. Suu liikkui, mutta ääntä ei kuulunut.

"Jungkook", mies huudahti.

"Mitä?"

"Olen yrittänyt saada huomiotasi viimeiset kaksi minuuttia. Minkälaisessa ihmeen keijumaailmassa seikkailet?"

"Seksikkäässä sellaisessa."

"Mitä?"

Jungkook räpytteli silmiään, kunnes heräsi todellisuuteen. Pojan silmät laajenivat järkytyksestä, kun hän tajusi sanoneensa sen äänen. Hän alkoi punehtua, kun näki Taehyungin häkeltyneen katseen.

"Tarkoitan, että näytät seksikkäältä."

No nyt viimeistään poika peitti kasvonsa kämmenillään. Tämä ei mennyt ollenkaan hyvin. Tilanteen pelastaminen oli koitunut kohtalokkaaksi. Taehyungin suu avautui ja sulkeutui kuin hän olisi sanomassa jotain, mutta sitten muuttaisikin yllättäen mieliepiteenä.

"Jungkook, minä-"

"Älä sano mitään!" Jungkook täräyttää ja pistää kätensä stop-merkiksi Taehyungin eteen ja kääntää päänsä sivulle, jotta hänen ei tarvitsisi nähdä miehen ilmettä. Toinen käsi edelleen suorana hän haparoi toisella reppuaan lattialta. Jungkook nappaa nopeasti kirjansa pulpetilta ja ne käsissään hän nousee tuolilta ylös ja lähtee kiireesti kiusaantuneena katse lattiassa ulos luokasta.

"Herra Jeon, minne olette menossa? Tuntia on vielä jäljellä."

"Voin huonosti", poika vastasi ja sulki oven nopeasti perässään.

Sen toiselle puolelle jäivät hämmentynyt luokka, vihastunut opettaja ja järkyttyneenä leukaansa pitelevä Taehyung sulattelemaan asiaa. Tuntia olisi ollut muutenkin jäljellä enää kymmenisen minuuttia, joten parempi oli nyt vain häipyä paikalta ja mennä vessaan rauhoittumaan.

Jungkook heitti vettä kasvoilleen ja pisti sitten kädet poskilleen antaen niiden valua hitaasti alas kasvoiltaan.

"Taehyung tekee minut hulluksi. Missä on normaali hiljainen ja ehkä vähän töykeäkin itseni?" Hän kysyi itseltään huokaisten ja paineli vessasta ulos kohti kotia. Tunti oli ollut viimeinen.

***

"Jostain syystä mandariinit ovat yllättäen nousseet ihmisten suosioon."
"Ne ovat terveysruokaa en ole yhtään ole yllättynyt."

"Tunnetko sä sen nuoren tytön, joka on värjännyt liilahtavaksi latvansa? Hän ostaa varmaan 10 mandariinia joka päivä täältä. Pitäisikö minunkin?"
"Anteeksi." Jungkook yritti päästä ohi hedelmäosastolla juoruavien naisten ohi. Jotkin muut kuin mandariinit kiinnostavat häntä tällä hetkellä. Nimittäin ruoka. Hän menisi täältä suoraan töihin ja tankkaaminen tässä kohtaa olisi tarpeen.

Poika oli pikaruokien hyllyllä, kun huomasi yllättäen sali tuttunsa.

"Donghyon", Jungkook huudahti ja sai nuoren ruskeatukkaisen miehen huomion.